Kun ensi lumi tulee kymmeneltä

...niin kaikki näyttää???

Aamulenkki tehtiin lumettomassa mutta jäisessä maastossa. Koirapoika on intopiukeena, kun lenkit pitenee.

Sitten sateli lunta hiukan. Pitänee etsiä jotain talvisia jalkineita.

Minä käytin taas päivän hyödyttömästi. Katsoin Sunnuntailounaan netistä ja siellähän oli lista asioista, jotka pitäisi tehdä. Heti menin nettiin kurkkimaan listoja ja kokosin oman.

100 asiaa, jotka voisi tehdä, jos viitsisi

1.       Vie ystävä ulos syömään

2.       Nuku teltassa

3.       Pidä 24 tunnin leffamaraton

4.       Kierrä kokonainen päivän terasseja

5.       Lähetä pullopostia

6.       Käy kansallispuistossa

7.       Tee nostalgiamatka johonkin nuoruuden kohteeseen

8.       Näe auringonnousu kaikkina vuodenaikoina

9.       Käy yleisessä saunassa

10.   Käy intialaisessa päähieronnassa

11.   Valvo koko yö

12.   Käy lavatansseissa

13.   Mene muistitestiin

14.   Juo samppanjaa arkena, ilman mitään suurta syytä

15.   Lue aamulla ensimmäiseksi runo

16.   Osta lempikukkia ihan vain huviksesi

17.   Osallistu hiljaisuuden retriittiin

18.   Kävele päivä tiettömillä teillä

19.   Tee perunakukko

20.   Mene metsään

21.   Tee testamentti

22.   Opiskele yksi uusi vieras kieli

23.   Käy kalassa

24.   Käy yksin elokuvissa

25.   Lue James Joycen Odysseus

26.   Järjestä juhlat

27.   Kerro lapsuudestasi jotain uutta läheisillesi

28.   Tutustu toisesta kulttuurista kotoisin olevaan ihmiseen

29.   Selvitä, mistä äidin suku itse asiassa on peräisin

30.   Tapaa kouluaikaisia ystäviä

31.   Rakenna piparkakkutalo

32.   Käy sienestämässä

33.   Ui avannossa

34.   Lypsä lehmä

35.   Pidä kasvisruokakuukausi

36.   Kokkaa keittokirjan jokainen resepti

37.   Katso auringonlaskua hiekkarannalla

38.   Ui alasti

39.   Matkusta yksin

40.   Käy syömässä yksin ulkona

41.   Teetä muutama valokuva paperikuviksi ja laita kehyksiin

42.   Löydä elämän tarkoitus

43.   Hukkaa elämän tarkoitus

44.   Matkusta paikkoihin, joita ajattelet herkeämättä

45.   Ota tanssitunti

46.   Paastoa yksi päivä

47.   Käy vanhempiesi kotikaupungissa

48.   Opettele joogaamaan

49.   Käy vaelluksella

50.   Kirjoita päiväkirjaa

51.   Ota yhteyttä ystävään, josta et ole kuullut 10 vuoteen

52.   Valvo ystäviesi kanssa auringonnousuun

53.   Syö ruokasi alusta loppuun syömäpuikoilla

54.   Perehdy sukuhistoriaan

55.   Sytytä nuotio

56.   Löydä tyylisi

57.   Hukkaa tyyli

58.   Lue nautinnon vuoksi

59.   Opettele meikkaamaan

60.   Osta kasvi

61.   Syö hyvin

62.   Ala hoitaa ihoasi ja hiuksiasi

63.   Tee budjetti ja pysy siinä

64.   Asu mökissä erakkona

65.   Tee iso palapeli

66.   Mene soutelemaan

67.   Kuoki kasvimaa

68.   Kävele päivä Vantaan joen rantaa

69.   Kirjoita kirje

70.   Käy torilla kahvilla

71.   Tee junaretki kaupunkiin, jossa et ole ennen käynyt

72.   Tee lumiukko

73.   Laske pulkkamäkeä

74.   Kutsu ystäviä syömään

75.   Tarjoa naapurille kahvit

76.   Tee jäälyhty

77.   Tee lumienkeli

78.   Askartele kortteja

79.   Käy linturetkellä

80.   Käy ravintolalaivassa

81.   Käy talvella Suomenlinnassa

82.   Mene Korkeasaareen

83.   Sauvakävele

84.   Askartele aarrekartta

85.   Neulo joku keskeneräinen villatakki valmiiksi

86.   Venyttele

87.   Tilaa aika hierojalle

88.   Vieraile viinitilalla

89.   Tee peikko ja laita se maailmalle

90.   Tee mammuttien joulukalenteri

