Yhtä haahuilua

Heräsin vaihteeksi valoisaan aikaan ja mietin, mitä tekisin. Oli tarkoitus aamulla anivarhain mennä kuntosalille, mutta se anivarhain meni ohi. 

Eilen kurssi peruuntui open sairastumisen takia, joten tuli yllättävä ohjelmanmuutos. Koirapojan kanssa päätettiin käyttää kurssiaika ulkoiluun. Reilut kolme tuntia kierreltiin pelloilla ja metsissä. Oli mukavaa, mutta kylmää. Tänään voisi tehdä saman, mutta jalkapohjat kipeytyi eilen ja ehkä niiden olisi syytä saada vähän lepoa, joten mitähän tekis. - Tässä vaiheessa surautin smoothien ja päätin mennä kuntoilemaan. En tiedä, onko siitä mitään hyötyä mihinkään, mutta tunnempahan itseni paremmaksi ihmiseksi, kun käyn hikoilemassa.

Illalla taivaalla oli outoja ukkospilviä. 

Ja tänään meillä on bileet. Koirapoika täyttää yhdeksän.

Iltavirkkujen salajuoni

koko kesäaika. Pimeään pitää herätä.

Korvaako valoisat illat menetetyt aamut?

Postipoika ja Susanna sentään lohduttaa. Kiitos. Oli kiva löytää postia kynnykseltä uimahallilta palatessa.

Aurinko kiitää nyt vauhdilla tuonne oikealle. Kohta se laskee taas talon nurkan taa, mutta palaa sitten aikanaan.

Tänään on kurssipäivä. Kohta meidän kolmivuotinen taival on ohi, mutta uusia kursseja riittää. Ilmoitin itseni jopa kuvankäsittelyn alkeisiin vaikken oikein jaksa koko kuvia. Pitäisi olla joku viikko aikaa ihan vain kuvien deletoimiseen.  Mutta ensin pitäisi tehdä kuvakirja poikani väitöspäivästä. Halusi sellaisen lahjaksi. Onneksi kuvia on kohtuumäärä, kun minä en enää karonkassa paljon ottanut. 

Menen pois narisemasta.

Earth Hour

Sunnuntaikuva 25.3.18 klo 9:05

EarthHour kuva 24.3.18 klo 21.37

Eipä kovin moni valoja sammutellut. On menettänyt suosiotaan. Enkä minäkään ihan ilman elektroniikkaa ollut koko aikaa vaikka pimeässä kuljinkin.

Olin tässä yökylässäkin. On minulla niitäkin ystäviä, jotka tapaamisia ehdottelevat. 

Ja mummotettavat vanhempineen ja kavereineen kävivät syömässä. Yllättivät minut täysin, kun avasin oven. Virpoivat. Sanoin, ettei mulla ole mitään palkkoja tarjota. Vastasivat, että ruoka riittää ja tämä oli harjoituskierros, kun olivat pukeutuneet ihan vain omiin vaatteisiinsa. Pitääkin muistaa käydä munaostoksilla ensi sunnuntaita silmälläpitäen.

Sus' heitti tiukasti rajatun haasteen ja anoi minua osallistumaan. Osallistun kurssikirjoituksella, joka käsittelee sitä tilannetta, kun vaaditaan kirjoittamaan kaavan mukaan, pysymään tiukoissa rajoissa. Ei mene annettuun kaavaan.

KAHLITSEVAT KAAVAT

Kevyesti kuin metsämyyrän jäljet talvisella valkealla hangella
juoksivat sanat paperilla

Juoksivat helposti, tasaisella rytmillä

Kiertelivät otsikkoa, etsivät asiaa, lähestyivät leikkien elämää

Yrittämättä vyöryivät esiin, oikeat sanat oikeaan paikkaan.

