Kun en ole mitään riskiryhmää - ikäkään ei vielä riitä - olen orientoitunut uudestaan tähän hyggeilyyn eli taitaa kotiolo jatkua vielä pitkään. Kesäksi olisi kaksi festarilippua viime kesältä. Voi, kun ensi kesänä pääsis.
---
Minä, kun olen tällainen "kiltti tyttö", olen siirtynyt osittain kangasmaskeista kirurgisiin. Kun kerran suositellaan, niin käyhän se niinkin. Onneksi nykyisin saa kirurgisiakin mustina. Joku tyyli se pitää säilyttää. Tosin pitää ensin käyttää nuo jo ostetut. Ajattelin niitäkin kyllä pestä ja uusiokäyttää. Kertaköyttökulttuuri kaihertaa. Turvavälien pitäminen sen sijaan käy luonnostaan. Minulla on aina ollut pitkä pakoetäisyys. Oli yksi työkaveri, jolla oli lyhyt. Kun hänen kanssaan keskustelin, jouduin nurkkaan. Hän tuli heti iholle. Minä astuin taaksepäin, hän seurasi. Ahdistavaa. Nyt tällaisiin tilanteisiin harvoin joutuu. Tuohon hissikopperoon joskus joku alempien kerrosten asukas tunkee, mutta minä poistun silloin.
---
Tosin halailemaan opin jossain vaiheessa. Ja tietenkin juuri, kun halailusta oli tullut rutiinia ystäviä tavatessa, iski korona. Nyt ei kovin usein tavatakaan ystävien kanssa, mutta tuleekohan enää koskaan halailukulttuuri takaisin elämääni. Onneksi Koirapoikaa voi silitellä.
Kaunista on ulkona, mutta pakkanen pitää lenkit lyhyinä. Ei Koirapoika valita, mutta ei hirveästi yritä pitentääkään lenkkejä. Iltapäivällä tehdään hiukan pitempi kävely, mutta aamuisin ja iltaisin tyydytään ihan minikiemuraan. Kun kävely jää vähiin, yritän kannustaa itsenä kotijumppaamaan. Ei kroppa oikein pärjää pelkällä istumisella. Rupeaa valittamaan. Koska kropan valittaminen ei aina riitä, pitää keksiä porkkanoita. Tunnin hikijumppa oikeuttaa lasiin tai pariin punaviiniä. Mitenkähän tässä tuon terveyden käy????
Jo aikoja sitten olen lipsunut kaikenlaisesta kodinhoidosta. Hallittu kaaos on yleensäkin johtotähteni, mutta nyt se ei ole edes hallittu.
---
Itseasiassa valehtelen tuosta johtotähdestä. Rakastan näkyvää järjestystä. Tavarat paikoilleen, kirjat järjestykseen, tyhjää tilaa paljon. Kaapit on sitten ihan oma lukunsa. Niihin voi "siivota" kaiken ja laittaa oven kiinni. Poissa silmistä, poissa mielestä. En tykkää ripotella koriste-esineitä ympäriinsä. Kirjatkin mieluiten tasaisina riveinä. (Tämä on kyllä pakkokin. Hyllyihin mahtuu enemmän, kun samankorkuiset kirjat on samassa hyllyssä. - Nyt on kyllä kirjoja kahdessa rivissä ja kasoissa. Pitäisi järjestellä.) Minua siis vaivaa sotku, mutta saamattomuus on päässyt vallalle.
---
Uutena innovaationa lopetin espanjan opiskelunkin. Nyt ei vain huvita. Varmaan joskus vielä jatkan.
Mutta mukava on elää, vaikka korona koettelee.
Hallittu kaaos/tai ei.:)
VastaaPoistaSiinäpä kaksi hyvää vaihtoehtoa.
Minä tilasin kuparimaskeja.?,saa nähä minkä lyijy myrkytys niistä seuraa,,,
Aina sitä voi aloittaa opiskelut uuestaan.
,,niin elämää on vaikka korona jyllää...
Minäpä en tai ottaa koko rokotusta,mulla ei normi tuo immuuni järjestelmä..
Mukavaa sunnuntaita..sinne kauniiden auringon laskujen kaupunkiin😊🌞
Minä koen, että hallittu kaaos sohvapöydällä edistää luovuutta. Yritin kovasti pitää sitä tyhjänä langoista, mutta nyt taitaa olla muutama kerä ja lehti...Järjestys tuntuu hyvältä, mutta rajansa kaikella. Kävelen työmatkat ja odotan kevättä. Ihailen Koirapoikaa joka tarjoaa mukavia yhteisiä kävelyjä eli seikkailuja. Perjantaina kuulin talitintin kevätlaulun, eli kevättä kohti mennään. Opiskelut voi aina aloittaa uudestaan jahka elämä taas normalisoituu. Kotijumppa tekisi hyvää jokaiselle, olisiko lankakerien siirtely sopivaa?
VastaaPoistaOnneksi tunnustit heti, aloin välittömästi epäilemään lausumaasi;D Vai hallittu kaaos, kyllä neuroosijärjestelijä toisen vain-viivotin-suorat-rivit-kelpaa!! yksilön tunnistaa, tyhjää tilaa nimenoman ja järjestys näkyvillä paikoilla. Komerotkin on järjestyksessä täällä kun yksi päivä sain innon touhuta ja ei ollut muuta järjesteltävää.
VastaaPoistaErakoituminen koronan tähden on ollut yllättävän helppoa ja mukavaa, taidan jäädä osittain tähän tilaan vaikka maailma normalisoituisikin, (vai tuleeko uusi normaali?) Tykkään minusta paljon enemmän kuin muista, hih!! Mies joka rakastaa itseään, jihuu!!
Minä taas tunnustan, vaikka olen hyvin itsekseen viihtyvä introvertti, alan jo kaivata jotain ihmiskontakteja työpaikan teams-arjen lisäksi. Tai edes teamsissa reaaliaikaisia puheluita ja rupattelukokouksia tauottamaan chat-viestittelyn sijaan tai ainakin lomaan. Rokotusta saan odottaa minäkin, ja VTT:n tutkimuksiin luottaen pesen kertakäyttömaskeja ja välttelen tilaisuuksia, joissa täytyy pitää maskia. Hiihtoladulla ei onneksi tarvitse. T Saukkis
VastaaPoistaOn näitä kirjoituksiasi kiva lukea, onneksi löysin tänne..:))
VastaaPoistaOnneksi meillä on nuo koira-kaverit...saa halailla ja lenkittävät meitä vaikka pakkanen paukkuukin. Muuten ei kovilla pakkasilla tulisi nenäänsä ulos pistettyä.
Ihanan näköinen pöytä nojatuolisi vieressä. Minulla on keittiönpöydän toinen puoli varattu itselleni. Pöydällä on pari lehtipinoa ym. tavaroita, joita tarvitsen kokoajan. Siitä saan tavarat hyvin käyttöön itsenäisesti. Jos tarvitsemani tavarat olisivat piilossa kaapeissa ja laatikoissa, en aina saisi niitä itsenäisesti käyttööni. Pöydän ääreen mahdun pyörikselläni. Toisella puolella on keskeneräiset käsityöt kässäpusseissa ja koreissa. Siitä saan vedettyä ne käsiini itse.
VastaaPoistaRokotuksesta odotan vielä lisätietoa. Miten rokotus sopii yhteen sairauteni ja lääkitysteni kanssa.
Minulla kaaos ei kyllä lisää luovuutta, päinvastoin. Hyvä, että me kaiki ollaan erilaisia.
VastaaPoista