91.   Nuku päiväunet

92.   Laiskottele

93.   Suunnittele tulevaisuutta

94.   Jätä suunnitelmat toteuttamattomiksi

95.   Rakenna pilvilinna

96.   Etsi suo

97.   Istu myrskyssä meren rannalla

98.   Eksy Rediin

99.   Löydä onni

100.                   Lopeta listojen tekeminen

Siinä listatessani hauduttelin tosi omituista pataa uunissa. Lanttua, punajuurta, porkkanaa, sipulia, valkosipulia ja hevosenlihapurkki. On omituista, mutta onneksi sitä on paljon, hyvin paljon!

Nyt vien Koirapojan pienelle lenkille ja hukkaan loppupäivän telkkarin edessä neuloen.

AnonyymiAnnelle: Ilmoittauduin espanjankurssille, mutta en sille, mitä suunnittelin. Enkä valinnut espanjalaista opettajaa illaksi vaan suomalaisen aamupäiväksi, kun ajattelin, etten kuitenkaan iltaisin viitsi raahautua opiskelemaan vaikka ois kuin ihana ope.

Aamukuvia

Ikkunoista tuijottelu tekee hyvää. Toivottavasti jo huomenna pystyn ihan pitkille lenkeille. Vaikken pystyiskään, menen. Tänään on matkailua. Eilen olin keskustelemassa maahanmuuttajien kanssa, kehittämässä suomen kielen taitoa. Ei ehkä kuitenkaan se, mitä ajattelin. Ehdotan, että jos ulkoiluttaisin niitä, jotka ei muuten ulos pääse. Sopisi paremmin.

 

 

Nyt taivas on jo muuttunut tummanharmaaksi. Se sopiikin paremmin mielialaani kuin nämä ylihempeät sävyt. Onneksi asun yksin. Tänä aamuna varmaan äyskisin, jos olisi joku jolle äyskiä. Koirapojalle ei voi, kun se muutenkin jo tuijottelee minua huolestuneena. Se on hyvä tunnistamaan fiilikseni ja huolestuu aina.

ps. Eilen punatulkkuparvia pyrähteli pihassa. Reppanat kolusivat tyhjiä pihlajia. Meillä ei tänä vuonna ollut marjoja jakoon. Toivottavasti jostain löytävät ruokaa, jos edes lintulaudoilta.

Varustaudumme talveen...

...kukin omalla tavallaan. Possumunkki vaihtoi autolle talvisaappaat. Minä pesin ikkunat. Olin jo pitkään asiaa ajatellut ja eilen iski inspis. Nyt kelpaa taas maisemia katsella.  - hetken aikaa. Ärsyttäviä puolia tässä korkealla, avarien näkymien kesekellä asumisessa on, että pienikin vesisade piiskaa likaa ikkunoihin.

Olen kultturoitunut, käynyt kahdesti teatterissa. Kumpikaan ei ole omaa ansiota vaan ystävät ovat varanneet liput. Ensimmäinen oli Milko Lehdon Pullo cavaa ja aurinkoa, komedia vanhenevista naisista. Oli viihdyttävä, mutta totesin, että komediat eivät ole varsinainen lempilajini. Eilen sitten olin katsomassa Kjell Westön romaanitulkintaa Kangastus 38. Siitä tykkäsin paljon. Oli hienosti toteutettu. Pitkähän se oli, mutta ei pitkästyttävä. Sen sijaan Walking with dinosaurs olisi voinut olla pitempikin. Se oli niin hieno, että olisi jaksanut enemmänkin katsoa.

Olen myös kunnostautunut leipomisen saralla. Tein gluteenitonta mustikkapiirakkaa, josta en tosin tiedä, mille maistuu, kun vielä odottaa vieraita, joita varten sen väsäsin.

Nyt olisi taas kaikenlaista suunniteltavaa, mutta ehkä vain istun hiljaa ja odotan, että innostus katoaa. En ole ikuisuuksiin kysynyt hevosilta vinkkiä tulevaan, joten on aika kokeilla sitäkin.

Seeker of Truth

You have the ability to see things from different perspectives. Continue to think creatively and to question relentlessly. You will recognize the right answers when they appear before you.

eli suora suomennos

Totuuden etsijä

Sinulla on taito nähdä asiat erilaisista näkökulmista. Jatka luovaa ajattelua ja hellittämätöntä kyselyä. Tunnistat oikeat vastaukset, kun ne ilmestyvät eteesi.

