Vaihtelua

 

Sitä pitää keksiä jännitystä elämään kaikkialta. Tänään menin kauppaan ennen Koirapojan aamulenkkiä. Siinä voi jännätä, suuttuuko Koirapoika ja käy kusaisemassa keittiön matolle. Ei käynyt. Kiltisti odotti jalat tiukasti ristissä.

Kunnon koiran tavoin vasta ulkona suhautteli merkkejä

 ja melkoisen kärsivällisesti odotteli, kun minun oli pakko kuvata jäätyneitä oksia. Harmi, kun tuo känny ei ole huippukameralla varustettu, enkä kuitenkaan viitsi kameraa pitää mukana.

 Ihan ok kuviahan noinkin saa, mutta kun olisi välineitä parempaankin. Josko kevään myötä taas kameratkin pääsee ulkoilemaan.

 

Vaikka minulla on koira itsellänikin, on sanottava, että koirien keltaiset merkit kaikkialla ovat ällöjä, niistä "unohtuneista" kakkaläjistä puhumattakaan. Mutta tämä on jo huippu. Satuin näkemään, kun pikkupoika äitinsä kanssa rakensi lumiukkoa. Seuraavalla kerralla ohikulkiessa huomasin, että joku oli laskenut koiransa merkkailemaan sitä. No, tänään oli jo koko ukko rikottu.

 

Nämä on aika hyvin säilyneet.

Varastin kuvan. Oli kiva nähdä Saharan hiekkaa hangilla.

Pikaisesti tein Koirapojan nivelrikkoiselle kaverille kyynärlämmittimet. Saa nähdä toimiiko. Suostuu se kuulemma kävelemään näiden kanssa. Kaikenlaista vaatetta on kokeiltu, mutta ei toimi, kun koira kieltäytyy kokonaan liikkumasta puettuna.

Näkyvyys katosi.

Helmikuun viimeinen viikko

 

Olen taas ruvennut aamuisin istumaan läppärin ääressä. Tarkkaavainen katsoja huomaa, että taustalla olisi avaamaton palapeli, jota voisi tehdä turhan netissä roikkumisen sijaan. Tuolilla on pestyt matot, jotka voisi levittää lattialle, jos vain ensin pesisi larttian. Näkyy myös jouluvalojen piuha. Kohtahan nekin voisi taas pakata pois. Toistaiseksi on kyllä öisin sen verran pimeää, että on kiva, kun jossain tuikkii. Hesarinhan naapuri tiputtaa luettavaksi viikonloppuisin, mutta näin viikolla sitä ei tule. Tuo kortti, joka on jäänyt pöydälle, tuli postcrossingista.

Hobittikolon ovi. Suurin osa postcrossaajista käyttää paljon aikaa ja energiaa  etsiäkseen hienoja kortteja. Niitä on ilo saada.

---

Huom! virkkaajat:

Osallistu koralliriutan virkkaamiseen.

Minähän en ole virkkaaja, mutta onhan se ainakin yksi koralli tehtävä.

 

Tuo koralliriutta oli välihyppy tai oli outo päähänpinttymä kuten Gorbatshovilla aikoinaan. Meillä on talvi ja siitä on aikaa, kun snorklailin koralliriutalla. Eilen satoi vettä. Illalla pakastui. Nyt on kaikki kävelytiet koppuraista jäätä. Teemme taas vain pikkulenkkejä, jotta mummo pysyy pystyssä.

---

Mummo on kuntoillut ja nyt on sitten kipeitä lihaksia kaikkialla. Mukavaa huomata, että on niitä lihaksiakin olemassa, kunhan vain sitkeästi kaivaa.

 

Eilen oli portaiden edessä joku muukin harjoittanut liikuntaa.

 

Mekin vähän pitempää lenkkiä kokeiltiin, kun sää oli suotuisa.

---

Nyt siirryn vaikka neulomaan. Koirapoika vielä nukkuu.

 

Jos elämäni olisi jännittävämpää, voisin kirjoitella huimista seikkailuista, mutta sillä mennään, mitä on. Hyvää viikkoa meille kaikille!