Nyt virta on katkennut

Pato kasvaa ajatusten ja sanojen väliin, kasvaa, suurenee

En pääse sen yli

Edessä tyhjä paperi

Kädessä kynä

Tarinaa ei tule

Sanoja ei ole

Hangella jälkijonon päässä jääkimpale

Tulee pöllö, vie pakasteen pesään, poikasilleen

Elämä jatkuu

Ja minä kun luulin, etten ikinä kadottaisi sanoja

Olen eksynyt

Ketä kiinnostaa

Uusiks meni

eiliset suunnitelmat. Tulivat asentamaan uutta palovaroitinta. Asentajia odotellessa meni aikaa, joten kuntosali unohtui. Käytiin sitten etsimässä lintuja. Ei ollut. Kyllä on pahasti muutto myöhässä vaikkapa viime vuoteen verrattuna. Mutta jaksetaan me odottaa. Koirapojasta oli kiva palloilla autiossa maastossa. Sitten, kun muutto iskee, ei voi Koirapoika irti viipottaa, kun joka mutkassa on joku orni vaanimassa. 

Koirapoika myös kiittää Pöllöä postista - ja minä myös. Koirapoika lukaisi kirjan ja totesi, että hän saa enemmän kuin täydet pisteet vaikka välillä oli pisteytyksestä eri mieltä.

Pisteet on kuulemma aivan nurinkurisesti. Koirapojan mielestä yksikään älykäs koira ei rupea turhaan avuliaaksi vaan ottaa nokoset aina, kun emäntä hoitaa joutavia puuhia.

Ja nyt sinne kuntosalille - tai siis ensin Koirapoika aamupissalle. On jo aika senkin herätä.

Päivää myöhemmin

 

Pakkasyö, aurinkoinen aamu. Kuntosali kutsuu. Kaikenlaista mietettä mielessä, kyvyttömyyttä tarttua toimeen. Käyköhän tässä niin, että kun vain tarpeeksi kauan valitan, kyllästyn ja jätän kaikki alakulot taakse. Tähän nyt ainakin tähtään.

Eilen ostin rahapäivän kunniaksi päivälippuja leffaan ja tuhlasin heti ekan. Saamelaisveri oli hyvä, mutta kun odotukset oli tosi kovat, niin jäi vähän laimeaksi. 

Eilen myös tapasin tutun, ystävän, pitkästä aikaa. Oli mukava jutella, kuulla kuulumisia. Ja tietenkin sovittiin, että pitää tavata useammin. Niin aina. Olisi vain kovasti mukavaa, jos joku näistä "pitää tavata useammin" ihmisistä ehdottaisi joskus jotain. Veikkaus on, että se olen joskus vuoden päästä taas minä, joka kysäisen "voitaisko tavata". Onhan se sinänsä ihan sama, mutta tässä mielentilassa ajattelen itseni rasitukseksi.

Josko nyt kuitenkin vain kävisin Koirapojan kanssa aamulenkillä, pakkaisin reppuni, jättäisin ajatukset taka-alalle ja menisin rääkkäämään itseäni. Olen päättänyt sitkeästi käydä kuntoilemassa tämän maksamani puoli vuotta vaikka ei siitä ainakaan keskikeholle tunnu olevan vaikutusta. Mutta jos pää kuntoutuisi. Ja kunhan nuo jäätiköt sulavat, voin aloittaa aamuiset linturetket. Nyt energia menee pystyssä pysymiseen.

Aattona

 Eilen - siis aatonaattona - kävin jopa vähän pitemmällä kävelyllä, kun en viitsinyt salille lähteä. Joku oli katkaissut oksan ja heittänyt tien sivuun. Oli niin kaunis, että toin kotiin. Tarvitsen nyt jotain kaunista. Olen ruvennut elämään tulevaisuudessa. Odotan kevättä, kesää. Kuvittelen, että elämä kirkastuu, kunhan jäät sulavat. Tosi outoa. Yleensä pystyn ottamaan ilon irti kaikista vuoden ajoista, vaikka ehkä muuta joskus väitänkin provosoidakseni muita. Mutta nyt on tosi kyseessä.

