torstai 11. heinäkuuta 2019

Torstaiko toivoa täynnä


Kiivettiin aamulenkillä mäelle, mutta ei menty alas portaita vaan


jatkettiin kävelytielle


ja rannan kautta kotiin.


Siinä on meri vaikkei siltä näytä.


Aika yksitoikkoisia nämä minun aamupalat. Perusjuttujen lisäksi on teeleipiä avokadotäytteellä.


Ennen kasvimaalle menoa söin vielä rahkaa ja omenaa.


Kasvimaan jälkeen lohipyöryköitä, perunoita, kalpeita tomaatteja ja jäävuorisalaatti ja piimää tietenkin. Perunoita söin sitten enemmänkin. Perunat vain on niin hyviä.


Ja toki mansikoita.


Pari kaapuakin valmistui.
---
Että näin meni torstai. Alan olla kyllästynyt näihin ruokakuviin. Olisko tauko paikallaan?

Ruokakuvia kyllä, mutta tärkein unohtuu.
---
Eilen tuli hulavanne. Viisitoista minuuttia kuluu kevyesti, kun yritän päästä vauhtiin. Ei se vanne pysy aloillaan. Ei se mitään, että tippuu säärille ja kolhii ne mustelmille (renkaassa on kovia muhkuroita), ei kun se välillä kiipeää ylös ja kolhii kylkiluita. Mutta treenattu on - parhaimmillaan kymmenen pyöritystä yhteen menoon. Kohta minulla on vyötärö.

7 kommenttia:

  1. Ruuat näyttää oikein hyviltä!

    Mulla on saman värinen vanne. Joskus kun oikein innostuin hulaamaan sain mustelmat vatsaan niistä muhkuroista 😄.

    VastaaPoista
  2. Hula hulaa :) kyllä nyt kadonnut vyötärö tulee esiin!

    VastaaPoista
  3. Kauniit tunikat olet ommellut....minullakin suunnitelmissa? itselle jotain "räväkkää";)
    Sieltä se vyötärö tulee esiin:)

    VastaaPoista
  4. Minä en usko vyötäröön, mutta hulattava on. Toivottavasti Possukin pääsee kohta hulaamaan mustelmia itseensä.

    VastaaPoista
  5. Voi Repu, sä olet kyllä ollut Reipas! Ja hulavannekin - mä en ole ikinä oppinut pyörittämään sitä, ihan liian vaikea mulle :)

    VastaaPoista
  6. Eipä tuo minultakaan toistaiseksi suju.

    VastaaPoista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.