Ikigai on oman elämän tarkoitus ja suuri intohimo, joka tuo elämään onnea ja tyydytystä. Se on syy nousta aamulla vuoteesta – sitten vanhanakin. Meillä jokaisella on ikigai, mutta sen löytäminen vaatii kärsivällistä itsetutkintaa.
Ostin kirjoja, kun törmäsin tarjoukseen. Ostin Apteekkari Melchioria, kun en ole siihen aiemmin tutustunut ja täydensin Suuri vuosisata sarjaa vaikken ole päässyt siinä alkua pitemmälle, mutta kun yksi tuttu sitä kovin kehui. Sitten lisäsin tilaukseen Viiden meren kansan, koska se tuntui kiinnostavalta. Historia ei paljon innosta, mutta muinaisuus kuitenkin, Anculusjärvi ja Litorinameri. Ja kun kerran olin ruvennut tilailemaan, koriin sujahti hyvin sujuvasti Ikigai. Japanilaisuus kiehtoo minua. Ystäväpiirini valitsisi Intian tai Kiinan, mutta Japani on aina ollut lähellä sydäntäni. Ikigaita aloin lukea tuon Dickerin ohessa. Tykkään kyllä Dickeristä, mutta hän ei mitenkään kiivaalla tahdilla kuljeta tarinaa, pohdiskelee, kertoo sivujuonia, esittelee henkilöitä. Tarvitsen rinalle jotain muuta ja nyt se on Ikigai.
Olen kohottanut kuntoa, hölkännyt Koirapojan kanssa, kyykännyt, heilutellut käsipainoja ja kahvakuulaa. Nyt on sitten lihakset juntturassa, olo kankea ja kolottaa. Sehän kait vain tarkoittaa, että liikunta on tehonnut.
Olen myös leiponut punaviinimarjamuffinsseja, mustikkapiirakkaa, juustoteeleipiä ja surauttanut loppumarjoista smoothien. Ja tekevälle sattuu eli yksi kulho muuttui pirstaleiksi. Särkyneestä kulhosta huolimatta tiskiä riitti.
Kokkaamisen lisäksi ämpärissä mainittiin kukat. Leikkasin kiinanruusuni pelkiksi rangoiksi jokunen päivä sitten ja nyt ne näyttää tältä. Niillä on hillitön tarve tehdä uusia oksia ja peittää ne valtavilla lehdillä vaikka tietävät, ettei tähän asuntoon mahdu tuollaista isottelua.
Tottakai olen myös nauttinut maisemistani, aamuisin kirkastuvasta päivästä
ja iltaisin laskevasta auringosta.
Päivä on pidentynyt paljon. Aurinko laskee jo reilusti Kalasataman oikealle puolen. Ja talitiaiset laulavat kevättä, varikset esittävät soidintanssia. Kevättä ilmassa. Menen sitä kuulostelemaan.
Oletpa ollut ahkera! Leivonnaisia kukkien hoitoa, lenkkeilyä, lukemista ja maisemien ihailua ja mitä vielä. Täällä haahuillaan ympäri huushollia ja mikään ei edisty. Kukat kai pitää kastella tänään ja jotain ruokaa laittaa.
VastaaPoistaOlen huomannut , että mulla on ongelma riittävän proteiinimäärän ja marjojenkin syönnissä. Nyt viime viikolla keksin smoothien (en vaan jotenkin ole huomannut sitä käteväksi tavaksi ja en ole viitsinyt tehdä kuin joskus). Nyt kolmena päivänä olen tehnyt ja hyvää on. Marjoja, käytin mm. turkkilaisen jogurtin ja mehukeiton jämät . Avot, hyvää tuli. Menee vahingossa ja sutjakasti alas.;)
Oletpa ahkeroinut! Kukkien kasvuvoima valon lisäännyttyä on aina yhtä upeaa seurattavaa. Sirpaleet tietävät onnea, ja onhan nyt monenlaista herkkua tehtynä. T Saukkis
VastaaPoistaSamalla uunilla montaa laatua. Smoothiet on oiva tapa käyttää kaikkea.
VastaaPoistaKadehdittavaa ahkeruutta, ei vaan hatunnoston arvoista ahkeruutta!
VastaaPoistaMinkä värisiä ovat Kiinanruususikukat? Kiinanruusu on lapsuuteni suosikkikukka ja meillä kotona oli upeat punaiset ”kerrotut” kukat. Nykyään olen nähnyt vain vaaleanpunaisia ja vähemmän kerrottuja kukkia.
Punaiset kerrotut. Olen kokeillut kaikkea muutakin, keltaisia, vaalenpunaisia, valkoisia. Muut kuolivat jonkin ajan päästä. Nämä ovat ikuisia. Ovat olleet minulla monta kymmentä vuotta.
VastaaPoista