Varjo on tullut elämäni seinälle. Se on nyt pyyhittävä pois. Varjossa vaeltaminen on ajoittain mukavaa, mutta jatkuva synkkyys ei toimi. Nyt on siis valon aatto ja aika iskeä elämän ytimeen. Huomenna on kevätpäivän tasaus, valo ja pimeä ovat yhtä pitkiä ja jatkossa valon valta voimistuu päivä päivältä ja minä otan niskaotteen masennuksessa rypemisestä. Olen jo tehnyt korjausliikkeitä ja huomenna on rahapäiväkin, joten voin sijoittaa esim. leffalippuihin.

 Suella oli autio saari haaste, joka piti toki suorittaa

Nythän on niin että Sinulla on todettu jokin outo sairaus!! Paniikinappulaa on isketty ja kansainvälinen lääkäriryhmä hyörii avaruuspuvuissaan ympärilläsi. Kokeita tehdään ja verta kupataan sankokaupalla. Lopulta eristetään viirus ja se nimetään Ördskökiksi. Kukaan ei tiedä tästä sairaudesta juuri mitään muuta kuin että sen taudinaiheuttajan todetaan häipyvän elimistöstäsi noin vuodessa.
Sikäli positiivista tässä tapauksessa on että tauti on sinällään harmiton, ainoa huono puoli on sen järisyttävä tartuntaherkkyys. Koska siihen ei ole muuta lääkettä kuin aika, sinut määrätään karanteeniin Karibian meren autiolle saarelle. Taudin oireet aiheutavat nimittäin yletöntä laiskuutta ja todetaan että alla auringon on mukavampaa olla laiska.

Valitettavasti saari on hyvin pieni ja siellä on vain yksi rakennus, lienee jonkun nimettömän robinsoncrusoen jäljiltä, vankka pikku rakennus kuitenkin. Tämä johdosta saat ottaa mukaan vain rajallisewn määrän tavaroita. Talossa on valmiina sänky, keittolevy(kaasu) ja lusikka-haarukka-veitsi sekä puukko, muki ja lautanen, kattila ja paistinpannu, sekä levysoitin(gramofoni, ei ole sähköä) sekä paperia ja kyniä.

Mukaan saat ottaa seuraavia asioita:

1. Kolme lp-levyä (mikäli toivemusaa ei vielä ole lp-ksi painettu niin tehdään)
2. Kolme kirjaa
3. Huonekalun
4. Taulun
5. Koriste-esineen
6. Pehmolelun
7. Pelin
8. Kolme valokuvaa
9. Harrastustavaran
10. Vapaavalintainen esine

Aika lokoisat olet jo ilman noita mukaanotettavia, mutta näitä pakkaan

1. älppärit
• ensin ajattelin Beethovenia, sitten mietin pitäiskö ottaa kotimaisuuden kunniaksi Sibeliusta - klassista tarvitaan rauhoittamaan mieltä - ehkä sitä Beethovenia
• linnunlaulua, kun olisi aikaa opetella edes ne yleisimmät laululinnut
• Nightwishin Once
2. kirjat
• Tolkienin Taru sormusten herrasta
• Waltarin Turms kuolematon
• George R.R. Martinin Valtaistuinpeli
3. huonekalu
• kyllä se on se nojatuoli
4. taulu
• poikani maalaama Yoda autiolla saarella palmun katveessa
5. koriste-esine
• star wars leffan popparisanko, johon voi keräillä kaikkea rantahiekasta löytyvää
6. pehmolelu
• Jääluu mammuttiperheestä, koska hän on seikkailunhaluinen
7.  peli
• 32 000 palan palapeli
8. valokuvat
• Koirapojan valokuvasta tehty iso kuvataulu
• mummotettavien kuvat
9. harrastustavara
• puikot ja lankaa
10. vapaavalintainen
• sääskiverkko

Pysähtynyttä aikaa, jäätyneitä hetkiä

totesi Hirka hännätön valokuvista Siri Pettersenin kirjassa.

