torstai 16. joulukuuta 2021

Sinne missä aamu sarastaa

Piti kirjoittaa, että minua masentaa, mutta kun kuuntelin tuota Mokoman Sinne missä aamu sarastaa päätin olla mainitsematta koko alakuloa. Ja masennus oli jo alunperinkin liian vahva sana. Eikä täällä pitäisi kirjoittaa mokomia negatiivisia ajatuksia vaan vain niitä kauniita. Joten tyydyn toteamaan, että minulla on ote hukassa ja hukat kateissa perinteiseen tyyliin. Ja siitähän päästään tähän:

Nestehukka
Lupus Liquidus
 
Nestehukka on sisävesisusi. Se ei varsinaisesti kykene elämään vedessä, jos kohta viihtyykin siellä erinomaisesti. Viehtymyksestään pinnanalisiin nestehukka saa maksaa alituisella hapenpuutteella ja sukeltajantaudilla. Aurinkoisina talvipäivinä moni pilkkimies tai luistelija on havahtunut tukahtuneeseen, kalseaan ulinaan jalkojensa alla ja kohdannut kärsivän, jään taittaman katseen. Nestehukkahan se siellä.

Minähän kävin tuossa jokunen viikko, kuukausi, sitten mittauksessa ajatuksella, että rupean kohentamaan kuntoani ja menen sitten uusintaan. No, en ole ruvennut. Mutta mittaaja, komea nuorimies, totesi, että olen kuiva tyyppi. "Vanhemmiten sitä janon tunne katoaa ja pitäisi muistaa juoda vaikkei tekisi mielikään." Koska en nyt jaksa edes pohtia mitään kunnon kohotusta, taidan ruveta yrittämään kadonneen janontunteen etsimistä.


Kävin vähän muiden tontteja katselemassa. Usea valitti valon puutetta. Minä en sitä valita. Pimeyden suojissa on hyvä olla laiska, tyhmä ja saamaton. Pöllöllä oli jo selkeitä suunnitelmia tulevalle vuodelle. Minulla on joku ajatus tästä päivästä. Jos tämä päivä menee jotenkin kohdalleen, on myös aavistus ensi viikosta. Sen pitemmälle ei katse kyllä yllä. Mutta, jos vanhat merkit pitävät paikkansa, vuoden vaihteessa on taas kaikenlaista suurta ideaa muhimassa. Kierrän ympyrää. Mutta aamuisin on hyvä suunnitella vaikka vain tätä päivää. (jäi tuo zen cafe pyörimään taustalle)


Illan koiralenkillä jäin katsomaan maahan. Näettekö, mikä siellä on? Yleensä siellä on roskia.
 

Nyt sinne oli lentänyt joku enkeli. Ihmeitä siis tapahtuu lähiöissäkin.
---
Lähiö on positiivinen sana, jolle yritetään pukea epäonnistumisen viittaa. Lähiö, lähellä, yhdessä. Menen Koirapojan kanssa katsomaan, vieläkö enkeli istuu vai onko noussut siivilleen. 
---
Oletteko muuten huomanneet, miten pienet siivet enkeleillä on, ainakin tuolla. Noilla lentäminen on kaikkia fysiikan lakeja vastaan. Mutta kait enkeliyteen kuuluukin lakien vastaisuus, ainakin fysiikan.

11 kommenttia:

  1. Kunnon kohotus... huokaus. Niin tuttua :) Minulla oli hyvä aloitus, sitten tuli takapakkia ja sitten onkin ollut haasteellista päästä takaisin samaan meininkiin. Pitää olla itselle sopivasti armollinen ja sopivan määrätietoisen armoton. Vaikeaa, vaan ei mahdotonta - näin uskon ja toivon :) Sievä enkeli. Ihmeitä tapahtuu lähiöissäkin.

    VastaaPoista
  2. Antikravitaatiolaitteella lennellessä siipien koko on lähinnä edustuksellinen, ohjailuun riittää pienemmätkin lapaluiden nysät.

    VastaaPoista
  3. Tähän meinasin vastata Lucille Andrews Aamu sarastaa �� -possu-

    VastaaPoista
  4. Minä jotenkin tykkään tästä pimeydestä ja ettei tarvii enää vouhottaa. Tekee jotain tai ei tee mitään. Tulen onnelliseksi hyvin pienistä jutuista, toisen auttaminen on parasta. Nähdä toinen onnellisena. Itse me aiheutamme ne ikävät tunteet itsellemme. Lumityöt pihassa ovat terapiaa. En ole vielä ihan rapistunut, kun huhkin itsekseen koko piha-alueen lumesta puhtaaksi. Joulukin on vaan yksi viikonloppu, jolloin syödään vähän paremmin. Kinkkua ja riisipuuroa sopan kaa. Voi että mä nautin tästä, kun ei tarvitse lähteä jonnekin ostoshelvettiin enää maski naamalla.

    Tuo on totta, että vettä ei aina muista juoda.

    VastaaPoista
  5. Kyllä tuo enkeli oli lentänyt maahan aivan sinua ilahduttamaan. Enkeleillä on sellainen tapa.

    VastaaPoista
  6. Tänä vuonna pimeys ei ole tuntunut haitanneen, kun sitä on ollut muutenkin veto veks. Toisaalta tämän koronan myötä ei ole tarvinnut kouhottaa niin ja etänä työskennellessä on saanut tehtyä asioita paljon tehokkaammin.

    Ihana pikku enkeli. Enkelit eivät välitä fysiikasta, ne vaan lentelee.

    Jäin makustelemaan tuota Lähiö sanaa. Ollaan lähellä, asutaanko maalla eriössä vai onko lähiön yksiköt eriöitä?

    VastaaPoista
  7. Nestehukka väsyttää. Taas join liian vähän töissä, ei ehdi mukamas, nyt väsyttää. Pimeyskin uuvuttaa, mikä näkyy töissä, kun kaikki valittavat väsymistä ja työmäärää. Joka ikinen marras-joulukuu, sitten tammikuun lopussa helpottaa ja valitus vähenee, vaikka työmäärä on ihan samanlainen.

    VastaaPoista
  8. Possu on sisäistänyt kalenterin.
    Minua ei pimeys sinänsä haittaa, mutta Koirapoika huolettaa ja siitä aiheutuvat taloushuoley, mutta kuten Beate totesi, oma vikahan se on. Mitäs huolehdin.

    VastaaPoista
  9. Oi Possu, kiitos nauruista ;DD

    VastaaPoista
  10. Turussa yks kesä näin tuollaisen pienen olion, joka oli osa isompaa taideteosta. Ei sitä varmaan moni huomannut, otin kuvankin blogiini.
    Ihmettelen sitä, että miten me ollaan enää edes hengissä ku ollaan eletty ikämme ilman aituista juomista ja vesipulloa mukana?
    Hyvää joulun aikaa ja Koirapojalle paranemista toivottaa melkein naapuri Herttoniemen rannasta

    VastaaPoista
  11. Kiitos käynnistä ja toivotuksista melkein naapuri. Aivot käy ylikierroksilla, kun yritän yhdistää tietoja johonkin. Ei onnistu. Jäät anonyymiksi.

    VastaaPoista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.