Maaginen maanantai

Heräsin aamulla anivarhain outoon tunteeseen, Katsoin ulos. Taivas oli oudon keltainen. Oli pakko nousta ja mennä parvekkeelle. Täydellinen koko taivaan ylittävä sateenkaari.

 Kamerani ei taas kerran ollut kykenevä, joten piti vielä nurkat kuvata erikseen, jotta sain kaksoiskaarenkin ikuistettua.

Yritin mennä uudestaan nukkumaan, mutta eihän siitä tullut mitään, joten nousin aamukahville katsomaan sadetta, joka seurasi sateenkaaren perässä. Sade sääti sen verran päiväohjelmaani, etten mene kasvimaalle. Vaihtoehtona oli kuntosali, mutta en ainakaan juuri nyt lähde mihinkään vaan orientoidun taas arkeen.

Joku on ehkä huomannut, että olin poissa. Nyt saakin arvailla, että missä ja mitä tekemässä. Rupean kyllä kertoilemaankin illan hämärissä, mutta siihen asti sana on vapaa. Minua miellyttävin selitys palkitaan jollain. (Possullehan on jo tulossa sekä 8888 että 9999 palkinnot, joten Possu voi vaikka napata samaan pakettiin kolmannen.) Pieneksi vihjeeksi voitte vilkaista tämän viikon painopäivitystä, jonka luulisi aktoivan myös kaikkia anonyymeja.

Postiakin oli tullut. Laskujen lisäksi jotain mukavaakin kuten Susannan kortti. Kiitos paljon. Käyn tässä hissukseen lueskelemassa, mitä viikon aikana on muille tapahtunut, siis h-i-s-s-u-k-s-e-e-n. On vähän tunne, etten ole ihan kartalla.

Matkakuumetta

Pitäisi pakata, mutta minä vain siivoilen. Liioittelen suorastaan, kun ikkunatkin ajattelin pestä. Onhan se kiva tulla sitten kotiin, kun on siistiä, mutta voisiko kuitenkin jotain rajaa olla??? Ilmeisesti ei voi.

Pakastimen ja jääkaapinkin pesin, kun piti pakastaa kalliita mansikoita, jos vaikkei niitä enää viikon päästä saa. Varsinaisestihan kyse on vain siitä, että on liian rasittavaa miettiä, mitä ottais mukaan.Toisaalta homma hoituu aika pikaiseen, kun yhdellä repulla on pärjättävä - siis ihan vain sen takia, että tykkään liikkua repun kanssa vaikka pitäisi kait pikkuhiljaa opetella vetämään jyriseviä laukkuja perässä. Reppu antaa reissufiiliksen vaikka kyseessä on vain pikkupiipahdus. Jonain päivänä tässä lähde, hetken viivyn ja takaisin on tarkoitus palata.

Välillä meilläkin paistaa vaikka on muistanut sataa päivittäin. Nauttikaa te kesästä.

Mäntsälä mielessäin

Kiihkeätempoinen tiistaiaamu johti siihen, että olin varttia ennen junanlähtöä asemalla ilman mitään huvitusta, ei kirjaa, ei neuletta, ei kynää, ei muistikirjaa. Ei ehtinyt. Jouduin ihan älyn varassa pärjäämään. Onneksi älyssä sentään oli akkua.

Eipä aikaakaan, kun pällistelin umpioudolla asemalla, että mihin pitäis suunnata. Turvauduin tuttuun kikkaan eli menin sinne, minne muutkin. Sen verran idivitualisteja ihmiset kuitenkin on, etteivät mene samaan suuntaan. Demokratian sääntöjen mukaan seurasin enemmistöä.

Ylhäällä aukesi suora tie kaukaisuuteen. Otin sen.

Kulkiessani pällistelin uskomattoman komeita pilvimuodostelmia

ja mietin, miten polttava aurinko voi olla vaikkei helteitä näykään.

Kun tuollaisen ison autotien vierustalla kulkeminen ei ole lempijuttujani, poikkesin sivuun uskoen vahvasti, että enemmin tai myöhemmin osun oikeaan. Aikaahan minulla oli.

Poikkeaminen kannatti sillä kohtasin rypsi/rapsipellon. Ne ovat olleet ihastukseni kohteita siitä kaukaisesta päivästä lähtien, kun hylkäsin kotiseutuni ja muutin etelän vilja-aittojen liepeille. Nyt vain harvoin niitä näen, kun kävelymatkan päässä ei moisia ole.

Vastaan tuli myös puro

jonka väri pani epäilemään savista maaperää.

Myytävänä olisi ollut talokin, mutta ehkä en rypsi/rapsista huolimatta halua muuttaa tänne.

Muutaman risteyksen ja pohdinnan jälkeen törmäsin kaupunkimaiseen näkyyn. Varmaan Mäntsälä on kaupunki? Jokainen korpikyläkinhän on nykyisin osa jotain kaupunkia. Sana on kärsinyt inflaation.

Kaunis puro,

kauniita kiviä, kovin pieni mutta viehättävä nurkka

toisin kuin tämä matkani päämäärä.

Mutta tämän oven takaa löytyi erittäin viehättävä paikka ja mukavaa seuraa.

Kiitos  Susanna, Pöllö ja AnonyymiAnne. Oli kiva nähdä teitä. Gerbera menee naapurille, jos on hengissä vielä, kun suuntaan kotiseudulle.

Kiitos myös Sohvalle ihanasta kettukortista ja ruokavinkeistä.