Sunnuntaikuva 18.3.18 klo 9:23

Iltakuva lauantai 17.3.18 klo 18:40

SNY Savonlinnasta

Eilen kurssin aikana tuli ilmoitus, että Heidin lähettämä paketti on tullut ärrälle. Niinpä kotimatkalla vesisadetta uhmaten poikkesin kioskille. Kotona tietenkin ensitöikseni raavin paketin auki. Oli niin hyvin teipattu, että pelkäsin rikkovani sisällön teippejä leikellessäni. En rikkonut.

Tällaiselta siellä näytti. Paketin teemana oli mysteeripallo, mutta olin toivonut, ettei lankaa keritä palloksi, kun ne langat siitä rispaantuu. Kiitos, kun otit toiveeni huomioon. Ensimmäisenä oli norppakangasta kahden tyynyliinan verran

ja possukortti. Possukortteja on harvassa. Kokoelmani täydentyy. 

Kun poistin kankaan, näytti tältä. Seiskaveikkaa kaksi kerää ja aivan uutta tuttavuutta eli rotvallia kaksi kerää. Tuo vaikuttaakin mukavalta langalta, tuo kaupunkilanka. Tässä vaiheessa oli jo varma Savonlinnasta. Paketin aiheena oli kotiseutu ja Savon värithän ovat keltainen ja musta ja Saimaassa oleilee norppia. Mutta ei hätää, en rupea kyyläämään, kuka kierroksen osallistujista on savolainen.

Purin paketin. Musta-keltainen teema jatkui. Kynttilöitä, nuo mustat ovat ihania, kynttilänjalat molemmille väreille, lautasliinoja ja tervaleijonia

ja jokaisen lukijan unelma, virkattu kirjanmerkki.

Kiitos Savonlinna! Ihana paketti. Tästä tulee hyvä kevät.

Pessimisti ei pety

...analysoi Sus' elämääni.

Heräsin neljältä. Uni ei palannut. Synkät ajatukset täyttivät huoneen. Elämä oli kurjaa. Näitä aina tulee, kun rupean pohjamutia kaivelemaan. Aikani kurjuudessa piehtaroituani, päätin, että samapa tuo on nousta pelkäämään uutta päivää. Päätä särkee. Ulkona sataa vettä. Iltapäivä on kurssia. Pitäisi pysyä valveilla keskustelemassa muiden elämästä ja kirjoituksista, jotka ei minua tippaakaan kiinnosta. Eikä kiinnosta nyt omakaan elämä tai siitä kirjoittaminen - tai ylipäänsä mikään kirjoittaminen.

Aamukahvia ja särkylääkettä - ja mitä sen kanssa? Eilinen hesari jäi lukematta, kun raahasin multaa kotiin ja ruukutin pari kiinanruusua. Naapurini tilasi hesarin. Tarjosi yhdelle naapurille, että voisi aina hänelle sen luettuaan tipauttaa. Naapuri kieltäytyi tarjouksesta, koska ei viitsi raahata lehtiä roskikseen. Minä sanoin kyllä, kun olin vuorossa seuraavana. Minä voin raahata. Ja onhan sitä ihan mukava selailla, uutisia lueskella. Täällä on muutenkin lehtien kierrätysrinki, jonka viimeisenä olen minä. Putkahtaa aina iso kassillinen kaikenlaisia lehtiä. Hesarit saa viedä lehtiroskikseen, mutta muut pitäisi viedä pyykkituvan kierrätyshyllyyn. Minä en suurinta osaa edes selaile, mutta en viitsi kieltäytyä ystävällisestä tarjouksesta, joten minulla on niitä lehtipinoja. Ja lehtipinoja päätin käyttää aasinsiltana tulla lukemaan kommentteja. Olihan sinne vieläkin tullut huomautus, että minun pitäisi järjestellä elämääni. Heti tulin paremmalle tuulelle. Mutta en nyt jatka keskustelua tästä aiheesta. 

Kiitos Sus'. Nemi on rautaa. Tunnen sielujensympatiaa. Tästä tuli väkisinkin mieleen se, etten tunne mitään halua lukea uutuuskirjoja. Tuttuni lukevat aina kaikki palkintojen voittajat ja kirjat, joista puhutaan, mahdollisimman pian. Minä olen ulalla keskusteluista ja luen vääriä kirjoja väärään aikaan. 

