Luukku 20

  

Liro

Yön jälkeen matkamme jatkui kosteikkojen halki tuskin näkyvää polkua pitkin. Minä en olisi tietä löytänyt, mutta Modoc suunnisti erehtymättömästi. Tien oli kuulemma tallannut viiden meren kansa joskus satoja vuosia sitten. Tieto polusta oli siirtynyt sukupolvien ajan norsujen keskuudessa. Norsujen heimorakenne oli aina yhtä yllättävä. Vanhat naaraat johtivat laumaa, olivat kunnioitettuja ja hyödyllisiä lauman jäseniä, säilöivät tietoa ja jakoivat sitä nuoremmille. Ei tarvittu kirjoja, eikä nettiä. Tieto pysyi tallessa aivojen poimuissa.

Minä olen aina tykännyt soista, joten nautin näistä maisemista vaikka välillä kengät kastuivat. Afrikanruohopöllöjä vilahteli matkan varrella, mutta onneksi joenpysäyttäjiä (Mokele mbembe) ei näkynyt. Niitähän elää Afrikan soisilla alueilla. Ne ovat vaarallisia jopa virtahevoille, jotka on yleensä tunnettu Afrikan vaarallisimpina petoina. Meidän oli siis syytä olla varuillaan vaikka Modoc oli iso ja mahtava. Joenpysäyttäjä on dinosaurusta muistuttava lisko, jolla on yläleuassa yksi suuri hammas, jolla se voi raadella mitä vain. Emme siis pystyttäneet telttaa suoalueelle vaan kävelimme niin pitkään, että olimme päässeet savannille ja voimme leiriytyä akaasiapuun varjoon.

Kirjapisteet:

Saukkis 7

Possu 5

Laiskiainen 4

Sus' 2 

Marika 2  

Pöllö 1

 

Lintupisteet:

 

Saukkis 9

Laiskiainen 7

Marika 5

Sus' 1

Papukaijat:

Pöllö 🐦🐦 🐦 🐦 🐦 🐦 🐦 🐦

Marika 🐦 🐦 🐦 🐦 🐦

Sus' 🐦 🐦 🐦 🐦

Possu 🐦 🐦 🐦 🐦

Laiskiainen 🐦 🐦 🐦