keskiviikko 20. marraskuuta 2024

Säästä voi aina puhua

 ja ikkunanäkymistä


Eilen aamuni näytti tältä


tänään taas tällaiselta.


Aamulenkillä oli kaunista


ja mielenkiintoista. Fizbanin häntä heilui innokkaasti koko kävelymatkan.


Välillä piti piehtaroida, juosta, ryntäillä, hyppiä, syödä lunta ja tietenkin haistella. Sen verran mukavaa oli, että mentiin koirapuistoonkin, jossa onneksi oli yksi tuttu lapinkoira, joten juoksemaankin päästiin.


Lenkillä vierähti pari tuntia. Syönnin jälkeen voikin sitten rentoutua katsomalla pentuliveä.


Ensi lumi ilahdutti minuakin. 

perjantai 15. marraskuuta 2024

Sopeutuminen on elinehto

 

Kehitys kehittyy ja luonnonvalinta pelaa sopeutumisen kautta. Yksilöt, jotka eivät sopeudu häviävät elämän kierrosta. Lajit muuttuvat sopeutumalla ympäröiviin olosuhteisiin. Näin enimmäkseen. Joskus sopeutumaton yksilö voi löytää uuden reitin ja muuttaa vaikka koko populaation tulevaisuutta, joskus näin voi käydä, mutta harvoin. Enimmäkseen sopeutujat pärjäävät. Ihmiset kutsuvat sitä demokratiaksi, enemmistön vallaksi. Toki minäkin kannatan demokratiaa, mutta joskus lopputulos on epämiellyttävä.
---
Ja että mistäkö tuli sopeutuminen mieleen? Kahvinjuonnista tietenkin! Edelleenkään kahvi ei ole hyvää, mutta sujuvasti ilman vastalauseita sitä juon.


Aamukahvimaisemani on tänään aurinkoinen. Mukavaa, kun aurinko paistaa. Mukavaa oli myös eilen olla ystävän kanssa koirakävelyllä kuutamossa. Joukko ihmisiä seisoi pellon reunalla kuuta kuvaamassa. Joukkohysterian vallassa minäkin räpsin muutaman kuvan. Ei tullut hyviä. Deletoin. Digikuvaamisen etu (ja haitta myös, koska kuvamäärä kasvaa kohtuuttomaksi) on se, että voi rauhassa räpsiä kuvia ja mieluiten poistaa ne saman tien.


Aamukahvimaisemani iloa lisää se, että eilen pesin keittiön ikkunan ja lopputulos näyttää hyvältä. Joskus ikkuna jää ikävän raitaiseksi, eikä sitä huomaa pestessään, mutta kun aurinko paistaa, se näyttää kaikki mokat.


Sopeutumista opetteli taas Fizbankin. Pitkästä aikaa aloitettiin aamuiset bussiajelut. Kyllä jännitti, vapisutti, pelotti. Joten tätä pitää jatkaa ja pitempiäkin reissuja tehdä, koska kyllä koirakin sopeutuu.


Onneksi koira elää hetkessä, eikä jää kurjistelemaan. Kun on päästy bussista ulos, voi keskittyä oleelliseen. Kerroin kyllä, että tänään on luvassa toinenkin bussimatka, kun mennään ulkoilemaan yhden ulkoilutettavan ihmisen kanssa. Mutta ei Fizban sure etukäteen.


Minua Fizban on sopeuttanut siihen, että minulla on sylikoira. Ei ole koskaan aiemmin ollut. Nyt on. Fizban vaatii päästä syliin pari kertaa päivässä. Pitäisi vielä saada se oppimaan, että minä neulon samalla. Toistaiseksi ei onnistu, koska lanka, puikot ja koko neule jotenkin eksyy Fizbanin suuhun.


Kun koirasta on koko ajan kuvia, laitan myös selfien. Uusia lukijoitakin on ilmaantunut ja heitä tietenkin kiinnostaa, millainen tyyppi täällä naputtelee.
---
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

maanantai 11. marraskuuta 2024

Pieni päivitys

 

Ei mitään uutta auringon alla. Koirapuistoilua on taas kokeiltu ja paremmin on sujunut, kun on sattunut sopivan mukavia koiria. Isompien kanssa on juostu, leikitty ja hengailtu. Pienten omistajat eivät jostain syystä halua antaa koiriensa olla Fizbanin kanssa, vaikka Fizban on minusta pieni. Toki se on edelleen säheltäjä, mutta ei se kenenkään päälle ryntää, pikemminkin pyrkii kaikkia pakoon. Arka se on, arempi kuin aiemmat koirani. Ja hyvin herkkä, helposti pelästyy, jos minä vaikka kompuroin. Ja syliin pitää päästä nukkumaan ainakin kerran päivässä. Ei se siinä kuitenkaan pitkään ole, yleensä puoli tuntia riittää.


