ja liika lukeminen väsyttää.
---
Tällaisella Raamatun viisaudella minua yritettiin kasvattaa. Ei onnistunut. Mikään ei pitänyt minua erossa kirjoista - paitsi se paljon mainostettu ruuhkavuosien väsymys. Toki silloinkin satunnaisesti luin, mutta vähän. Nykyisin luen kyllä aina tilaisuuden tullen, joka päivä, mutta en yleensä tuntikausia yhteen menoon vaan pienissä pätkissä. Neulominen vie aikaa. Ennen neuloin ja luin, mutta nykyisin en oikeastaan. Nykyisin neulon ja katson telkkarista jotain. Yksi ystäväni ihmetteli, miten pysyn juonessa mukana, jos luen vain vartin tai puoli tuntia kerralla. Hänen pitää oikein asettua lukemaan ainakin tunniksi, mieluiten päiväksi, joten hän lukee suht vähän. Ei minulla ole ongelmaa juonessa pysymisessä. Johtuneeko siitä, että minä en ole mikään pikalukija. Olen märehtijä. Luen, syvennyn, annan ajatusten kulkea omia teitään, elän tarinassa. Vuosien jälkeen en kyllä välttämättä osaa selostaa lukemieni kirjojen juonta. Osaan sanoa, tykkäsinkö vai en. Ja voin lukea uudestaan, jos tekee mieli. Siksi kirjahyllyssäni on myös luettuja kirjoja lukemattomien joukossa.
Sain eilen tällaisen yli 700 sivuisen järkäleen loppuun. Lukeminen kesti noin kuukauden. Välillä piti henkilöluettelosta tarkistaa, kuka kukin on. Henkilöitä oli useita. Eri henkilöt kertoivat tapahtumia omalta kannaltaan. Tarina tapahtui kahdessa ajassa eli nyt ja 20 vuotta sitten - ja toki siinä välillä ja ennen ja jälkeen. Oli koukuttava teos. Loppuratkaisu oli vähän turhan mielikuvituksellinen, mutta sehän selveni vasta viimeisillä sivuilla, joten lukemista se ei haitannut. Dekkari siis. Paljon kuolleita, paljon teorioita, paljon kaikkea. Ongelmaksi tuli, että mitä nyt alan lukea. Sen verran olin tarinan lumoissa, että oli vaikea siirtyä toisenlaiseen. Kokeilen Pakkasta. Ei, ei, ei! Kokeilin Indrek Harglaa ja apteekkari Melchioria. No, ei! Kävin kirjahyllyäni läpi. Kirjoja on, mutta mikään ei napannut.
Päädyin sitten sukeltamaan suomensukuisten historiaan. On tarpeeksi erilainen.
---
En aio ruveta mitään kirjablogia pitämään kuitenkaan.
Tyydyn näihin taivasasioihin. Meillä on joka puolella noita torneja ja tötteröitä taivaanrannassa
ja jatkuvasta pesemisestä huolimatta ikkunat ovat aina likaiset. Jokainen sade piiskaa ikkunan pintaan kaikenlaista rähmää. Tämä ei ole lumisadetta vaan ihan vain ikkuna auringon valaisemana. En aio kuitenkaan ruveta nyt ikkunpyykille.
Auringosta puheenollen, kevät edistyy. Talvella aurinko laski tuonne Kalasataman tornien vasemmalle puolen, nyt jo Pasilan taakse. Auringon seuraaminen tuottaa minulle suurta tyydytystä
kuten syöminenkin. Tein eilen omenapiirakan omenasoseesta, vaniljarahkasta, munista ja kasvispiirakan wokkivihanneksista, hapankaalista, kirsikkatomaateista, sipulikermasta, munista. Molemmista tuli hyvänmakuisia.
Sama täällä, eläydyn täysin lukemaani kirjaan. Jos se on hyvä, menee hetki, kun saan miettiä, että enkö eläkään sellaisessa elämässä, kuin kirjasta luin...:)
VastaaPoistaOnpa herkullisen näköiset piirakat!
VastaaPoistaMulla on myös usein, välillä, nytkin, sellainen fiilis että kaipaa OIKEIN hyvää ja mukaansa tempaavaa kirjaa. Niitä ei nyt ole hyllyssä. En ole kuullutkaan enkä nähnyt Joel Dickeristä, tosin en yleensä lue niin paksuja kirjoja. Tuottaa myös vaikeuksia ymmärtää ajassa taaksepäin ja eteenpäin siirtymät vuorotellen.
Taas on kirjastot kiinni, suurinpiirtein, joten pitää tyytyä hyllyssä oleviin lainakirjoihin. Just lopetin yhen tyhjänpäiväisen kirjan lukemisen, ihan uhallaankin luin, vaikka ei ollut kiinnostava.
Mikä kumma lie, kun ei aina satu niitä huippuhyviä ja kiinnostavia kirjoja tulemaan vastaan!
Neulominenkin on nyt tympäisevää, vaikka jotain pitää olla kesken aina.
Lunta sataa, ois pitänyt lähteä etsimään kenkiä, joilla pystyisi kävelemään.
Marttayhduistykseni Whatsapp-ryhmässä oli pitkä ja innokas keskustelu kirjasuosituksista, Tommi Kinnunen sai paljon kannatusta. Minäkin neulon enemmän kuin luen. Äänikirjasovellusta en ole hankkinut, ja kirjaston haulla en löydä Cd-kirjoja varattavaksi ja omat olen jo kuunnellut automatkoilla. Kirjan kuunteleminen ja neulominen ovat ihana yhdistelmä! T Saukkis
VastaaPoistaMinä luen yleensä aina loppuun kaiken, mitä olen aloittanut. Kuvittelen sen olevan avartavaa :) Tommi Kinnusta on minullekin suositeltu, mutta en ole vielä tutustunut. Ehkä joskus. Tuo Isomäki on nyt hyvä.
VastaaPoistaÄänikirjoja en ole kokeillut. Pitäisi varmaan joskus. Jotenkin vierastan ajatusta, mutta voisihan se osoittautua hyväksi.