Helmeilyä

Hiki helmeilee otsalla ja koko Repu on nihkeän kostea. Se on kuulkaas kesä meillä. 

---

Nyt on hyvä syy vaikka saattaa siivous loppuun, kun ulos ei Koirapoikaa viitsi kovin pitkäksi aikaa viedä. Kumma juttu, kun tuota poistettavaa vain aina riittää.

Käväisin Kotkassa puuvenemessuilla, kun ystävä kaipasi matkaseuraa. On ne kauniita, käsinveistetyt puuveneet. En veneistä mitään tiedä, mutta sulavia linjoja oli kiva katsella. Ja tervan tuoksu! 

Vauvaveneet kelluivat turvallisesti napanuoralla kiinni niissä isoissa tuiskuja uhmaavissa vanhoissa veneissä. Sattui kuvaan ihan tuore tapaus, vaikka ne vanhimmat olivat kauneimpia.

Lumpeita kasvoi sataman hiukan likaisessa vedessä. Lumpeet aina ilahduttavat, kun niitä en edes joka toinen kesä näe.

Possulta tuli ihana vesiaihekortti. Possu kyseli vesikokemuksiani. En ole soudellut. Olen vain soutuveneitä ihastellut. Talviturkkikin jäköttää tiukasti paikoillaan. Mieluusti uisin, jos joku veisi minut veden ääreen. Kävellä en rantaan viitsi, eikä bussillakaan pääse ihan lähelle. Ja nyt en edes ostanut kautta, joten jonkin aikaa jokainen reissu on tarkan syynin alla. Mutta ehkä vielä tänäkin vuonna uin jossain muuallakin kuin uimahallissa.

Kovin moni bloggaaja tuntuu viihtyvän kirppareilla tekemässä löytöjä. Minähän yritän vain päästä kaikesta eroon. Mutta jotain sentään. Pieni paistinpannuni oli tullut tiensä päähän jo viisi vuotta sitten, joten ostin uuden, kun osui silmiin. Se on tuo keskimmäinen. Ja sitten muutaman päivän päästä vastaan tuli pienenpieni punainen pannu. Pakkohan se oli ostaa ilahduttamaan mieltä. Yhden hengen pannu.

Outoja oloja

Aikaisia aamulenkkejä on harrastettu. Meitä helteet vähän häiritsee. Outoja oloja tulee. Paineet kohoaa. Mutta aikaiset aamulenkit ovat mukavia, vaikka unet jäävät sitten liian vähäiseksi, mikä lisää outoja oloja ja nostaa paineita.

Viinimarjoja on keräilty. Täytynee odottaa, että nuo pesän untuvapallot joskus muuttavat pois. Tosin hyvinhän nuo on toistaiseksi selvinneet vaikka aika lähioksista olen kypsimpiä riipinyt. Kastella pitäisi kyllä useammin. Kitkemistä en edes yritä.

Yksi ahkera eläkeläinen on tehnyt näin kauniin pihan meidän kaikkien iloksi.

Ehkä joskus minun kasvimaani yltää tälle tasolle - tai edes jollekin tasolle.

Säitä on piisannut ja siivousta - muutakin kyllä, museo, jalkahoito, kampaaja. Ja huomenna puuvenemessuille.

Leijonakuningas

Uusi versio nähty. Nykytekniikka on ihmeellistä. Mutta... Pitää katsoa vielä se vanha. Sen vanhan taika elää minussa edelleen vahvana. Imaxissa tämä uusi kyllä pääsi oikeuksiinsa. Oli muutamia käsittämättömän hienoja kohtia (esim. pillerinpyörittäjän matka), Simban vaellus hiekkadyyneillä, maisemat yleensäkin ja kyllä, kyllä ne eläimet näytti niin aidoilta.

