Toiveikkaasti tulevaisuuteen

 

Alkaa lahjahässäkkä lähennellä loppuaan. Rescuelapselle annoin Raskasta Joulua joululahjaksi, joten voin säästää sen varsinaisen lahjan synttäreiksi. Sain hyvin äkillisen päähänpiston, että ehkä en menekään omikronia hankkimaan sinne joulujuomaa nauttineeseen sydämensä kyllyydestä laulavaan kansanjoukkoon. Mamoilua, myönnän. Mutta, kun olen jo lähes kaksi vuotta olen erakoitunut, niin ehkä repäisen myöhemmin.

Eilen matkasin perheen eli lasten kanssa Turkuun, kun oli levinnyt tietoja, että Smaug on nähty siellä.

Oli hieno ilta. Kyllä Turussa osataan. Lavasteet ja puvustus huippua, näyttelijät myös.

Juon tässä aamukahvia tyytyväisenä. Uusi muki löytyikin ihan läheltä. Kävin Prismasta loisteputken ja siellä oli mukejakin. Yli 4 dl, halpa ja ihan ok ulkomuoto. Tähän ei ole syntynyt vielä kovin henkilökohtaista suhdetta, mutta hyvin pelaa.

Pakkasia on luvattu. Toistaiseksi linnuilla ei ole ollut kiire etelään, vaan ovat joutaneet ilahduttamaan ohilennoillaan isoissa parvissa. Mutta jos pakkanen kovin kiristyy, voipi parveilu näillä nurkilla vähentyä.

Pakkasennusteen varjolla ostin sitten Koirapojallekin palttoon. Se olikin iso operaatio. Ensin oli liian suuri, sitten liian pieni ja välikokoa varten jouduin menemään toiseen kauppaan. Onneksi eläinkauppojen myyjät ovat mukavia ja palutukset onnistuu. Joten nyt on. Elämäni ensimmäinen eläinvaatetusprojekti! En kannata puettuja koiria, mutta kun vanhusta palelee, niin minäkin taivun. Ja kuvan tunnelmasta huolimatta Koirapoika tykkää takistansa. Poseeraaminen vain nyppi. Vanhus on nyt antibioottikuurilla ja tänään aloitan pitkäaikaisen särkylääkityksenkin. Nyt voinen todeta, että kaikkeni olen tehnyt.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.