Turussa

 

Eilen kävin tyttären ja vävyn kanssa Turussa. Tänään sitten kroppa jäykkänä kaikesta istumisesta. 

Laitoin merkinnän retkihaasteeseen kohtaan 9. Retki harvinaisen äärellä, koska viime vuonna en käynyt teatterissa kertaakaan.

 

 Tarjolla oli musikaali Addams Familysta. Kyseessä on ehkä hiukan erikoinen perhe, johon olemme ihastuneet taivaskanavien kautta. Lavastushan oli loistava kuten Turussa on tapana. Näyttämöllä on teknisiä mahdollisuuksia vaikka mihin ja niitä käytettiin paljon. Näyttelijät oli valittu hyvin, sulahtivat rooleihinsa vaivattoman tuntuisesti. Meno oli vauhdikasta ja laulut sujuivat mallikkaasti. Minun ongelmana oli, että meinasin ekan näytöksen aikana koko ajan nukahtaa. Taisin kuorsatakin välillä, kun edessä istuva kääntyi katsomaan. Toinen näytös olikin sitten mielenkiintoisempi, kuten yleensäkin teatterissa. Mutta nukahtamiseni syynä oli unenpuute, ei näytelmä. Voin kyllä suositella tätä teille lämpimästi.

 

 Sain tyttäreltä lainaan tällaisen kirjan, johon ajattelin tutustua tänään, sillä aivoni kaipaavat buustia.

 

 

Kolme kuvaa ELOkuussa (jottei jäisi viimetippaan)

 

ELOisa kuva Vuonna 85 teatteriesityksestä.

ELOttomia ostoksia olen tehnyt, kun noita lankoja on niin vähän.

(valmiita töitä sitten joskus myöhemmin)

ELOnkorjuuta en ole harrastanut viime aikoina, mutta Fizban kyllä.

Paluu menneisyyteen

 

Josko palaisin blogistaniaan. Tauko teki kyllä hyvää. Eikä nytkään oikein läppäröinti innosta, mutta jos kuitenkin jotain. Ainakin kiitos kaikille, jotka ovat minua muistaneet. Yritän hissukseen päästä lueskelemaan teidän kuulumisia, mutta se voipi kestää.

---

Menneisiin siis. Minähän taas vanhenin vuoden tässä kuukaudessa ja sain paljon kaikenlaisia lahjuksia.

 

 

Kuten liput Hämeenlinnan kesäteatterin Dingoon. Oli aivan loistava! 

 

Nuoremman mummotettavan askarteleva origaminorsu oli vähintään yhtä hieno.

Minullahan olisi bingossa myös tuo origami, johon en ole vielä perehtynyt. Ehkä menen mummotettavan oppiin. Mutta jotain kuitenkin bingoonkin.

Sissukat ohjeella tehdyt norppasukat menevät rescuelapselle lahjaksi jahka tässä tavataan.

Kesken jääneet Nina Laitisen Pariisin taivaan alla menivät ystävälle synttärilahjaksi. Voin antaa vihjeen: älkää laittako kuviolangaksi vaaleampaa, jos se mallissa on tummempi. Aiheuttaa koko ajan purkamista ja kerimistä. Mutta valmistuivat ne kuitenkin.

Yksi tilaustyökin lähti eteenpäin

ja omalle tyttärelle synttärisukat.

---

Mutta vielä riittää bingossa tekemistä. Ompelukset on jääneet pieneen pussukkaan, jota tarvitsen koirankakkapussien, kännyn ja avainten kantamiseen meidän peruslenkeillä.

Tämänkin aikaansaaminen kesti.

 

 

Ateneumissa kävin ystävän kanssa peräti kahdesti. Ei pieni pää jaksanut yhdellä kertaa sisäistää kaikkia n. 200 teosta. Liika on liikaa. Ja ihmisiäkin oli kohtuuttomasti.

 

Kasvimaallakin olen käynyt - pitäisi taas käydä, mutta taitaa sade pelastaa siltä ainakin tänään. Kitkemistä ja kuopimista riittäisi, mutta satoa pitänee ensi kerätä.

