Alettiin lähestyä määränpäätä, joten lisäsimme vauhtia. Oli mukava kulkea, kun maasto oli melko tasaista ja tuulen puolella oli vuoria ja metsää suojaamassa pahimmilta myrskyiltä. Sitäpaitsi sadekausi alkoi olla jo ohi. Ruoho hehkui kuitenkin vielä vihreänä ja lukemattomat kukat kukkivat kaikkialla. Apinanleipäpuita kohosi horisontissa tasangon laitamilla. Ohitimme useita kutojalintukoloniota. Meteli oli melkoinen, kun puissa roikkui kymmeniä taidokkaita pesiä, joiden asukkaat kiiruhtivat ruuanhaussa. Modoc kertoili hauskoja juttuja eläimistä joita näimme. Korppikotkia kaarteli taivaalla. Ilmeisesti joku oli tullut vaelluksensa päähän ja luonnon jätteidenhävitysryhmä hoiti tehtäväänsä. Olin hämmästynyt Modocin loputtomasta tiedosta, mutta hän sanoi, että elämä täällä opetti kaikenlaista. Sitäpaitsi koska norsuilla suullisesti kerrottu perimätieto siirtyi matriarkalta toiselle ja samalla koko perheyhteisölle, on vuosisatojen aikana tietoa kertynyt paljon. Jokainen sukupolvi lisää uutta entisten tarinoiden päälle.
Päivä siis kului mukavasti kävellen ja kertomuksia kuunnellen. Leiriytyimme aikaisin, sillä loppumatka olisi vaativampi. Aamulla oli noustava ajoissa, jotta ehtisimme aatoksi perille.
Kirjapisteet:
Papukaijat:
10 kommenttia:
Mustarastasko se siinä?
Eipäs olekaan.
Elämä, Paul Coelho on kirja arvaus.
Olisihan se tuosta nokan väristä pitänyt ymmärtää, ettei ole mustarastas 🙈.
Eikä ole Coelhokaan
Lehtolainen Tuulen puolella t. Possu
Lehtolainen, joo
Eikä kukaan ole vielä lintua tunnistanut? Kottarainen
Kottarainenhan se
Olen Modoc-fani!!! Ihunainen elevantti, relevantti ote..!!
Lähetä kommentti