Possulle kerron vain, että meillä sataa.  Kaikkien viime päiville kerääntyneiden velvollisuuksien jälkeen sain vihdoin ifolorkirjan  tilaukseen ja ajattelin mennä kasvimaalle. En mene.

Minua neuvotaan

1. Kaiken, mitä voi siirtää, siirrän. Välillä siirrän sitäkin, mitä ei voi.
2. En vaivaa, koska minähän en tartte ketään, vaan osaan ihan hyvin tehdä kaiken itse.
3. Hah! Raha on tarkoitettu antamaan elämään sitä, mitä elämä kaipaa. Jos ei ole, mistä ottaa, pitää lainata. Näin minulle opetettiin laskennontunneilla jo kansakouluaikoina. Olen aina ollut kuuliainen oppilas.
4. Vuosia sitten lakkasin ostamasta mitään sen takia, että se on halpaa. Tänään ostin UFFilta farkkuliivihameen ja pitkän punaisen liivin (shoppailusynti siis on edelleen voimissaan). Myyjä kiltisti huomautti: "Meillä on nyt tämä osta kolme, maksa kaksi kampanja, joten haluaisitko mennä katsomaan jotain muuta vielä." Kieltäydyin ja sanoin, että yritän muutenkin päästä eroon turhista vaatteista. Myyjä vähän loukkaantui.
5. Tuolla kohdassa kolme totesin, ettei rahalla ole itseisarvoa, joten jos ylpeydestä joutuu maksamaan, sitten maksetaan, jos on tilanne, jossa on oltava ylpeä.
6.  Tätä kohtaa en ymmärrä. Kuka selittää?
7. Ei taida koskea minua... jos nyt ymmärrän tämän kohdan oikein... en harrasta etukäteen huolehtimista, koska huolehtia ehtii sittenkin, kun tilanne on päällä.
8. Nyt jumituin tuohon ilmaukseen "löysin rantein". Jos se tarkoitaa, että vähän, miten sattuu, vähän sinne päin, niin ei. Jos se taas tarkoittaa, että rennosti, niin ei oikein sekään. Kun jotain tehdään, se tehdään perusteellisesti tai ei tehdä ollenkaan.
9. Miten minä en edes muista, milloin olen ollut vihainen. Olen minä varmaan joskus. Epäilen, etten jää silloin laskemaan vaan poistun samantien paikalta.

Kortti, jossa ohjeet olivat tuli Buckinghamin palatsista. kiitos Possu sekä kortista, ohjeista että palkintokirjasta, joka ei ollut kirjastosta varastettu. En tiennyt, että elelet palatsissa.

 Olin kerran jopa kuuntelemassa Heli Laaksosta, mutta yhtään hänen kirjaansa minulla ei ole. Lukaisen tämän ihan piakkoin.

Minun piti jatkaa lahjakirjan tekemeistä, mutta pitänee taas katsoa yks Bond. Voihan siinä edes nauloa samalla. Ja ehkä mainoskatkoilla voisin kuviakin selata.

Hempeällä mielellä joutuu konkurssiin

Oli täydellinen aamu. Sopiva lämpö, eikä edes sitä ikuista tuulta. Mukava oli aamulenkkeillä Koirapojan kera. 

 

Nyt kyllä jo tuulee, mutta olen turvallisesti sisätiloissa. Ajatus oli tehdä mummotettavalle vuosikirja synttärilahjaksi. Se onkin kyllä pakko tehdä tänä viikonloppuna, mutta kun olin tässä koneella, eksyin adlibrikseen. Siitä ei koskaan seuraa mitään hyvää. Hyllyissä on valmiiksi lukemattomia lukemattomia kirjoja, mutta piti tietenkin tilata lisää. Viidelläkympillä sain seitsemän kirjaa, joista suunniteltuja oli kolme. Oikeastaan ajatus oli ostaa ne espanjan kirjat, mutta ne jäi odottamaan, kun summa olisi noussut liian suureksi. (ne espanjan kirjathan on joka tapauksessa ostettava, joten nyt oli parempi käyttää euroja turhuuteen) 

Tämä tuhlaus alkoi jo eilen, kun eksyin kaupoille kuntosalikeikalle. Matkavaatteita muka tarvitsin. Sijoitin kolmisenkymppiä ja sain kaksi paitapuseroa, teepaidan ja trikoojakun. Summathan ei ole isoja, mutta miinuksella taas mennään ja tulevaisuudessa yhä pahemmin. Pitää mansikatkin ostaa ja ne espanjan kirjat ja kurssit ja kuntosalikerratkin on loppu. Mutta antaa mennä, kun on alamäki taas. Laitan loton vetämään.

Rahahuolesi kaikki heitä, mieles nuorena nousta suo. Armas taivas jo kutsuu meitä taasen muistojen uutten luo.

Ikuinen ilo tämä taivaanrannan tuijottelu.

Vaikea päättää, mikä on paras näkymä.

Tämä on ihan hyvä näkymä. Tosin aina ei metsällä mene hyvin. Täälläkin on muutama hieno pihakoivu just kaadettu ja tilalle laitetaan puistonurmikkoa, kuulemma asukkaiden pyynnöstä. Outoja asukkaita minusta.

Postipoika toi huussikortin. Kiitos MTK! Kasvua ei nyt kuitenkaan kaivata. Kutistua pitäisi ennen kesän loppua. Nyt rupean selaamaan kuvia ja tekemään sitä ifolor-kirjaa.

Sumua 12.7.17

Harrastin kotimaan matkailua.