Satoa on toki kerätty ja säilötty. Sain tyttäreltä lahjaksi uuden pakastimen, kun entinen alkoi olla aika kehno. Minä pakastan myös tyttären talven marjat, joten hänelläkin oli intressiä pakastimeen. Sinne on nyt säilötty sekä oman palstan, että kaupan marjoja. Lisäksi tytär toivoi mansikkahilloa, kun kaupan hillot on liian imeliä.

Koirapoika porskuttaa edelleen, hitaasti, mutta sitkeästi. Meillä oli hissi rikki päiväkausia, mutta onnistui portaiden kiipeäminenkin. Alaspäin oli kovin hidasta, kun kiiltävissä portaissa on hankala nähdä, mihin sen tassun laittaisi. Koirapoika on sen verran pulskistunut, etten oikein jaksa enää kantaa. Eihän se vielä läski ole, mutta pari kiloa on tullut lisää massaa. Pari uutta herkkuakin on löytynyt. Rusakon papanoita imuroidaan innolla ja joka aamu on saatava jälkkäriksi tuorekurkkua. Aiemmin ei olisi millään kurkkuun koskenut, mutta nyt se on pakollista. Nämähän ei toki lihota.

Ja säitä on tietenkin piisannut. Olen ollut tyytyväinen tähän sateiseen ja viileähköön heinäkuuhun. Sopii minulle - ja Koirapojalle myös - helteitä paremmin.

---

Vielä lopuksi uutinen: Uniapnealaite on nyt ollut käytössä kuukauden. Enimmäkseen sujuu loistavasti, mutta joskus on illalla vaikea nukahtaa. Ja paljonhan sen kanssa kuluu aikaa, kun pitää huoltaa ja pestä ja sovittaa. Mutta on selkeästi vähentänyt päiväuupumusta.

---

ja vielä: Barbie on uskomattoman hieno leffa!

Kulttuuriakin

 

Lempipuuni kukkii taas runsaasti. 

Viileää on edelleenkin, mutta päätin siirtää taimet parvekkeelle vakituisesti niin pitkäksi aikaa, kun pääsen viemään ne palstalle. On tullut muutamia päiviä taukoa talikoimisesta.

Jonain päivänä satoi, enkä sen takia viitsinyt lähteä.

Sitten, kun oli aurinkoista, ystäväni yökyläili luonani, eikä silloin palstailtu vaan teatteroitiin. Käytiin Suomenlinnassa katsomassa Salattu puutarha. Mukavahan siellä on aina käydä. Nopeasti meni kaksi ja puoli tuntia vaikka näytelmä ei ollut mielestäni ihan huippu. Mukava toki katsoa.

Eilen tuli nukuttua päivällä ja illallakin menin ajoissa sänkyyn, mutta auringonlaskua piti vähän ihailla. On kerääntynyt taas univelkaa. Ystävän kanssa tuli valvottua ja parannettua maailmaa pitkälle aamuyöhön. Ja muutenkin on yöt jääneet lyhyiksi. Mutta nyt taas jaksan. Tänään menen toisen ystävän kanssa torille ja tutustumaan uusittuun Hakaniemen halliin. Josko huomenna taas kasvimaalle.

Koirapoika ja koiranputkea. Koirapoika on myös väsynyt, mutta muuten voimissaan.

Toiveikkaasti tulevaisuuteen

 

Alkaa lahjahässäkkä lähennellä loppuaan. Rescuelapselle annoin Raskasta Joulua joululahjaksi, joten voin säästää sen varsinaisen lahjan synttäreiksi. Sain hyvin äkillisen päähänpiston, että ehkä en menekään omikronia hankkimaan sinne joulujuomaa nauttineeseen sydämensä kyllyydestä laulavaan kansanjoukkoon. Mamoilua, myönnän. Mutta, kun olen jo lähes kaksi vuotta olen erakoitunut, niin ehkä repäisen myöhemmin.

Eilen matkasin perheen eli lasten kanssa Turkuun, kun oli levinnyt tietoja, että Smaug on nähty siellä.

Oli hieno ilta. Kyllä Turussa osataan. Lavasteet ja puvustus huippua, näyttelijät myös.

Juon tässä aamukahvia tyytyväisenä. Uusi muki löytyikin ihan läheltä. Kävin Prismasta loisteputken ja siellä oli mukejakin. Yli 4 dl, halpa ja ihan ok ulkomuoto. Tähän ei ole syntynyt vielä kovin henkilökohtaista suhdetta, mutta hyvin pelaa.

