sunnuntai 14. maaliskuuta 2021

Sanojen voimaa

 Valitin joku aika sitten, kun ikävät sanasivallukset jättävät kipeitä jälkiä, joita kolottaa ajasta toiseen. Sehän voi tarkoittaa, että keskityn vääriin asioihin, kun annan mieleni säilyttää loukkauksia. Ja voihan se tarkoittaa sitäkin, että olen vain niin surkea persoona, että lokaa satelee. Vai valitsenko vääriä ihmisiä elämääni. 
---
Todennäköisesti kyse on vain siitä, että elämä on välillä niin raskasta, että tulee uitua pohjamudissa. Mutta sitten tulee joku, joka nostaa hetkessä pintavesiin, aavalle ulapalle, auringonpaisteeseen. Kiitos kaikille heille, ihan näin julkisesti, vaikkeivat tänne eksyisikään.
 

Minähän tykkään yrittää tunnistaa lintuja eli kuulun 100 lintua -porukkaan. Kriteerini ovat tiukat. Lasken mukaan vain ne, jotka olen itse varmasti tunnistanut. En laske jonkun pätevämmän tunnistajan kertomia. Kuitenkin, kun asun hienon lintulahden lähellä, on yleensä maaliskuun alussa ollut kasassa 20-30 lintua. Tänä vuonna oli 10. Syynä ei ole vain se, ettei lintuja olisi saapunut. Syynä on, etten ole liikkunut pihaa kauemmas. Siihen syynä sitten korona, ne pohjamudat ja myös kaunis luminen talvi. Kun kaikkia kävelytiet on latuina, ei täältä pääse näppärästi lintuvesien äärelle. Ja koronan takia, en viitsi julkisilla matkustaa mihinkään.

 
Mutta eilen oli mukava kävelysää ja kepeä mieli, joten vein Koirapojan lenkille kauemmas. Ja heti tuli lisää lintuja. Ja juuri äsken vielä yksi. Sepelkyyhky oli saapunut langalle istuksimaan.
---
 Mutta nyt laitan kisan pystyyn. Se, joka ensimmäisenä kertoo, mikä lintu tässä yllä olevassa maisemakuvassa on, palkitaan.  
---
Kaikki mukaan! Kyllä se siellä on. Oli vain känny mukana, joten ei tämän kummempaa kuvaa tullut. Pitää ottaa ensi kerralla lenkille mukaan kunnon kamera.
 

Nina Laitisen mallin Jotain niin oikeaa sain tehdyksi. Olen antanut synttärilahjoiksi lahjakortteja, joilla voi toivoa tietynväriset ja tyyliset sukat. Tuli toiveeksi sinisiä palmikoita ja vihdoinkin valmistuivat. Huomenna laitan paketin menemään. Huomenna menen myös isompaan kauppaan täydentämään varastoja ennenkuin liikkumisrajoitukset iskevät. Saahan sitä silloinkin apteekissa ja kaupassa käydä, mutta huominen on hyvä päivä kaikkeen sellaiseen.

Aloitanpa sitten saman tien kevään sunnuntaikuvasarjan, kun tuo sepelkyyhkykin osui kuvaa. 
---
On aloitteellinen aamu.

Kisa on ratkennut. AnonyymiAnne tiesi, että kyseessä on haikara. Tällä kuvalla loistavaa tietoa. Tuossa se rengatettuna on. Kyseessä on jalohaikara, joka on kyllä viime vuosina yleistynyt Suomessa, mutta on nyt vähän turhan aikaisessa. Paikalliset lintuihmiset kyllä tarjoilevat sille silakoita, joten ehkä se selviää. Näitä ei mielellään mainosteta, etteivät ihmiset ryntää häiritsemään, kun elämä on muutenkin rankkaa tällä säällä. Olen tiennyt, että se oleskelee täällä, mutta en yleensäkään viitsi tarkoituksella lähteä jotain etsimään. Nyt sattumalta huomasin ja tietenkin ilahduin. Jos törmään toiste ja kamera on mukana, otan paremman kuvan. Nyt tyydyn laittamaan kuvakaappauksen eli tuosta alta näkee, millainen tipu on kyseessä.



16 kommenttia:

  1. Ihanaa..aloitteellinen aamu! Oispa vaan. Aattelin vaan katella tvstä, sinne jonnekin tallennettuja ohjelmia, Aloitin Michael Palinin Koreassa käynneillä. Ihan kiva, kun ite ei pääse oikein puusta pitkään. No ehkä noin km:n päähän vaan.
    Tuosta sanojen sivalluksista tuli mieleen, ettei kukaan sano mulle mitään, koska ei tule yhtään tuttua vastaan. Ei hyvää eikä pahaa. Moro..sanoo kaupan kassa tms. Eipä sitä muuten turista, kuin puhelimessa jonkun kanssa. Voishan sielläkin tietysti sivallella.
    Kevät on ihanaa, kun van alkas tulla. Tosien eilen ihmettelin kun aamun jälkeen iltapäivällä olikin kadulta lumet sulaneet äkkiä. Lämpö ja aurinko oli tulleet. Meni se aurinko siitä heti pilveen...
    En kyllä saanut selvää kuvassa olevasta linnusta, mutta on mielenkiintoinen lintubongaus harrastuksesi.
    Täällä voi hyvin välttää tungokset, aamulla kaupassa ei ole kuin kaupan työntekijöitä, joita voi väistellä. Kävelyllä samoin, eipä tällä kelillä juuri näe montaa henkeä kauempaakaan.