Eli tarkoittaako tämä jotain bujojen suhteen. Kun tässä taas kerran iski into aloittaa jonkun tyhjän muistikirjan pilaaminen.

Kevätuupumus vaihtui syysmasennukseen

Hiukan sentään piristää tuo ulkona riehuva syysmyrsky.

Sisällämöllöttäminen ja liikkumattomuus ovat tosi huono yhdistelmä. Lisäksi hyvin onnistunut villatakin neulonta tyssäsi, kun lanka ei riitä hihoihin. Oli jotain perintölankaa monta kerää, mutta enemmän olisi tarvittu. Jotain Novitan vanhaa mukavanpehmeää, kivanpunaista. Voisin tehdä hihat muunkin värisestä, mutta laajasta valikoimastani ei löydy mitään. Onkohan sellaista kuin Armi ollut Novitalla? Ainakaan ei enää ole. Nyt sitten kysymys kuuluu: Teenkö liivin, jätänkö sedimentoitumaan vai yritänkö keksiä jostain hihalankaa, tarpeeksi pehmeää, tarpeeksi paksua? Onko mitään ärsyttävämpää kuin kesken loppuva outo lanka?

Kaivoin sitten muumioituneen villatakin aloituksen, johon löytyy lankoja. Se on vain ohuesta, suht ohuesta langasta ja jättisuuri, joten se ei näille viileille ehdi. Ei niin, ettenkö tarkenisi entisilläkin vaatteilla.

Neulominen ei nyt oikein muutenkaan nappaa. Siis, tottakait minä neulon koko ajan, paljon tulee keskeneräisiä, kun ei huvita tehdä loppuun mitään. Olisi kalisteluakin tarjolla, mutten viitsi. Taidan yllättää kaikki ja ilmoittaa, ettei nyt tule joululahjasukkia. Vaikka onhan tässä vielä aikaa.

En ole ilmoittautunut edes kevään kirjoittajakursseille, enkä tiedä, haluanko edes. 

Tuossa herättyäni kattoontuijotellessa ja nousemistapohtiessa tuli mieleen ihmisten reaktiot, silloin, kun kasvatusäitini kuoli. Minähän oli aika nuori ja olisin kipeästi kaivannut jotain olkapäätä, syliä, lohtua. Se taisi näkyä, kun kerran toisensa jälkeen näin edessäni pakokauhuisia silmiä, jotka astuivat askelen ja toisen taaksepäin ottaakseen etäisyyttä.

Josko nyt aloittaisin taas jonkun uuden neuleen, jonka voin jättää kesken. Koirapoika vielä nukkuu, eikä hinkua tuonne tuuleen ja tuiskuun. Aamukahvit on juotu ja väsymys alkaa painaa päälle, mutta en taida viitsiä mennä takaisin nukkumaan. Tai sitten menen.

Eilen oli kaunispäivä.

(nuo oudot yhdyssanat on ihan tarkoituksella tehtyjä eli ei tartte huolestua kieliopista)

Munajonossa

Eilen kaupasta siirryin parkkipaikalle, huomasin jonon ja kysyin viimeisenä olevalta nuorelta mieheltä: "Onko tässä joku jono?"  Mies kääntyi ja sanoi: "On" virnisti ja lisäsi "munajono". Vastasin: "NO, mutta sehän sopii" ja liityin jonon jatkoksi. Ny on jääkaapissa 30 luomumunaa odottamassa käyttöä. Ennestään on vielä seitsemän kaupasta ostettua. Mummon munaelämä on nyt kuosissa.

Vahvoja merisumuja on esiintynyt viimeaikoina. Pehmentää kivasti elämää.

Lehti puusta variseepi

päivä yötä pakenee.

Pakolliset lenkit Koirapojan kanssa olen hoidellut, muuten olen sisätiloihin sidottu. Se(kin) ärsyttää, joten olen lähinnä kärttyinen. Ifoloria taas kannatin ja niin perusteellisesti kyllästyin valokuviin. Kuvia on kiva ottaa, mutta niiden karsiminen ärsyttää. Toisaalta, kun tarpeeksi ärsyttää, on helppo karsia paljon. Kuka niitä kaipaisi vaikka tyhjentäisi kaikki varastot. Suurin osa kuvista on tosi surkeita, mutta sitä kuvittelee, että niillä on jotain tunnearvoa. Katit! Mutta tietenkin olen räpsinyt kuvia tuosta uskomattoman hienosta ruskasta, joka ulkona hehkuu.

Kaunista on.