Pakkasia on luvattu. Toistaiseksi linnuilla ei ole ollut kiire etelään, vaan ovat joutaneet ilahduttamaan ohilennoillaan isoissa parvissa. Mutta jos pakkanen kovin kiristyy, voipi parveilu näillä nurkilla vähentyä.

Pakkasennusteen varjolla ostin sitten Koirapojallekin palttoon. Se olikin iso operaatio. Ensin oli liian suuri, sitten liian pieni ja välikokoa varten jouduin menemään toiseen kauppaan. Onneksi eläinkauppojen myyjät ovat mukavia ja palutukset onnistuu. Joten nyt on. Elämäni ensimmäinen eläinvaatetusprojekti! En kannata puettuja koiria, mutta kun vanhusta palelee, niin minäkin taivun. Ja kuvan tunnelmasta huolimatta Koirapoika tykkää takistansa. Poseeraaminen vain nyppi. Vanhus on nyt antibioottikuurilla ja tänään aloitan pitkäaikaisen särkylääkityksenkin. Nyt voinen todeta, että kaikkeni olen tehnyt.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Lauantaiaamun huumaa

Olen ollut kultturelli ja unet on jääneet vähiin. Alkaa myös väsyttää tuo purkaminen. Kuvittelen joululahjoiksi sukkia neulovani, mutta purkaminen tuntuu olevan pääasia. Pitäisi keskittyä enemmän. Tänään on ompelupäivä. Star Wars lähestyy ja pukeutuminen vaatii huomiota.

---

Onneksi sataa. Sopii tunnelmaan. Minulla silmissä leijuu roskia ja salamoita. Lasiainen siellä kutistuu. Ei hätää, jos verkkokalvo pysyy paikallaan, mutta ikäväähän tämä on ja vähän stressaakin vaikka en yleensä ota turhia murheita.

---

Sitä kulttuuria:

Pieni merenneito oli kaikkien kehujen arvoinen.

Hexitkin oli hieno. Aika paljon uutta ja vähemmän soitettua. Hyvä bändi ja Hectorin ääni toimii edelleen. Ehkä olisi voinut olle enemmän niitä ikuisuuskappaleita.

Ja joulukalenterit vielä Ikävästi tyhjenee tuo vaihtokassi. Tätä vois jatkaa loputtomiin. On niin kiva availla luukkuja.

Luukku 13

Muistikirja. Ehkä otan tämän käyttöön heti eli vuodenvaihteessa, kun alkaa uusi vuosikymmen ja on aika aloittaa pitkästä aikaa päiväkirja.

Misanjalta mittanauha.

Luukku 14

Vaihdossa kiva tuunattu pahvirasia, jonka sisällä oli hieno norsu. Joku tuntee minut.

Misanjalta kaunista lankaa.

Hieno sää taas kerran

Aamulla oli aavistus pilvistä, mutta nyt on käytännössä täysin pilvetön taivas. Kävin juuri päivälenkillä. Oli mukava kävellä, kirpeän raikasta. Hyvin kelpaa minulle tällaiset säät.

Eilen kävin toiseen kertaan katsomassa Tarua Turussa. Oli jopa parempi kuin keväällä. Loistava Turun kaupunginteatteri!

Yhden tontun laitoin taas matkaan. Johonkin oli lähtenyt ilmoittamatta.

Varustaudumme talveen...

...kukin omalla tavallaan. Possumunkki vaihtoi autolle talvisaappaat. Minä pesin ikkunat. Olin jo pitkään asiaa ajatellut ja eilen iski inspis. Nyt kelpaa taas maisemia katsella.  - hetken aikaa. Ärsyttäviä puolia tässä korkealla, avarien näkymien kesekellä asumisessa on, että pienikin vesisade piiskaa likaa ikkunoihin.

Olen kultturoitunut, käynyt kahdesti teatterissa. Kumpikaan ei ole omaa ansiota vaan ystävät ovat varanneet liput. Ensimmäinen oli Milko Lehdon Pullo cavaa ja aurinkoa, komedia vanhenevista naisista. Oli viihdyttävä, mutta totesin, että komediat eivät ole varsinainen lempilajini. Eilen sitten olin katsomassa Kjell Westön romaanitulkintaa Kangastus 38. Siitä tykkäsin paljon. Oli hienosti toteutettu. Pitkähän se oli, mutta ei pitkästyttävä. Sen sijaan Walking with dinosaurs olisi voinut olla pitempikin. Se oli niin hieno, että olisi jaksanut enemmänkin katsoa.