---

Väsyin noihin kirja/leffat/museot-kategorioihin. Laitan kaiken vain aikajärjestykseen. Moni jaksaa miettiä, mihin luokkaan joku kirja tai leffa menee, minä en.
---
Hauska tuo listani 50-100.  Kortteja 67, lenkkejä 1, kokemuksia 2. Eikä yhtään ajatusta koko kuluvana vuotena. Pitäiskö ruveta ajattelemaan?

Menneitä

Jännä, miten joskus menee päivät jossain alakulon alhoissa, yksinäisyys vaivaa, elämän turhuus painostaa, mikään ei innosta, minkään tekemisestä ei saa tyydytystä. Ja sitten ykskaks iskee ilo ja onni, elämä maistuu, kaikki on hyvin. Kaksisuuntainen mieliala - häiriöstä en sano mitään.

---

Ja varmuuden vuoksi: enin osa aikaa on syvää tyytyväisyyttä kaikkeen.

Kävin kävelyllä. Vein ystävän kävelylle.

 

 

Shoppailin väri-iloa elämääni

vaikka en asu vaaleanpunaisessa talossa.

Jämästelyä

Oli tarkoitus lopettaa tämä ruokapäiväily, mutta tapahtui ystävän lause:

"Mennään pizzalle kunhan tuo sinun projekti on ohi."

Kun siis eihän tässä ole ideana pitää jotain kuuria vaan oppia elämään uudella tavalla. Toki toiveena on laihtua, mutta (jos)/kun laihdun, en voi kuitenkaan alkaa mättää hillittömästi, koska en missään tapauksessa halua sitten lihoa tuplasti takaisin.

---

Ystävä myös kysyi:

"Onko tullut tuloksia? Oletko laihtunut?"

Jaa-a...

Käyn päivittäin toki vaa'alla. Paino vaihtelee monista tekijöistä johtuen. Hyvällä mielikuvituksella voisin ajatella, että keskimäärin hiukan pienempiä lukuja näkyy kuin kesän alussa, mutta laihtumisesta puhun vasta, kun puoli vuotta on koko ajan ollut pienempiä lukuja. Tuollainen vaihtelun alenema palaa ylenemäksi yhdellä kunnon mässäyspäivällä.

--- 

Mutta perjantain elämää:

Kävin heti aamusta hoitamassa velvollisuuksia eli liottamassa lomalaisten kukat. Olin herännyt ennen viittä, joten oli aamua. Lähdettiin kiertämään pitempää lenkkiä

kun oli kastetta maassa ja aamuaurinko hehkui heinikossa.

Tämä on se minun muinainen aamulenkki. Maisemassa on muutoksia. Tässä oli aiemmin tiheä metsä, linnut lauloivat, rauha maassa. Nyt polku sivuaa liikennettä, mutta tuonne ei sentään tarvitse mennä.

Koirapoika ehdotteli pieniä polkuja, mutta minä pysyin valtaväylillä. Tässä on muutamia kunnon nousujakin, mutta matkaa tuli vain vajaa kuusi ja puoli kilometriä, kun loppumatkasta käveltiin lyhyintä reittiä. Näille poluille pitää palat joku toinenkin aamu. (tänä aamuna tehtiin vain reilun kilometrin kiepsahdus kotinurkilla, kun taas nukuin lähes yhdeksään)

 

Eiliset syömiset oli hiukan poikkeukselliset. Perinteinen aamupala, mutta sitten seuraavan kerran söin vasta iltapuolelle. Käytiin ihan ravintelissa lounastamassa. Oli niin nälkä, että vasta kesken syönnin muistin ottaa kuvia. Spagetti carbonaraa kun oli valtava annos, todella valtava! Mutta toki söin kaiken, mistä olin maksanut.

--- 

Tulin niin täyteen, että ajattelin selviäväni aamuun, mutta kotona jumituin katsomaan leffaa ja oli otettava iltapalaa:

eli punaviiniä, ruisviipaleita, sinihomejuustoa, vaniljajätskiä ja jätskikastikkeiden jämät. 

