Paljon mahtuu viikonloppuun

 Tärkeimpänä tietenkin se, että päivieni ilo, henkilökohtainen psykiatrini, oma treenarini, Koirapoika täyttää 12 vuotta.

 Sitähän juhlittiin. Kakku maistui ja lahjakin tuli auki revityksi.

Juhlan aattona käytiin kauniissa auringonpaisteessa nauttimassa hiukan vapaudestakin.

Urheilukentälle oli tehty vielä viimehetken latu, olisko vajaa puoli kilometriä. Söpöä.

Tänään taitaa tuokin latu kadota. Sataa vettä. Sunnuntaikuva on kovin harmaa.

 

Mutta kesäaikaan on taas kellot siirtyneet. 

(Minulla on sellainen mielikuva, että kellojen siirtely usein aiheuttaa harmaata säätä. Liekö väärä tulkinta?)

---

Eilen oli myös Earth Hour. Muistin sammuttaa valot. Katselin naapuritaloihin. Ei ollut kovin yleistä valottomuus.

 

Tänään sitten etävirpojat ovat taas työssään. Näin minua ainakin varoitettiin. Jätin muutaman munan jemmaan, jos vaikka joku vieraskin virpoja sattuisi. 

(Aika epätodennäköistä näinä päivinä. En kait jättänyt vain, jotta saisin itse syödä...)

 

Yritän tykästyä kevätsiivoukseen. Olen taas tyhjentänyt kirjahyllyt lattioille pinoiksi ja suunnittelen uutta järjestystä. Otin myös vapauden käyttää sunnuntaista lupaa paastottomuuteen ja tilasin pari lisäkirjaa, täydennystä, pakollista tietenkin...

Korona

Wikipedialla on mielipide tästä paljon puhuttaneesta asiasta: 

Korona on Auringon ulompi kaasukehä ja kaasukehän hajaantumisvyöhyke. Sen lämpötila on hyvin korkea, noin miljoona astetta. Korona on hyvin harvaa kaasua, ja siitä lähtee aurinkotuuli. Se on Auringon magneettikentän voimaviivojen täyttämä. Korona näkyy selvästi auringonpimennyksen aikaan, jolloin koronan epäsäännöllinen muoto paljastaa magneettikentän voimaviivat. Koronassa on moneen kertaan ionisoitunutta kaasua sekä pölyä. 

---

Eikös aurinkotuuli ole jo sananakin inspiroiva? ja voimaviiva? hajaantumisvyöhyke? Mielikuvitus lähtee laukalle.

---

Tämä toinen korona ei sitten paljon mielikuvitusta inspiroi, uuvuttaa vain. Olen säästynyt taudilta, kun en missään liiku tai ketään tapaa. Kaupassa on pakko käydä. Siellä pidän turvaväliä tarkasti. Jotkut kassahenkilöt vähän pyörittelevät silmiään, kun en mene pakkaamaan tavaroita ennenkuin on tilaa. Jotkut taas eivät edes ota uutta asiakasta ennen kuin edellinen on poistunut. Lidlissä kyllä tehokkuus on edelleen pääasia.

---

Tuosta aurinkokuvasta näkee, että pitkällä on kevät. Kalasatamaa ei edes kuvassa näy. Se on jossain kaukana vasemmalla. Pasilan torni vielä mahtuu mukaan.

Tässäon nyt Kalasatamakin poimittu mukaan.

Tänä aamuna ei aurinko paista. Sumua ja mustaa maata vain näkyvissä. Kävelyn suhteen vaativaa aikaa. Kävelytiet, joilla oli latuja, ovat tiukkaan tallattua kiiltävää jäätä, muuta tiet hiekkaa ja kuraa. Nastakengillä mennään edelleen.

Yhdet miessukat olen tehnyt ja sitä huivia tietenkin.

