maanantai 29. lokakuuta 2018

Kun ensi lumi tulee kymmeneltä


...niin kaikki näyttää???

Aamulenkki tehtiin lumettomassa mutta jäisessä maastossa. Koirapoika on intopiukeena, kun lenkit pitenee.


Sitten sateli lunta hiukan. Pitänee etsiä jotain talvisia jalkineita.

Minä käytin taas päivän hyödyttömästi. Katsoin Sunnuntailounaan netistä ja siellähän oli lista asioista, jotka pitäisi tehdä. Heti menin nettiin kurkkimaan listoja ja kokosin oman.


100 asiaa, jotka voisi tehdä, jos viitsisi

1.       Vie ystävä ulos syömään
2.       Nuku teltassa
3.       Pidä 24 tunnin leffamaraton
4.       Kierrä kokonainen päivän terasseja
5.       Lähetä pullopostia
6.       Käy kansallispuistossa
7.       Tee nostalgiamatka johonkin nuoruuden kohteeseen
8.       Näe auringonnousu kaikkina vuodenaikoina
9.       Käy yleisessä saunassa
10.   Käy intialaisessa päähieronnassa
11.   Valvo koko yö
12.   Käy lavatansseissa
13.   Mene muistitestiin
14.   Juo samppanjaa arkena, ilman mitään suurta syytä
15.   Lue aamulla ensimmäiseksi runo
16.   Osta lempikukkia ihan vain huviksesi
17.   Osallistu hiljaisuuden retriittiin
18.   Kävele päivä tiettömillä teillä
19.   Tee perunakukko
20.   Mene metsään
21.   Tee testamentti
22.   Opiskele yksi uusi vieras kieli
23.   Käy kalassa
24.   Käy yksin elokuvissa
25.   Lue James Joycen Odysseus
26.   Järjestä juhlat
27.   Kerro lapsuudestasi jotain uutta läheisillesi
28.   Tutustu toisesta kulttuurista kotoisin olevaan ihmiseen
29.   Selvitä, mistä äidin suku itse asiassa on peräisin
30.   Tapaa kouluaikaisia ystäviä
31.   Rakenna piparkakkutalo
32.   Käy sienestämässä
33.   Ui avannossa
34.   Lypsä lehmä
35.   Pidä kasvisruokakuukausi
36.   Kokkaa keittokirjan jokainen resepti
37.   Katso auringonlaskua hiekkarannalla
38.   Ui alasti
39.   Matkusta yksin
40.   Käy syömässä yksin ulkona
41.   Teetä muutama valokuva paperikuviksi ja laita kehyksiin
42.   Löydä elämän tarkoitus
43.   Hukkaa elämän tarkoitus
44.   Matkusta paikkoihin, joita ajattelet herkeämättä
45.   Ota tanssitunti
46.   Paastoa yksi päivä
47.   Käy vanhempiesi kotikaupungissa
48.   Opettele joogaamaan
49.   Käy vaelluksella
50.   Kirjoita päiväkirjaa
51.   Ota yhteyttä ystävään, josta et ole kuullut 10 vuoteen
52.   Valvo ystäviesi kanssa auringonnousuun
53.   Syö ruokasi alusta loppuun syömäpuikoilla
54.   Perehdy sukuhistoriaan
55.   Sytytä nuotio
56.   Löydä tyylisi
57.   Hukkaa tyyli
58.   Lue nautinnon vuoksi
59.   Opettele meikkaamaan
60.   Osta kasvi
61.   Syö hyvin
62.   Ala hoitaa ihoasi ja hiuksiasi
63.   Tee budjetti ja pysy siinä
64.   Asu mökissä erakkona
65.   Tee iso palapeli
66.   Mene soutelemaan
67.   Kuoki kasvimaa
68.   Kävele päivä Vantaan joen rantaa
69.   Kirjoita kirje
70.   Käy torilla kahvilla
71.   Tee junaretki kaupunkiin, jossa et ole ennen käynyt
72.   Tee lumiukko
73.   Laske pulkkamäkeä
74.   Kutsu ystäviä syömään
75.   Tarjoa naapurille kahvit
76.   Tee jäälyhty
77.   Tee lumienkeli
78.   Askartele kortteja
79.   Käy linturetkellä
80.   Käy ravintolalaivassa
81.   Käy talvella Suomenlinnassa
82.   Mene Korkeasaareen
83.   Sauvakävele
84.   Askartele aarrekartta
85.   Neulo joku keskeneräinen villatakki valmiiksi
86.   Venyttele
87.   Tilaa aika hierojalle
88.   Vieraile viinitilalla
89.   Tee peikko ja laita se maailmalle
90.   Tee mammuttien joulukalenteri
91.   Nuku päiväunet
92.   Laiskottele
93.   Suunnittele tulevaisuutta
94.   Jätä suunnitelmat toteuttamattomiksi
95.   Rakenna pilvilinna
96.   Etsi suo
97.   Istu myrskyssä meren rannalla
98.   Eksy Rediin
99.   Löydä onni
100.                   Lopeta listojen tekeminen


Siinä listatessani hauduttelin tosi omituista pataa uunissa. Lanttua, punajuurta, porkkanaa, sipulia, valkosipulia ja hevosenlihapurkki. On omituista, mutta onneksi sitä on paljon, hyvin paljon!

