Alettiin lähestyä määränpäätä, joten lisäsimme vauhtia. Oli mukava kulkea, kun maasto oli melko tasaista ja tuulen puolella oli vuoria ja metsää suojaamassa pahimmilta myrskyiltä. Sitäpaitsi sadekausi alkoi olla jo ohi. Ruoho hehkui kuitenkin vielä vihreänä ja lukemattomat kukat kukkivat kaikkialla. Apinanleipäpuita kohosi horisontissa tasangon laitamilla. Ohitimme useita kutojalintukoloniota. Meteli oli melkoinen, kun puissa roikkui kymmeniä taidokkaita pesiä, joiden asukkaat kiiruhtivat ruuanhaussa. Modoc kertoili hauskoja juttuja eläimistä joita näimme. Korppikotkia kaarteli taivaalla. Ilmeisesti joku oli tullut vaelluksensa päähän ja luonnon jätteidenhävitysryhmä hoiti tehtäväänsä. Olin hämmästynyt Modocin loputtomasta tiedosta, mutta hän sanoi, että elämä täällä opetti kaikenlaista. Sitäpaitsi koska norsuilla suullisesti kerrottu perimätieto siirtyi matriarkalta toiselle ja samalla koko perheyhteisölle, on vuosisatojen aikana tietoa kertynyt paljon. Jokainen sukupolvi lisää uutta entisten tarinoiden päälle.
Päivä siis kului mukavasti kävellen ja kertomuksia kuunnellen. Leiriytyimme aikaisin, sillä loppumatka olisi vaativampi. Aamulla oli noustava ajoissa, jotta ehtisimme aatoksi perille.
Kirjapisteet:
Papukaijat:
Mustarastasko se siinä?
VastaaPoistaEipäs olekaan.
VastaaPoistaElämä, Paul Coelho on kirja arvaus.
VastaaPoistaOlisihan se tuosta nokan väristä pitänyt ymmärtää, ettei ole mustarastas 🙈.
VastaaPoistaEikä ole Coelhokaan
VastaaPoistaLehtolainen Tuulen puolella t. Possu
VastaaPoistaLehtolainen, joo
VastaaPoistaEikä kukaan ole vielä lintua tunnistanut? Kottarainen
VastaaPoistaKottarainenhan se
VastaaPoistaOlen Modoc-fani!!! Ihunainen elevantti, relevantti ote..!!
VastaaPoista