Täydellä mahalla olikin hyvä mennä nukkumaan.

Tänä aamuna sitten jatkoin jämien syöntiä: viimeiset kolme teeleipää ja loput avokadot. Oliskohan huomenna ihan uudenlainen aamupala?

Eilen oli tarkoitus mennä kuntosalille, mutta suunnitelma vaihtui museokäyntiin. Hamissa on Ellen Theslfin näyttely "Minä maalaan kuin jumala". Ihan mielenkiintoinen, monia hienoja kuvia ja valaiseva dokumentti.

 Mutta minulta vei jalat alta Pawel Althamerin "I (am)". Ehkä parhain näyttely, mitä olen koskaan nähnyt. 

---

Siinä Pawell istuu laiturilla.

Teokset ja etenkin niihin liittyvät tekstit herättivät ajatuksia, saivat elämään. Tänne menen toistekin.

Tässä taiteilija itse vanhana kotonaan. 

---

Jos mahdollista, käykää katsomassa ja kertokaa, vaikuttiko.

Torstaiko toivoa täynnä

Kiivettiin aamulenkillä mäelle, mutta ei menty alas portaita vaan

jatkettiin kävelytielle

ja rannan kautta kotiin.

Siinä on meri vaikkei siltä näytä.

Aika yksitoikkoisia nämä minun aamupalat. Perusjuttujen lisäksi on teeleipiä avokadotäytteellä.

Ennen kasvimaalle menoa söin vielä rahkaa ja omenaa.

Kasvimaan jälkeen lohipyöryköitä, perunoita, kalpeita tomaatteja ja jäävuorisalaatti ja piimää tietenkin. Perunoita söin sitten enemmänkin. Perunat vain on niin hyviä.

Ja toki mansikoita.

Pari kaapuakin valmistui.
---
Että näin meni torstai. Alan olla kyllästynyt näihin ruokakuviin. Olisko tauko paikallaan?

Ruokakuvia kyllä, mutta tärkein unohtuu.
---
Eilen tuli hulavanne. Viisitoista minuuttia kuluu kevyesti, kun yritän päästä vauhtiin. Ei se vanne pysy aloillaan. Ei se mitään, että tippuu säärille ja kolhii ne mustelmille (renkaassa on kovia muhkuroita), ei kun se välillä kiipeää ylös ja kolhii kylkiluita. Mutta treenattu on - parhaimmillaan kymmenen pyöritystä yhteen menoon. Kohta minulla on vyötärö.

Keskiviikko

Erilainen aamu. Nukuin puoli yhdeksään, eikä huvittanut lähteä kävelemään, joten ei ollut nälkäkään. Kahvi maistui.

Myöhemmin sitten paistoin pari silakkapihviä ja laitoin ne paahdetuille jälkiuunipaloille, lisänä perinteiset tomaatit ja kurkut - ja maitoa - kun piimää ei ollut.

Kävin kuntosalilla ja söin tarjotun jätskin.

Kotona join palautusjuoman, jota en salilla tarvinnut, kun en mennyt uimaan.

Kun aamulenkki jäi väliin, tehtiin päivälenkki tylsän teollisuusalueen halki. Piti mennä ostamaan päiväpeittoa, mutta Koirapoika ei päässyt sisään. On kuulemma myynnissä antiallergisia juttuja. Täytyy mennä joskus yksin. - Lenkkikin jäi vajaaseen neljään kilometriin, mutta muiden pikkulenkkien kanssa päästiin kyllä normaalipäivän tulokseen.

Lenkin jälkeen taas ruokaa, punajuuripaistosta, nakkeja, kalpeita tomaatteja sekä jääsalaattia - ja piimää, koska kävin kaupassa.

---

Nyt sitten mietin, olisko tämä tässä vai kaipaisinko ilta- tai yöpalaa...
---
Vai vetäisinkö vain verhon loppuillan eteen...