Nyt taidan sen hesarin lukea.

Sadeaamun sininen hetki.

Must on tullu

urheiluhullu.

Pitäis sinne salille, kun en sinne kurssille. Mieli tekis ryömiä peiton alle. Mutta eihän se käy. Minulla on possumunkki-ilmiö eli mitä enemmän kuntoilen, sitä enemmän painan. Mutta periksi ei anneta! Nousen tästä, pakkaan repun ja riennän rinta rottingilla kohti uusia pettymyksiä.

Mukavaa maanantaita vaan kaikille!

Lumihiutaleita hiljalleen

Sunnuntaikuva 11.3. 18 klo 9:13

Koneeni pätkii nyt koko ajan. Mikähän sitäkin ottaa päähän? Olisko se, että joutuu jakamaan tilan kaikkien muiden tavaroiden kanssa.

Kovasti tuntui herättävän tunteita minun vaillinainenkin luetteloni. On minulla myös kyniä, korttipakkoja, neuloja, ompelulankoja, levysoitin, tämä pätkivä läppäri ja jopa entinen läppäri, känny, kiikari, koiran peti ja lelulaatikko leluineen, kaksi kastelukannua, suihkupullo, imuri, imurin pusseja, lattianpesin, juuriharja yms. yms. yms.

Mietin tuota 100 tavaraa juttua. Aika vähiin menisi vaikka tyytyisi vain pakollisiin. Kaikki iloa tuovat asiat pitäisi poistaa, sillä välttämättömistäkin tulee helposti sata. Koirapoika on välttämätön ja siitä seuraa vesikuppi, panta, hihna, kynsisakset, ruokapussi, hammasharja eli jo seitsemän esinettä. Kun lisätään omaan syömiseen välttämättömät eli kattila, lusikka, veitsi ollaan jo kymmenessä. Jos aikoo yhdellä kattilalla kokata, syödä, kahvitella, on pakko olla tiskiharja ja pesuainetta. Joku rättikin tarvitaan, jottei tarvitse tiskiharjalla pestä lattioita ja vessanpönttöä. Tiskianeella voi pestä kaiken muun, mutta vaatteille kaivataan pesupulveria. Vaatteitakin on oltava eli kahdet alushousut, kahdet sukat, kaksi paitaa, kahdet housut, takki, pipo, hanskat, talvikengät ja kesäkengät, yksi villapusero. Nyt on jo kasassa 28. Kun lisätään joku suihkusaippua, rasva ja dödö, pujahdetaan yli kolmenkymmenen. Patja, peitto, tyyny, lakana, pussilakana, tyynyliina, pyyhe, hammasharja ja -tahna. Kasassa 40 välttämätöntä asiaa. Vessapaperi kelpaa nenäliinaksikin. Saksia tarvitaan ainakin kynsien leikkuuseen. Koiran kysisaksilla se ei onnisti. Sovitaanko, ettei perusruokia tarvitse laskea näihin sataan tavaraan. Ja tässä tilanteessahan ei mitään ylimääräistä hankita. Mutta olisiko joku kassi pakollinen, jotta voi kantaa ruokaa kaupasta tai sieniä metsästä. 43 on siis pakollinen tavaramäärä.

Jos haluaa ruveta hifistelemään, voi lisätä jääkaapin, kahvinkeittimen, paistinpannun, lautasen, haarukan, kauhan, lasin, pöydän, tuolin, sängyn ja päästään yli viidenkymmenen.

Joidenkin mielestä kännykkä ja läppäri ovat välttämättömiä. Jonkun mielestä tarvitaan vierasvaraa eli vielä yksi lasi, lautanen, lusikka, haarukka, veitsi. Näin meille jää vielä 40 tavaraa, jotka voi valita oman mieltymyksensä mukaan.

