keskiviikko 28. elokuuta 2019

Arkea


Kauniita päiviä on ollut. Lämmintä suorastaan ja vesisateetkin jäivät matkalle. Kaikenlaisia -isejä roikkuu ilmassa, mutta annan niiden olla. Katson rästisarjoja ja kuvittelen neulovani. On tilaustöitä ja ylläreitä.


Tilaustöitä, sillä olen antanut monille lahjakortteja, joissa lukee erinäinen määrä sukkia/käsineitä/pipoja/yms, joita saa tilata toiveiden mukaan ja minä sitten yritän toteuttaa toiveet.


Ilmoittauduin myös mukaan kävelykisaan ja kerään kilometrejä päivittäin. Hirveitä matkoja ihmiset kävelee, joten mukana roikkuminen vaatii melkoista ponnistusta. Alkuun tuli vielä niitä ajopäiviä, jolloin kilometrit jäi kovin vähäisiksi. Mutta nyt sitten tsempataan. 
(Siellä on muuten myös nimimerkki "pöllömpi kuin pöllö itse"???)


Sus' muisti kortilla. Kiitos.
Pitäiskin mennä hamstraamaan postimerkkejä, kun hinta nousee kohta.


Rupean puuhastelemaan jotain ennenkuin taas mennään. Koirapojalla on ollut vähän mahaongelmia, mutta kiltisti se kävelee mukana.

perjantai 23. elokuuta 2019

Matkalla napapiirin pohjoispuolella


Sain pojaltani joululahjaksi matkakortin tuntureille. 


Lennettin Rovaniemelle ja jatkettiin sieltä autolla Ruotsiin.


Pojallani oli Jokkmokkissa seminaari. Jokkmokk oli märkä! Muutenkin satoi suunnilleen joka päivä enemmän tai vähemmän, yleensä enemmän.


Minä sitten kuljeskelin majapaikan ympäristössä, soita kolusin. Suot ovat lähellä sydäntäni.


Yhtenä iltana käytiin pohjolan suurimmalla koskella.


Se oli mahtava!


Kun seminaari oli ohi, jatkettiin pohjoisemmas, Kilpisjärven kautta Norjaan,


Jäämerelle.


On vuosi jos toinenkin, vuosikymmeniäkin, vierähtänyt siitä, kun olin viimeksi täällä. Onneksi kierrettiin tätät kautta. Maisemat hellivät mieltä.


Näissä maisemissa yövyttiin.


Aamulla jatkettiin Suomea kohti


jätettiin auto Muotkanruoktun pihaan, heitettiin rinkat selkään ja lähdettiin kohti Peltotunturia. Lähtiessä aurinko paistoi, mutta eipä päästy pitkälle, kun alkoi sataa.


En jaksanut ihan perille asti, joten pimeän tultua nukuttiin epämukavasti muutama tunti pikkuisessa kämpässä.


Seuraavana päivänä sitten käväistiin Peltotunturin huipulla.


Teltassa oli mukava nukkua ja välillä aurinkokin pilkisti.


Paluumatkalla kuitenkin satoi lähes tauotta. Kunnon sadevaatteet ja itikkahatut oli tarpeen.


Autolla sitten Rovaniemelle ja lentokoneeseen. Ajopäivinähän ei satanut, joten käväistiin hienolla suollakin. Suot <3


lauantai 10. elokuuta 2019

Saako päätöksiään perua?


Miettikääpä sitä ja äänestäkää. Saatan noudattaa enemmistön mielipidettä - tai sitten en. Vastaus kyllä tai ei. Saahan sitä toki perustella molempiin suuntiin, mutta lopullisesti jokotai, ei sekäettä.
---
ei minulla muuta

torstai 8. elokuuta 2019

Vesivärikynät?


Yllättäin iski taiteellisuuden puuska vuosien, vuosikymmenien jälkeen. Tuli tarve tuhertaa. Katselin työkkärin kursseja ja melkein jo valitsin jotain, mutta sitten ajattelin. On jo ennestäänkin ihan liikaa kursseja suunnitelmissa ja taiteilla voi aina omin päin, jos tarvetta on. Luin ihan uuden sanan "vesivärikynät". (On mummo pahasti pudonnut kehityksen kelkasta!) Luin ja totesin, että vois olla kiva. Lähden tästä ostamaan halvimmat mahdolliset ja kokeilen.


Tuli kesäinen kortti. Kiitos Sus´. Miten arvasit, että ajattelin lomailla kylmissä maisemissa, ehkei ihan noin kylmissä.


Lähden tästä shoppailemaan vaikka olisi järkevämpääkin tekemistä. Mutta joskus minäkin.

keskiviikko 7. elokuuta 2019

Nyt sitä saa,


nimittäin sadetta meillekin. 
---
Yöllä satoi. Aamulla satoi. Toivottavasti päivälläkin sataa. Maa on niin kuiva, ettei pieni kuuro auta mitään.


Oli vähän erilainen aamu. Unenpöpperössö kun lähdin ulos, unohdin avaimet. Piti kävellä hakemaan vara-avain.


Siinä matkan varrella huomasin, että raidejokeri etenee. Kettukallio on ajettu paljaaksi. Toivottavasti poikaset ovat kykeneviä siirtymään muualle. Kettuja tarvitaan.


Onko jo syksyä ilmassa, kun kottaraiset kokoontuvat parviksi?
--- 
Mummoilupäivä vaihteeksi.

tiistai 6. elokuuta 2019

Koskaan ei ole liian myöhäistä


Tuli yllätyspostia. Vauvankuvilla kiinni teipattu kirje pani miettimään. Onko joku saanut vauvan? Miksi minulle tulee vauvankuvia? Kuka tällaisen lähettää? Salaisuushan paljastuu avaamalla. Possulta oli. Pitkän pitkä valokuvin koristeltu synttärionnittelu mukana pari magneettia. Kiitos paljon Possu. Oli iloinen yllätys. Ja kiva, kun vähän raotit elämäsi salaisuudenverhoa. Olen tiennyt, että tullilla on huumekoiria, olen jopa nähnyt, mutta huumepossuista en ole tiennyt. Taidat olla ainutlaatuinen. Pitää varoa, jos tulee matkailtua.



Jotain olen puuhastellutkin. Yksi kesämekko ja kahdet sukat. Marjat kerännyt kasvimaalta ja kastellutkin ajoittain. Sade olisi kyllä paikallaan.


Alkaa pihlajatkin kuivua.
---
Eipä tässä muuta. Syönyt olen.

torstai 1. elokuuta 2019

Missähän lienee


Pöllöihin törmätty?


Muuallakin on reissattu.
---
Mutta ei kovin kaukana kuitenkaan. Vieras oli, mukava vieras. Hyvin luisti juttu kymmenien vuosien tauon jälkeen. Ehkä joskus uudestaankin tavataan.


Kukkiakin sain. Vuosia täytin.


Sohvalta tuli kortti. Kiitos.


Säät viilenivät.
---
Mummoilua taas tänään, joten juoksen tieheni.