    VastaaPoista
  2. Siellä on se tauti tilanne vakavampi kuin täällä kuhmossa. Tosi ikävää tämä liikkumisenkin rajoittaminen jos siihen pitää mennä. Vaikka täällä on tilanne parempi niin ei tule käytyä kun pakolliset asiat maskit päällä. Minäpä veikkaan sitä lintua joutseneksi,saas nähdä menikö oikein. Minä odottelen joutsenia tänne maaliskuun lopulla, järvelle 100 metriä mihin saapuu paljon muutto matkalla olevia lintuja.

    VastaaPoista
  3. Sorsa? Minä oon tosi huono lintujen tuntija, mutta luulen nähneeni linnun kuvassa.

    VastaaPoista
  4. Ei ole joutsen, eikä sorsa. Kumpaakaan en ole kyllä nähnyt tänä vuonna. En mitään joutsenta, enkä mitään sorsaa. Tämä on sellainen, että en muista, olenko koskaan aiemmin nähnyt.

    VastaaPoista
  5. Olisiko tuolla heinikossa pitkänokkainen kuovi. Minäkin olen hautonut itseäni liikaa sisätiloissa ja se kiristää hermoja. Tänään olin lähdössä potkuttelemaan mutta aika meni hirvikeiton keitossa ja en enää syönnin jälkeen jaksanut lähteä. Kauniit nuo siniset sukat.

    VastaaPoista
  6. Voisiko se olla pikkukuovi? T Saukkis

    VastaaPoista
  7. Ei kumpikaan kuovi. Aika paljon harvinaisempi.

    VastaaPoista
  8. öööö...lintu löytyi, mutta mikä lintu..:)

    VastaaPoista
  9. Hyvä, että löytyi. Nyt vain arvailemaan.

    VastaaPoista
  10. Minä olen niin surkea tuntemaan lintuja, että sorsan olisin tunnistanut ja joutsenen, mutta niitä ei sitten ollut. Varis? Mustarastas? Pulu eli kyyhkynen? Siinä ne melkein sitten ovat.
    Kun jäin eläkkeelle pyysin työnantajalta läksijäislahjaksi lintukiikarit, jotka sitten sainkin ja vielä lintukirjan. Muuten olisin saanut Oiva Toikan lasilinnun, mutta kun niitä on jo muutama. Ajatus oli opetella lintuja. Ei ole vielä toteutunut. Ehkä menen koronan jälkeen lintukurssille...

    VastaaPoista
  11. Noilla lajeilla on hyvä aloittaa. Lintu kerrallaan minäkin opettelen. Kamerastakin on hyötyä. Ei nyt tällaisista kuvista, mutta paremmista. Kuvasta on sitten helppo etsiä tuntomerkkejä. Tämäkin on kyllä helppo, jos vain kuva olisi kunnollinen.

    VastaaPoista
  12. En kyllä löydä edes lintua kuvasta, vaikka suurensinkin sitä.
    Nuo ihmisten sanomiset jää minullakin herkästi mieleen pyörimään. Sitten, kun olen joskus kertonut näistä jollekin kolmannelle ihmiselle, hän on ymmärtänyt asian ihan päinvastoin kuin minä. Vuosien varrella katkenneitä ihmissuhteita jään myös pohtimään, että mistä syystä niin kävi. Olenko minä syypää?

    VastaaPoista
  13. Luulen löytäneeni linnun kuvasta. En lintuja tunnista, mutta voisiko olla. joku Haikara? Todella kauniit sukat olet tehnyt! (Anne)

    VastaaPoista
  14. Loistavaa Anne! Olet lintutietäjä. Laitan jotain koirankarvoilla höystettyä postia, kortin, jos en muuta keksi.
    Susanna: On niin tuttua tuo, että jää mieleen. Järjellä tietää, ettei kannata, mutta tunne sanoo muuta. Usko vain, että olet niin suloinen ihminen, ettei kukaan oikeasti ajattele pahaa.

    VastaaPoista
  15. Jee, kerrankin! Posti ilahduttaa aina karvoilla tai ilman:) (Anne)

    VastaaPoista
  16. ;) voi myöhästyin...
    :)en muuten ois tienny:(
    ..nin AINA joku pelastaa,ja nostaa ylös.
    Hyvää viikonloppua!
    Kiitos ,kun Sinäkin olet siellä 🤗🧡🌞🐕🐾

    VastaaPoista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.