Mäntsälä mielessäin

Kiihkeätempoinen tiistaiaamu johti siihen, että olin varttia ennen junanlähtöä asemalla ilman mitään huvitusta, ei kirjaa, ei neuletta, ei kynää, ei muistikirjaa. Ei ehtinyt. Jouduin ihan älyn varassa pärjäämään. Onneksi älyssä sentään oli akkua.

Eipä aikaakaan, kun pällistelin umpioudolla asemalla, että mihin pitäis suunnata. Turvauduin tuttuun kikkaan eli menin sinne, minne muutkin. Sen verran idivitualisteja ihmiset kuitenkin on, etteivät mene samaan suuntaan. Demokratian sääntöjen mukaan seurasin enemmistöä.

Ylhäällä aukesi suora tie kaukaisuuteen. Otin sen.

Kulkiessani pällistelin uskomattoman komeita pilvimuodostelmia

ja mietin, miten polttava aurinko voi olla vaikkei helteitä näykään.

Kun tuollaisen ison autotien vierustalla kulkeminen ei ole lempijuttujani, poikkesin sivuun uskoen vahvasti, että enemmin tai myöhemmin osun oikeaan. Aikaahan minulla oli.

Poikkeaminen kannatti sillä kohtasin rypsi/rapsipellon. Ne ovat olleet ihastukseni kohteita siitä kaukaisesta päivästä lähtien, kun hylkäsin kotiseutuni ja muutin etelän vilja-aittojen liepeille. Nyt vain harvoin niitä näen, kun kävelymatkan päässä ei moisia ole.

Vastaan tuli myös puro

jonka väri pani epäilemään savista maaperää.

Myytävänä olisi ollut talokin, mutta ehkä en rypsi/rapsista huolimatta halua muuttaa tänne.

Muutaman risteyksen ja pohdinnan jälkeen törmäsin kaupunkimaiseen näkyyn. Varmaan Mäntsälä on kaupunki? Jokainen korpikyläkinhän on nykyisin osa jotain kaupunkia. Sana on kärsinyt inflaation.

Kaunis puro,

kauniita kiviä, kovin pieni mutta viehättävä nurkka

toisin kuin tämä matkani päämäärä.

Mutta tämän oven takaa löytyi erittäin viehättävä paikka ja mukavaa seuraa.

Kiitos  Susanna, Pöllö ja AnonyymiAnne. Oli kiva nähdä teitä. Gerbera menee naapurille, jos on hengissä vielä, kun suuntaan kotiseudulle.

Kiitos myös Sohvalle ihanasta kettukortista ja ruokavinkeistä.

Possulle kerron vain, että meillä sataa.  Kaikkien viime päiville kerääntyneiden velvollisuuksien jälkeen sain vihdoin ifolorkirjan  tilaukseen ja ajattelin mennä kasvimaalle. En mene.