Vaihtelua

 

Sitä pitää keksiä jännitystä elämään kaikkialta. Tänään menin kauppaan ennen Koirapojan aamulenkkiä. Siinä voi jännätä, suuttuuko Koirapoika ja käy kusaisemassa keittiön matolle. Ei käynyt. Kiltisti odotti jalat tiukasti ristissä.

Kunnon koiran tavoin vasta ulkona suhautteli merkkejä

 ja melkoisen kärsivällisesti odotteli, kun minun oli pakko kuvata jäätyneitä oksia. Harmi, kun tuo känny ei ole huippukameralla varustettu, enkä kuitenkaan viitsi kameraa pitää mukana.

 Ihan ok kuviahan noinkin saa, mutta kun olisi välineitä parempaankin. Josko kevään myötä taas kameratkin pääsee ulkoilemaan.

 

Vaikka minulla on koira itsellänikin, on sanottava, että koirien keltaiset merkit kaikkialla ovat ällöjä, niistä "unohtuneista" kakkaläjistä puhumattakaan. Mutta tämä on jo huippu. Satuin näkemään, kun pikkupoika äitinsä kanssa rakensi lumiukkoa. Seuraavalla kerralla ohikulkiessa huomasin, että joku oli laskenut koiransa merkkailemaan sitä. No, tänään oli jo koko ukko rikottu.

 

Nämä on aika hyvin säilyneet.

Varastin kuvan. Oli kiva nähdä Saharan hiekkaa hangilla.

Pikaisesti tein Koirapojan nivelrikkoiselle kaverille kyynärlämmittimet. Saa nähdä toimiiko. Suostuu se kuulemma kävelemään näiden kanssa. Kaikenlaista vaatetta on kokeiltu, mutta ei toimi, kun koira kieltäytyy kokonaan liikkumasta puettuna.

Näkyvyys katosi.