Nyt vien Koirapojan pienelle lenkille ja hukkaan loppupäivän telkkarin edessä neuloen.

AnonyymiAnnelle: Ilmoittauduin espanjankurssille, mutta en sille, mitä suunnittelin. Enkä valinnut espanjalaista opettajaa illaksi vaan suomalaisen aamupäiväksi, kun ajattelin, etten kuitenkaan iltaisin viitsi raahautua opiskelemaan vaikka ois kuin ihana ope.

lauantai 27. lokakuuta 2018

Aamukuvia


Ikkunoista tuijottelu tekee hyvää. Toivottavasti jo huomenna pystyn ihan pitkille lenkeille. Vaikken pystyiskään, menen. Tänään on matkailua. Eilen olin keskustelemassa maahanmuuttajien kanssa, kehittämässä suomen kielen taitoa. Ei ehkä kuitenkaan se, mitä ajattelin. Ehdotan, että jos ulkoiluttaisin niitä, jotka ei muuten ulos pääse. Sopisi paremmin.

 
 

Nyt taivas on jo muuttunut tummanharmaaksi. Se sopiikin paremmin mielialaani kuin nämä ylihempeät sävyt. Onneksi asun yksin. Tänä aamuna varmaan äyskisin, jos olisi joku jolle äyskiä. Koirapojalle ei voi, kun se muutenkin jo tuijottelee minua huolestuneena. Se on hyvä tunnistamaan fiilikseni ja huolestuu aina.

ps. Eilen punatulkkuparvia pyrähteli pihassa. Reppanat kolusivat tyhjiä pihlajia. Meillä ei tänä vuonna ollut marjoja jakoon. Toivottavasti jostain löytävät ruokaa, jos edes lintulaudoilta.

torstai 25. lokakuuta 2018

Varustaudumme talveen...


...kukin omalla tavallaan. Possumunkki vaihtoi autolle talvisaappaat. Minä pesin ikkunat. Olin jo pitkään asiaa ajatellut ja eilen iski inspis. Nyt kelpaa taas maisemia katsella.  - hetken aikaa. Ärsyttäviä puolia tässä korkealla, avarien näkymien kesekellä asumisessa on, että pienikin vesisade piiskaa likaa ikkunoihin.

Olen kultturoitunut, käynyt kahdesti teatterissa. Kumpikaan ei ole omaa ansiota vaan ystävät ovat varanneet liput. Ensimmäinen oli Milko Lehdon Pullo cavaa ja aurinkoa, komedia vanhenevista naisista. Oli viihdyttävä, mutta totesin, että komediat eivät ole varsinainen lempilajini. Eilen sitten olin katsomassa Kjell Westön romaanitulkintaa Kangastus 38. Siitä tykkäsin paljon. Oli hienosti toteutettu. Pitkähän se oli, mutta ei pitkästyttävä. Sen sijaan Walking with dinosaurs olisi voinut olla pitempikin. Se oli niin hieno, että olisi jaksanut enemmänkin katsoa.

Olen myös kunnostautunut leipomisen saralla. Tein gluteenitonta mustikkapiirakkaa, josta en tosin tiedä, mille maistuu, kun vielä odottaa vieraita, joita varten sen väsäsin.

Nyt olisi taas kaikenlaista suunniteltavaa, mutta ehkä vain istun hiljaa ja odotan, että innostus katoaa. En ole ikuisuuksiin kysynyt hevosilta vinkkiä tulevaan, joten on aika kokeilla sitäkin.

Seeker of Truth
You have the ability to see things from different perspectives. Continue to think creatively and to question relentlessly. You will recognize the right answers when they appear before you.

eli suora suomennos
Totuuden etsijä
Sinulla on taito nähdä asiat erilaisista näkökulmista. Jatka luovaa ajattelua ja hellittämätöntä kyselyä. Tunnistat oikeat vastaukset, kun ne ilmestyvät eteesi.

Eli tarkoittaako tämä jotain bujojen suhteen. Kun tässä taas kerran iski into aloittaa jonkun tyhjän muistikirjan pilaaminen.

maanantai 22. lokakuuta 2018

Kevätuupumus vaihtui syysmasennukseen


Hiukan sentään piristää tuo ulkona riehuva syysmyrsky.

