keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

Nyt se on totta


Vanhuus. Polvikolotuksia - ihan oikeesti. Niinpä piti mennä kuntosalille, jotta nivelkivut loppuisivat. Mutta kun nyt näyttää, ettei ihan heti sada,


 voisin ottaa palstavastaavan ja mennä taas raivauspuuhiin. Onhan sekin liikuntaa.


Käytiin toissapäivänä kitkemässä. Uskomatonta, että vaikka olen jo kahdesti porkkanapenkin kitkenyt, siellä on vielä jokunen taimi. Ne on nuo tuossa vasemmalla edessä. Oikealla on mansikkaa, jossa on jo raakileitakin. Vedin harson porkkanoiden päälle ja jätin kasvamaan.


Punajuuria voisi harventaakin joku päivä ja herneet kukkii. 


Viinimarjat punastuu ja


vadelmaviidakossa on jo yksi kypsä vattu. Jätin sen rastaille.


Kova on pölyttäjien kuhina tuolla viidakon keskellä, joten ehkä jokunen lisävattukin tulee. Kurpitsat kukkii, mutta ei näytä mitään muuta tapahtuvan. Niitä kurpitsoita vois alkaa kehittyä. Perunakin kukkii ihan hetekellä millä hyvänsä.


Unikkoviljelmä näyttää tiheältä. 
---
Saamistani siemenistä paljon jäi ensi kesään, ellen sitten innostu vielä kylvämään.



Menen siis kasvimaalle, jos nyt pääsen liikkeelle ennen sadetta. Voin sitten kuntoilla illalla kotona sadetta kuunnellen. 
---
Kasvimaan vieressä on hieno rypsirapsipelto. Tykkään! Se on kaunis ja tuoksuu rypsiöljylle.


Loppuun kirkollista komiikkaa.

4 kommenttia:

  1. Possullakin on kolottanu polvea. Se tietää vain lumipyryä, ei sen vakavampaa. (Vanhan kansan viisauksia.)

    VastaaPoista
  2. Hyvä. Lumipyry on kuitenkin parempi kuin raihnas vanhuus.

    VastaaPoista
  3. Komea kasvimaa! Yhteistyö Palstavastaavan ja sinun kanssasi on saumatonta ja pölyttäjätkin sen tietävät ja hoitavat työnsä. Toivon runsasta ja maukasta satoa! Villa lievittää kipua ja silkki eli lämpötilan mukaan käri polvi sopivaan verhoon. Suolavesikäärettäkin voi kokeilla...

    VastaaPoista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.