Aamulenkillä nähtiin selälleen kellahtanut öttömönkiäinen. Heti tuli mieleen, että onkohan siihen korona iskenyt. Niin kauan on tämän koronan kanssa eletty, ettei jaksa edes noista huippulukemista sen kummemmin ällistyä. Mitä nyt ärsyttää ihmiset, joilla on omasta mielestään lupa olla välittämättä muista ja kieltäytyä rokotuksista. "En käytä maskia, enkä ole ottanut rokotuksia ja hengissä olen." Niinpä niin. Toki kannatan yksilönvapautta, mutta kohta kannatan myös rokotuspakkoa. Mitenkähän silloin pärjättiin, kun oli isorokon kohdalla rokotuspakko?
---
Minä olen niin paljon ryhdistäytynyt, että tilasin kolmannen rokotusajan heti, kun se oli mahdollista eli noin kolmen viikon päähän. Influenssarokotuksen jo sain. Siihenkin piti tilata aika ja silti oli jonotettava, kun kaikki olivat tietenkin hyvissä ajoin. Ja siinä jonossa tietenkin oli paljon valitusta huonoista järjestelyistä. Meitä nyt vain on niin paljon ja kahta rokotusta samaan aikaan jaetaan. Kymmeniä piikittäjiä siellä oli. Ja oli mukavaa, kun piikittäjällä ei ollut kiire vaan hän oli rauhallinen. Kaikki sujui hyvin ja jopa niin sutjakkaasti, että samalla lipulla pääsin edestakaisin. Lippu on voimassa 80 minuuttia. Menin ja tulin bussilla ja metrolla, joten ei nyt kohtuutonta jonottamista kuitenkaan.
---
Jonossa tuli myös keskustelua, kun jono-ohjaaja totesi: "Tämähän on ilmaista." "No, ei ole, kun mehän veronmaksajat sen maksamme." Minä kyllä lasken tämän ilmaiseksi vaikka veroja maksankin. Mitenkäs sinä? Onko verovaroilla kustannetut palvelut meille ilmaisia vai tunnetko joutuneesi maksuihmiseksi?
---
Minun ryhdistäytymisestä vielä sen verran, että kävin poliisilaitoksella antamassa sormenjäljet ja käsialanäytteen uutta passia varten. Josko vaikka joskus vielä matkoille.
Oli mukava aamu kävellä, joten annoin Koirapojan pitkästä aikaa nuuskutella koirapuistossakin. Näyttää tulevan kaunis päivä, joten eiköhän tehdä enemmänkin pitkiä lenkkejä. Koirapojalla on jotain ongelmaa jossain joten tohtoria tarvitaan. Ajattelin kuitenkin odottaa, että edellisistä verikokeista on kuukausi, ellei tilanne kovin pahene. Ulkona Koirapoika kyllä jaksaa ja kotonakin leikkii, mutta silti jotain. Voihan se olla ihan vain vanhuutta, mutta pitää tutkia, ettei nyt huomaamatta joudu kipua kärsimään.
Minä tykkään näistä marraskuun pimeistä. Oli komea kuutamokin.
On mukava vaellella pimeässä vaikka katuvaloja riittää. Olisi erityisen mukavaa olla jossain, missä pääsisi ihailemaan linnunrataa tummalla taivaalla. Ehkä taas joskus.
Nyt täytyy tyytyä ihailemaan auringonnousuja
ja -laskuja.
Ikkunoista tuijottelu on palkitsevaa.