Jotain ihan uuttakin harkitsen eli taimien esikasvatusta. En yleensä sellaista harrasta vaan kylvän mitä kylvän, suoraan penkkiin. Mutta onhan se hyvä joskus venyttää rajojaan. Viime keväänä sain lahjaksi siemeniä, joita piti esikasvattaa. Eivät itäneet ollenkaan. Saa nähdä, onnistuuko nyt, kun on eri kasvit ja eri vuosi. En aio kyllä nytkään miettiä kuun vaiheita tai muuta. Jos eivät halua kasvaa, olkoot kasvamatta.

Sain lapseltani kirjalahjan. Olen lapsellisen innoissani.

KAL = knit along

 

Minusta nuo yhteisneulonnat on kivoja, etenkin nämä mysteerit, joissa lopputuloksen tietää vasta lopussa. Sen verran olen neulonut, etteivät ohjeet tuota ongelmia, ei edes tämä huivi. Tarkkuutta toki vaatii, jos haluaa aivan ohjeenmukaisen. Ja huivissa alkaa olla melkoisesti silmukoita eli aikaa menee. Vaikka neulon yksin, katselen kyllä mielelläni muiden postaamia kuvia ja lueskelen välillä mielipiteitäkin. Ne mielipiteet on joskus outoja kuten somessa kuuluukin. Joku jaksaa valittaa, haukkua suunnittelijaa, suunnitelmaa, kaikkea. Yleensä osallistujat on näissä mukavia, aina valmiita auttamaan, jos jollakin on ongelmia. Se on hienoa. Eikä tietenkään jokainen voi kaikesta tykätä. Mutta jos ei tykkää, miksei vois vain jättää tekemättä. Ihan vapaaehtoisestihan jokainen näihin kait osallistuu. Että, onko pakko avautua. Ilmeisesti on. Olihan minunkin nyt.

Sunnuntaikuvan otin eilen, en vain viitsinyt avata konetta. Laiska olo. Mutta menen tästä siivoamaan kirjahyllyä, pölyjä pois, kirjoja järjestykseen. Nyt on pakko laittaa osa kahteen riviin hyllyille. Parhaat jätän tietenkin ihan omiin hyllyihinsä. Niistä parhaista täyttyy olohuone. Makkarissa on muille tilaa.

Olen varautunut paaston lopetukseen. Vajaa kaksi viikkoa enää.

Aaltoilua

 

Katson tässä Aalto-dokumenttia. Ärsyttää jostain syystä koko Aalto, etenkin se Alvari. Tykkään kyllä joistakin huonekaluista ja joistakin rakennuksista. Maljakkoa inhoan. Olen sanonut kaikissa sopivissa tilanteissa, että minulle ei saa ostaa aaltomaljakkoa. Olen siltä välttynytkin. Mitähän minulla on Aaltoa vastaan?

Tänään on taas elämän käännekohta, kevätpäiväntasaus. Ulkona tuulee ja tuiskuaa. Talvi ei anna helpolla periksi. Siksi tykkään talvesta. Taistelija.

Kotona voisin tehdä yhtä jos toista, muutakin kuin neulontaa. Yhdet synttärisukat pitää kuitenkin vielä tehdä. Kevätsyntyneitä on kertynyt. Ja se huivi, siis elämäni eka itsetehty huivi, alkaa olla jo aika työläs. Tosin uusi ohje tulee vasta maanantaina. Edellisen sain eilen tehtyä. Mutta ajatus puuhatelee muiden asioiden parissa. Neulominen nyppii. 

Tänään ei paljon ulkoilla, mutta ulkoiltu on muina päivinä. Kaunista auringonpaistetta ja järjettömän liukkaita polkuja, muhkuraista jäätä, petollista lunta jään päällä. Pitempiä lenkkejä sitten, kun on helpompaa.

ps. Paastosta. Paastoni on pitänyt kaikin tavoin. En ole ostanut lankaa, en kirjoja, en lehtiä. Enkä ole juonut punaviiniä, enkä muutakaan alkoholia.