Olen myös kunnostautunut leipomisen saralla. Tein gluteenitonta mustikkapiirakkaa, josta en tosin tiedä, mille maistuu, kun vielä odottaa vieraita, joita varten sen väsäsin.

Nyt olisi taas kaikenlaista suunniteltavaa, mutta ehkä vain istun hiljaa ja odotan, että innostus katoaa. En ole ikuisuuksiin kysynyt hevosilta vinkkiä tulevaan, joten on aika kokeilla sitäkin.

Seeker of Truth

You have the ability to see things from different perspectives. Continue to think creatively and to question relentlessly. You will recognize the right answers when they appear before you.

eli suora suomennos

Totuuden etsijä

Sinulla on taito nähdä asiat erilaisista näkökulmista. Jatka luovaa ajattelua ja hellittämätöntä kyselyä. Tunnistat oikeat vastaukset, kun ne ilmestyvät eteesi.

Eli tarkoittaako tämä jotain bujojen suhteen. Kun tässä taas kerran iski into aloittaa jonkun tyhjän muistikirjan pilaaminen.

Erilaisia aamuja - toukokuussa tehtyjä

Uuteen päivään herätty näissä fiiliksissä. Olisi hyvä palstasää, joten yritän ehtiä siellä jotain. Sateeseen en usko, mutta mukavaahan se olisi. Silloin voisi kasvimaankin unohtaa. Eilen käytiin Koirapojan kanssa kastelemassa, mutta maa on niin kuiva, että vesi tahtoo valua omia teitään.

Sunnuntaikuva 3.6.2018 klo 8:45

Vielä jaksavat puut vihertää, mutta nurmikot ovat monin paikoin kellastuneet.

 Aina sitä jotain syntyy, kun kauniit päivät viettää telkkarin ääressä puikkoja heilutellen. Otsikon pitäisi kyllä olla "Toukokuussa valmistuneita", kun osa on aloitettu aiemminkin. Mutta kun tällaisella otsikkomuodolla vuoden aloitin, näillä mennään.

Ninan äitienpäiväsukat ylimääräisillä pohjesilmukoilla turkoosista jollekin turkoosin rakastajalle.

Ystävän toivomuksesta säärystimet tai paremminkin reisittimet, sillä toive oli reiden lämmittäjistä. Lankaa oli vain yksi kerä, eikä sopivaa jatkoa löytynyt, joten tuli tällainen lyhyt malli. Teen joskus sellaiset koko jalan mittaiset jämälangoista raidoittaen.

Toivomustyö tämäkin eli tassukaulaliina. Kaksi metriä piti olla, mutta vähän jäi vajaaksi. Tehty täysin suunnittelemattomasti tai siis pätkäsuunnitellen. Tällaista on kiva neuloa, kun voi ykskaks päättääkin tehdä erilaista. Pohja on 1nurin-1oikein, joka soveltuikin yllättävän hyvin kaulaliinaan.

Sitten ihan vain omaksi iloksi versot oransseina. Mukava malli, mutta piti merkata sukat, kun tässä on erilainen kuvio oikealle ja vasemmalle sukalle eli peilikuviona pitää neuloa. Ennenkuin tajusin merkata sukat, oli kauhea miettiminen kumpaa nyt teen - siis minähän neulon sukkaparia kerralla eli ensin pätkä toista sitten toista. Minusta on tylsää, jos on yksi sukka jo valmis ja sitten pitäisi tehdä toinen samanlainen. Näin ne menee huomaamatta.

Tämäkin on tilaustyö eli virkattuja ampiaisenpesiä. Virkkaaminen ei ole minun juttu, jokin tekniikkavirhe. Näitä innostuin tekemään yhteen pötköön, sillä virkkaushan valmistuu nopsaan paksusta langasta. Mutta meinasi jo käsi kipeytyä pahasti. Katsotaan, onko näistä apua ampiaisongelmaan.

Kävinhän minä täälläkin. Oli hieno. Pitäisi saada jostain se elokuva ja katsoa uudestaan.