Ja joo, tiedän, että näissä sata jutuissa asioita käsitellään paketteina eli ruokailuvälineet, vuodevaatteet, pesuaineet jne. lasketaan kukin vainyhdeksi esineeksi. Miksei sitten kirjta, norsut, langat.

Mutta lupaan poistaa kesään mennessä sata tavaraa.

Nyt pidän hiukan taukoa ja kulutan lankavarastojani.

Iltapäiväkuva lauantai 10.3.18 klo 15:24
(en ollut illalla kotona)

Päivät niinkuin varisparvi raahautuu

Se on talvi meillä. Lunta tupruttaa. Pakkaset on muisto vain. Yritetään pysytellä sen verran miinuksella, ettei vedeksi muututtais. Taiteilua on sään säätäjilläkin. Ja taiteilua on mummolla, jos ensin vetistyy ja sitten pakastuu.

Susanna suvaitsi epäillä tavarakasoja, kun koko ajan niitä raivaan. Ei ole Susanna huomannut, että lähinnä suunnittelen tänään laittavani kaiken järjestykseen. Saattaapi olla, että tänään jokunen kirja löytää paikkansa, mutta voi olla, että huomenissa sen havaitaan olevan väärässä paikassa ja siirretään kasaan odottamaan loppusijoitusta. Mutta tärkeintähän on liike.

Laitan Susannan ja muidenkin iloksi analyysia omaisuudestani. Koirapojan lisäksi minulla on

• 9 huonosti voivaa ruukkukasvia, jotka odottavat siirtoa parempiin kasvualustoihin - ruukkuja löytyy, multaa puuttuu
• 21 hyllymetriä kirjoja + hyllyttämättömät kasat
• 1 hyllymetriä älppäreitä
• 6 hyllymetriä dvd leffoja ja sarjoja + jotain kasoja
• 1 hyllymetriä cd musiikkia + jokunen harhailija
• yli 23 kiloa lankoja
• 8 taulua
• 17 norsutaulua
• reilut 200 mammutti-  ja norsuhahmoa + lukematon määrä muita norsujuttuja
• yli 15 laatikollista kirjeitä ja kortteja
• 25 palapeliä
• pari laatikollista aloitettuja ja osittain lopetettujakin päivä- ja muistikirjoja
• yksi laatikollinen + muutama pino tyhjiä muistikirjoja ja vihkoja
• jokunen kymmen dialippaita täynnä muistoja menneestä
• lehtipinoja
• lisää lehtipinoja
• paperipinoja
• muistiinpanopinoja
• neljä laatikollista kankaita
• vaatteita, joita en ikinä käytä, mutta joita pyörittelen nurkissa
• n. 10 kenkäparia
• 4 ompelukonetta, joista yksi jopa toimii
• 4 kameraa, joista yksi vielä paketissa
• 16 erikokoista ja -parista lautasta
• 2 teekuppia
• 10 erilaista mukia
• 2 kakkuvuokaa
• sekalainen kokoelma lusikoita, veitsiä, haarukoita, paistinlastoja, kauhoja, piparimuotteja yms.
• 5 kattilaa
• 3 paistinpannua
• kahvinkeitin
• vedenkeitin
• blenderi
• vohvelirauta
• tv + "kotiteatteri"
• printteri
• kaiuttimia
• radio
• 13 kissapulloa pilaantunutta valkoviiniä
• yksi 16 vuotta vanha pilaantunut valkoviini
• yksi 18 vuotta vanha pilaantunut punaviini
• 6 pulloa juotavaa punaviiniä
• 1 kartonkipakkaus punaviiniä
• jääkaappi ja kaksi pakastinta, joissa ruokaa
• kaikenlaista jauhoa, papua, maustetta, teetä, kahvia
• kellarikomerossa mm. valtavat kaiuttimet ja poljettava singer
• vinttikomerossa homehtuneita kirjalaatikoita katon vuotamisen jäljiltä
• ja sitten kaikkea sekalaista, jota en nyt jaksa ajatella