Sanojen voimaa

 Valitin joku aika sitten, kun ikävät sanasivallukset jättävät kipeitä jälkiä, joita kolottaa ajasta toiseen. Sehän voi tarkoittaa, että keskityn vääriin asioihin, kun annan mieleni säilyttää loukkauksia. Ja voihan se tarkoittaa sitäkin, että olen vain niin surkea persoona, että lokaa satelee. Vai valitsenko vääriä ihmisiä elämääni. 

---

Todennäköisesti kyse on vain siitä, että elämä on välillä niin raskasta, että tulee uitua pohjamudissa. Mutta sitten tulee joku, joka nostaa hetkessä pintavesiin, aavalle ulapalle, auringonpaisteeseen. Kiitos kaikille heille, ihan näin julkisesti, vaikkeivat tänne eksyisikään.

 

Minähän tykkään yrittää tunnistaa lintuja eli kuulun 100 lintua -porukkaan. Kriteerini ovat tiukat. Lasken mukaan vain ne, jotka olen itse varmasti tunnistanut. En laske jonkun pätevämmän tunnistajan kertomia. Kuitenkin, kun asun hienon lintulahden lähellä, on yleensä maaliskuun alussa ollut kasassa 20-30 lintua. Tänä vuonna oli 10. Syynä ei ole vain se, ettei lintuja olisi saapunut. Syynä on, etten ole liikkunut pihaa kauemmas. Siihen syynä sitten korona, ne pohjamudat ja myös kaunis luminen talvi. Kun kaikkia kävelytiet on latuina, ei täältä pääse näppärästi lintuvesien äärelle. Ja koronan takia, en viitsi julkisilla matkustaa mihinkään.

 

Mutta eilen oli mukava kävelysää ja kepeä mieli, joten vein Koirapojan lenkille kauemmas. Ja heti tuli lisää lintuja. Ja juuri äsken vielä yksi. Sepelkyyhky oli saapunut langalle istuksimaan.

---

 Mutta nyt laitan kisan pystyyn. Se, joka ensimmäisenä kertoo, mikä lintu tässä yllä olevassa maisemakuvassa on, palkitaan.  

---

Kaikki mukaan! Kyllä se siellä on. Oli vain känny mukana, joten ei tämän kummempaa kuvaa tullut. Pitää ottaa ensi kerralla lenkille mukaan kunnon kamera.

 

Nina Laitisen mallin Jotain niin oikeaa sain tehdyksi. Olen antanut synttärilahjoiksi lahjakortteja, joilla voi toivoa tietynväriset ja tyyliset sukat. Tuli toiveeksi sinisiä palmikoita ja vihdoinkin valmistuivat. Huomenna laitan paketin menemään. Huomenna menen myös isompaan kauppaan täydentämään varastoja ennenkuin liikkumisrajoitukset iskevät. Saahan sitä silloinkin apteekissa ja kaupassa käydä, mutta huominen on hyvä päivä kaikkeen sellaiseen.

Aloitanpa sitten saman tien kevään sunnuntaikuvasarjan, kun tuo sepelkyyhkykin osui kuvaa. 

---

On aloitteellinen aamu.

Kisa on ratkennut. AnonyymiAnne tiesi, että kyseessä on haikara. Tällä kuvalla loistavaa tietoa. Tuossa se rengatettuna on. Kyseessä on jalohaikara, joka on kyllä viime vuosina yleistynyt Suomessa, mutta on nyt vähän turhan aikaisessa. Paikalliset lintuihmiset kyllä tarjoilevat sille silakoita, joten ehkä se selviää. Näitä ei mielellään mainosteta, etteivät ihmiset ryntää häiritsemään, kun elämä on muutenkin rankkaa tällä säällä. Olen tiennyt, että se oleskelee täällä, mutta en yleensäkään viitsi tarkoituksella lähteä jotain etsimään. Nyt sattumalta huomasin ja tietenkin ilahduin. Jos törmään toiste ja kamera on mukana, otan paremman kuvan. Nyt tyydyn laittamaan kuvakaappauksen eli tuosta alta näkee, millainen tipu on kyseessä.