Sisällämöllöttäminen ja liikkumattomuus ovat tosi huono yhdistelmä. Lisäksi hyvin onnistunut villatakin neulonta tyssäsi, kun lanka ei riitä hihoihin. Oli jotain perintölankaa monta kerää, mutta enemmän olisi tarvittu. Jotain Novitan vanhaa mukavanpehmeää, kivanpunaista. Voisin tehdä hihat muunkin värisestä, mutta laajasta valikoimastani ei löydy mitään. Onkohan sellaista kuin Armi ollut Novitalla? Ainakaan ei enää ole. Nyt sitten kysymys kuuluu: Teenkö liivin, jätänkö sedimentoitumaan vai yritänkö keksiä jostain hihalankaa, tarpeeksi pehmeää, tarpeeksi paksua? Onko mitään ärsyttävämpää kuin kesken loppuva outo lanka?

Kaivoin sitten muumioituneen villatakin aloituksen, johon löytyy lankoja. Se on vain ohuesta, suht ohuesta langasta ja jättisuuri, joten se ei näille viileille ehdi. Ei niin, ettenkö tarkenisi entisilläkin vaatteilla.

Neulominen ei nyt oikein muutenkaan nappaa. Siis, tottakait minä neulon koko ajan, paljon tulee keskeneräisiä, kun ei huvita tehdä loppuun mitään. Olisi kalisteluakin tarjolla, mutten viitsi. Taidan yllättää kaikki ja ilmoittaa, ettei nyt tule joululahjasukkia. Vaikka onhan tässä vielä aikaa.

En ole ilmoittautunut edes kevään kirjoittajakursseille, enkä tiedä, haluanko edes. 

Tuossa herättyäni kattoontuijotellessa ja nousemistapohtiessa tuli mieleen ihmisten reaktiot, silloin, kun kasvatusäitini kuoli. Minähän oli aika nuori ja olisin kipeästi kaivannut jotain olkapäätä, syliä, lohtua. Se taisi näkyä, kun kerran toisensa jälkeen näin edessäni pakokauhuisia silmiä, jotka astuivat askelen ja toisen taaksepäin ottaakseen etäisyyttä.

Josko nyt aloittaisin taas jonkun uuden neuleen, jonka voin jättää kesken. Koirapoika vielä nukkuu, eikä hinkua tuonne tuuleen ja tuiskuun. Aamukahvit on juotu ja väsymys alkaa painaa päälle, mutta en taida viitsiä mennä takaisin nukkumaan. Tai sitten menen.


Eilen oli kaunispäivä.

(nuo oudot yhdyssanat on ihan tarkoituksella tehtyjä eli ei tartte huolestua kieliopista)

torstai 18. lokakuuta 2018

Munajonossa


Eilen kaupasta siirryin parkkipaikalle, huomasin jonon ja kysyin viimeisenä olevalta nuorelta mieheltä: "Onko tässä joku jono?"  Mies kääntyi ja sanoi: "On" virnisti ja lisäsi "munajono". Vastasin: "NO, mutta sehän sopii" ja liityin jonon jatkoksi. Ny on jääkaapissa 30 luomumunaa odottamassa käyttöä. Ennestään on vielä seitsemän kaupasta ostettua. Mummon munaelämä on nyt kuosissa.


Vahvoja merisumuja on esiintynyt viimeaikoina. Pehmentää kivasti elämää.

tiistai 16. lokakuuta 2018

Lehti puusta variseepi


päivä yötä pakenee.


Pakolliset lenkit Koirapojan kanssa olen hoidellut, muuten olen sisätiloihin sidottu. Se(kin) ärsyttää, joten olen lähinnä kärttyinen. Ifoloria taas kannatin ja niin perusteellisesti kyllästyin valokuviin. Kuvia on kiva ottaa, mutta niiden karsiminen ärsyttää. Toisaalta, kun tarpeeksi ärsyttää, on helppo karsia paljon. Kuka niitä kaipaisi vaikka tyhjentäisi kaikki varastot. Suurin osa kuvista on tosi surkeita, mutta sitä kuvittelee, että niillä on jotain tunnearvoa. Katit! Mutta tietenkin olen räpsinyt kuvia tuosta uskomattoman hienosta ruskasta, joka ulkona hehkuu.





Kaunista on.

torstai 11. lokakuuta 2018

Aika kuluu nopeammin kuin ajatus


Ajattelin lörpötellä täällä pitkään, 


mutta aurinko nousee ja velvollisuus kutsuu - tai Koirapoika ainakin, lenkkiä kaipaa.


Ulkona on kaunista. Nyt kauniimpaa kuin näissä eilisissä kuvissa. Nyt aamuaurinko kirkastaa maisemaa. Otan siis kameran ja koiran ja poistun taas pikaisesti.