Minä en edelleenkään paljon mitään ehdi päivän mittaan tehdä. Joululahjoja olen suunnitellut ja sen tienoilta jopa kaupungissa käynyt. Antikvaarista löysin yhdelle lahjottavalle sukkien seuraksi sopivan kirjan, joka yllättäin olikin keskustan divarissa. Oli mielenkiintoinen liike. Tekisi mieli mennä joskus sinne vilkuilemaan, mutta siihen tarvittaisiin paljon aikaa. Näytti aika kaoottiselta vaikka varmaan omistaja tietää, mikä kirja on missäkin. Mutta jos ostajalla ei ole aavistustakaan, mitä tai minkälaista haluaisi, niin miten sieltä löytää etsimäänsä. Tosin varmaan löytäisi paljon sellaista, mitä ei tiedä edes haluavansa. 
---
Joululahjoja ajattelen, koska joillekin on kiva jotain antaa ja koska olisi kiva löytää jotain sellaista, joista luulisi juuri heidän pitävän ja koska en missään nimessä voi paljon rahaa käyttää ja koska jos jotain inhoan, niin sellaisia viime hetken hankintoja, joista näkee, että hätäpäissään on vain käyty ostamassa jotain, jotta olisi jotain. Onneksi aina on sukkia tarjolla ja niihin voi liittää mukaan lapun, että saa laitta kiertoon, lahjoittaa eteenpäin tai myydä, jos joku ostaa.
 

 Ja shoppailusta puheenollen, ostin taas Blossomia. Keltaisesta alkaa sukat olla valmiit, mutta tuon värikkään säästän itselleni.


Täällä on kaikki olleet ahkeria postaajia. Yritän joskus käydä lukemassakin, mutta nyt pitänee vaihteeksi yrittää hillitä kaaosta. Makkarin ikkunan pesi talvikuntoon, mutta vielä löytyy ilkkunoita ja pitäisi ehkä kaivaa talvivaatteitakin esiin. Varmaan joskus tulee kylmääkin vaikka nyt pitäisi föhntuulen taas tuoda meille lämpöä.
---
Pari taivasta lopuksi





lauantai 2. marraskuuta 2024

Mummo aikoo valittaa

 joten siirry vain muualle


Tuli talvi. Eihän siinä mitään, mutta tuli myös liukkaus. Aamulenkki oli yhtä jäykistelyä. Asvaltti luisti kivasti kengänpohjien alla. Nurmikko tien varressa olisi ollut kävelykelpoinen, mutta lumi oli peittänyt koirien jätökset, joten kävely siellä ei ollut mukavaa. Fizbanista oli kiva syödä lunta ja jäätä, kiva riehua ja luistella. Mummon selkä ei tykännyt äkkinykäisyistä.


Aurinko nousi kuitenkin. Mummo pesi uniapnea härpäkkeet vaikka jatkuva läträäminen ärsyttää.


Kahvia tarvitaan tietenkin aamulla. Mummoshoppailun tuloksena kaapissa on useampi paketti järjettömän pahaa kahvia.. Mitäs mummo tekee, kun huomaa sortuneensa mainoksen uhrina ostamaan kuraa. Mummo tietenkin päättää juoda ne huonoimmat kahvit ensin, vaikka on tullut osteltua parempiakin. Poishan ruokaa ei heitetä, eikä pahaa kahvia voi viedä kenellekään tuliaisiksi. Miksi noita pahimpia myydään aina kolmen kimpassa? Pitänee ruveta juomaan iltapäivälläkin kahvia, jotta noista pääsee eroon.


Kun lumikeijut alkoivat tanssia ikkunan takana, meinasi mieliala ruveta kohenemaan. Onneksi kävi ilmi, että hiiri on heittänyt henkensä. Läppärin hiiren käyttö on sen verran ärsyttävää, että mieliala laski uudestaan. Onneksi. Olisihan se ollut harmi, jos hyvin alkanut v***tus olisi mennyt hukkaan.
 

 Jospa tällä tarmolla saisi vaikka uunin putsattua. Se olisi jynssäyksen tarpeessa. Fizbanin puurojen valmistus on aika sotkuista puuhaa. Ja olisi tässä muutakin siivottavaa, jos viitsisin.


Käytiin päivänä muutamana Ateneumissa virkistäytymässä. Paljon oli synkkyyttä ja kuolemaa siellä. Tämä lempitaiteilijani, Vincent van Goghin, yllättävä teos piristi kuitenkin.

perjantai 1. marraskuuta 2024

 

MarraskuuEilen torin laitaan kasvoiMandoliinipuu
MarraskuuNyt on sen kuoreen kirjoitettuBeibi I love youMä kapakassa juopottelinSylissäni dinosauriin luu
MarraskuuTänään huoneeni mä sotkinKun sua taas niin ikävöinNyt kaipuun kaatopaikkaa täälläKuivakurkku rotta isännöi
 
Ohi syyskuunLäpi repaleisen lokakuunKaipuun kaljakori kiliseeYli taivaanPäivät niinkuin varisparviRaahautuuMua vaivaaIkävistä ikävinMilloin beibi palaat takaisinEtkö tiedäVoi yksinäisen miehen viedäMarraskuu
 
MarraskuuTaas TV syliin paiskooPalavia halkojaan
Marraskuu Käy ihmiskunta sormi suussaKansakouluaanVaan eihän täällä liekit uhkaaTäällä pikkuhiljaa pohjaan poltetaan
MarraskuuKaiken tämän keskellä suaHiljaa ikävöinMä topin kanssa kellarillaRistinollaa pelaan päivin öin