Josko poistuisin tästä takavasemmalle kerrottuani ensin, että lainasin jakun ystävältä ja ostin mekon, jotta pääsen juhlimaan poikani saavutusta. Mekko on mielestäni kaunis ja sellainen, että pidän sitä mieluusti.

huom. epäuskoisia ihmisiä täällä

Mistähän alottais

Minähän en suklaata syö, mutta ostin muutaman hyvän levyn eilen, kun kaupassa piipahdin. Nyt hehkuttelen aikani ennen kuin aloitan jonkun tai kaikki. Hetken mietin, että josko veisin yhden tuliaisiksi, kun menen tänään sinne ystävän vaatekaapille, mutta en vie. Pidän itse kaikki.

Kaupassa käynnillä oli ikävät seuraukset. Pipo lähti omille teilleen. Minä en yleensä hukkaa tavaroita muualle kuin tänne kotiin, mutta nyt pipo livahti johonkin huomaamatta. Minulla on pipoja, mutta ne pahukset kutittaa vaikka on muka pehmeästä merinosta tai alpakasta tehtyjä. Ei kestä kaljuhko pääni. Tykkäsin siitä kadonneesta. Se ei ollut peruspipo. Kaivoin ikivanhan keinokuitupipon. Sillä varmaan tämän lopputalven porskutan kunnes löydän jonkin paremman tai teen uuden.

Tämän kaupan pipon sain kauan sitten pojaltani. On aika käytetynnäköinen, mutta hällä väliä. Pitää pään lämpimänä.

Menen vaatekaapille vasta puolilta päivin, joten hetkinen jää aikaa taas raivata sotkuja. Nyt minulla on uusi ideakin. Käyn ostamassa pinon laatikoita ja täytän niitä noilla sotkupinoilla. Poissa silmistä, poissa mielestä. Ja ehkä joskus voin käydä jonkun laatikon läpi ja poistaa turhan. Paljon laatikoita vaan, niin koti on siisti.

Kämppikseni ymmärtää, ettei heti aamusta haluta lenkille. Joskus yhdeksän jälkeen sitten.

Kesäksi kuntoon

Olen aina ollut hidas herääjä, mutta nyt kun ei ole mitään pakkoa päästä tiettynä aikana johonkin, olen todella jähmeä aamuisin. Koneisto ei lähde käyntiin noin vain. Aamuisin haluan olla rauhassa yksin, puhumatta, pitkään, heräillä omaan tahtiini. Olen joskus herännyt sellaisen ihmisen vierestä, joka avaa silmänsä, hyppää ylös ja ilmoittaa pirteästi, että nyt mennään. Tuhoon tuomittu suhde. Jähmeydestä huolimatta olen aamuihminen. Iltaisin en saa mitään enää aikaan. Näillä pelimerkeillä lienee ymmärrettävää, että projektit hidastuu. Nyt olen ajoittanut kuntoiluun menemisen aamupäivän puolelle. Kuntosali-uinti-reissuun menee matkoineen nelisen tuntia. Sen jälkeen olen kotiin palattua raukean väsynyt, enkä jaksa mitään pariin tuntiin. Ja sitten onkin ilta, eikä enää tule mistään mitään, joten nojatuoliin istumaan ja muka neulomaan. Onko ilmassa selittelyn makua? Tosiasia kuitenkin on, ettei järjestelyprojekti etene kovin kiihkeällä vauhdilla. Mutta ketäs se kiinnostaa.

Minun olisi pakko hankkia jokin parempi vaate. Poikani kohta väittelee, enkä voi kait millään tekosyyllä laistaa osallistumista. Minulla on vain yhdet farkut ja teepaitoja. Niillä ei pärjää. Pelkkä ajatus ostoksille menosta ahdistaa, enkä nyt enää ehdi ommella. Yritän kiemurrella hommasta eroon menemällä huomenna yhden ystäväni vaatekaapille. Hän on tosin kaikinpuolin pienempi kuin minä, joten saattaa olla edessä pakollinen  kauppareissu. Pitäkää nyt peukkuja, että lainaus onnistuisi.

Ja vähän seikkailumieltä ja lintuja tunnistamaan. Täällähän on apuna myös lista näkemistäni linnuista. Voisi veikata, että olen nähnyt, jos olen kuvan ottanut.

Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille 

 ja mielen vapaus ja mielen vapaus

Bongaa lintu

Etsi kuvasta lintu, lintuja, linnut. Nimeä laji/lajit ja voita korttipostia. Nopeat syövät hitaat kuten aina ennenkin eli eka oikein tiennyt on voittaja.

Pitäisi virittää se uusi kamera, jonka ostin lintujen kuvaamista (tai oikeastaan luonnon kuvaamista varten - sen pitäisi toimia myös ötököissä) varten. Kuvieni paljous vain aiheuttaa ähkyä, enkä oikein jaksa innostua kuten joskus. Mieli tekisi, mutta kun pitäisi siivota nuo vanhat. Miksi vuorokaudessa on niin vähän tunteja?

Tunneista puheenollen, suuri osa ajastahan menee nukkumiseen. Siitä en valita. Nukkuminen on mukava harrastus ja nykyisin nukun oikein mukavasti. Näen lähes joka yö miesunia. Älkää nyt innostuko. Ei, ei mitään seksiunia vaan herttaisia, romanttisia parisuhdeunia. Voisi kuvitella, että mummon käpyrauhanen on herännyt valon lisääntymisen myötä. Mummolle ehdottomasti sopivin parisuhde on juuri unissa tapahtuva.

Tänäänkin oli ajatus mennä kuntoilemaan, mutta mummoilu taitaa alkaa jo puolilta päivin ja jatkua puolille öin, joten pidän lepopäivän ja jatkan kodin järjestelyprojektia. Siinä sitä riittää puuhastelua. Pitkästä aikaa ajattelin kukkiakinlisätä. Joskus elin melkoisessa kasvihuoneessa, mutta ajan mittaan olen onnistunut tappamaan suurimman osan kasveista. Ongelmana on aina se, että ne, jotka menestyy, kasvaa valtaviksi. Sen verran jo ryhdistäydyin, että ostin muutamia isoja altakasteluruukkuja, joihin siirrän nuo surkeissa ruukuissa kituvat. Mutta uusiakin voisin ajatella. Onkohan valo vaikuttanut muuhunkin kuin käpyrauhaseen vai johtuisko siitä, että kävin yhdessä kukkablogissa.

Ja blogeista... Tuolla sivupalkissa on uusin kalistelu meneillään. Vielä en ole sitä ehtinyt aloittaa, mutta josko jo tänään siinä mummoillessa.

Sunnuntaikuva ja lauantai-ilta

Sunnuntaikuva 4.3.18 klo 9:13

Vähän hullusti valitsin ikkunan ja ajankohdan. Aurinko paistaa suoraan ja näyttää ikkunasta sisäåuolen heijastuksia. Mutta näillä mennään.

Sellaista tässä mietin, että voisinko jättää espanjankurssin kesken, kun en saa luetuksi, enkä ole yhtään kartalla siitä, mistä kurssilla on kyse. Putosin kelkasta jo syksyllä. Että jos yrittäisin omin päin saada kelkan kiinni ja käyttäisin maanantait muuhun. Jos en kertois kellekään, että olen kurssin lopettanut ja kävisin sen sijaan kuntosalilla ja uimassa kurssiaikaan. Olisko hyvä idea????

Nyt rupean syömään perunaa, porkkanaa, sienikastiketta. Aamupala. Ja aamulenkillä näin hippiäisiä!

Iltakuva lauantai 3.3.18 klo 18:41

En ollut ihan ajoissa kotona, mutta otinpa silti kuvan.

Helmikuussa tehtyjä

 kaulaliina

ystävänpäiväsukat

piirakat

piirakat

Ja synkän yön jälkeen nouseva aurinko värjäsi taivaan keltaiseksi ja näytti, miten hangesta kurkisti lauma citykaneja.

Mitens sitten?

1. pohjaväri

2. kuvioväri

3. kuvio