Olen aina ollut hidas herääjä, mutta nyt kun ei ole mitään pakkoa päästä tiettynä aikana johonkin, olen todella jähmeä aamuisin. Koneisto ei lähde käyntiin noin vain. Aamuisin haluan olla rauhassa yksin, puhumatta, pitkään, heräillä omaan tahtiini. Olen joskus herännyt sellaisen ihmisen vierestä, joka avaa silmänsä, hyppää ylös ja ilmoittaa pirteästi, että nyt mennään. Tuhoon tuomittu suhde. Jähmeydestä huolimatta olen aamuihminen. Iltaisin en saa mitään enää aikaan. Näillä pelimerkeillä lienee ymmärrettävää, että projektit hidastuu. Nyt olen ajoittanut kuntoiluun menemisen aamupäivän puolelle. Kuntosali-uinti-reissuun menee matkoineen nelisen tuntia. Sen jälkeen olen kotiin palattua raukean väsynyt, enkä jaksa mitään pariin tuntiin. Ja sitten onkin ilta, eikä enää tule mistään mitään, joten nojatuoliin istumaan ja muka neulomaan. Onko ilmassa selittelyn makua? Tosiasia kuitenkin on, ettei järjestelyprojekti etene kovin kiihkeällä vauhdilla. Mutta ketäs se kiinnostaa.
Minun olisi pakko hankkia jokin parempi vaate. Poikani kohta väittelee, enkä voi kait millään tekosyyllä laistaa osallistumista. Minulla on vain yhdet farkut ja teepaitoja. Niillä ei pärjää. Pelkkä ajatus ostoksille menosta ahdistaa, enkä nyt enää ehdi ommella. Yritän kiemurrella hommasta eroon menemällä huomenna yhden ystäväni vaatekaapille. Hän on tosin kaikinpuolin pienempi kuin minä, joten saattaa olla edessä pakollinen kauppareissu. Pitäkää nyt peukkuja, että lainaus onnistuisi.
Ja vähän seikkailumieltä ja lintuja tunnistamaan. Täällähän on apuna myös lista näkemistäni linnuista. Voisi veikata, että olen nähnyt, jos olen kuvan ottanut.
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille
ja mielen vapaus ja mielen vapaus
Mä voin tulla järjestelemään niin saat päivässä ohi puolen vuoden projektin;)
VastaaPoistaIhuna kuva koiruudesta!
Ihana, kun voi käydä ystävän vaatekaapilla.
VastaaPoistaJa tuo ostoksille meno: ennen oli oikein mukavaa mennä katsomaan ja sovittamaan, mutta nyt ei sitten mitenkään innosta. Niin se ihminen muuttuu...
Maailma on kaunis... Se on niin totta ystäväni - kun vain katselee maailmaa "oikein" silmin ja jättää turhat murheet murehtimatta.
VastaaPoistaOlen unohtanut kiittää sinua kortista ja ihanasta muistikirjasta, jonka sain viime viikolla: KIITOS <3
Ne tipahtivat postiluukusta niin yllättäen, että saivat minut hämmentymään ja kerrankin täysin hiljaiseksi - istuin vain ne kädessäni ja katselin niitä; miettien mitä olenkaan tehnyt, kun olen saanut ystäväkseni sinut!
Eikös Pöllö jo tiennyt linnut?
VastaaPoistaMinulle kyllä aamujen pakolliset tekemiset ovat tuskaa. Olen väsynyt ja huonovointinen aamuisin. Tänäänkin kännykkä herätti klo 7 laittamaan lasta kouluun. En tykkää!
Enkä tykkää shoppailustakaan. Ja vaatteiden shoppailua harrastan vain pakon edessä. Se sovittaminen on... sanonko mistä?
Tuo Irwinin kappale on todella kaunis.
VastaaPoistaJos työpalaveri alkaa klo 8.00 on edellisenä iltana pikku stressinpoikanen. Ennen pomppasin sängystä ylös ja olin viidessä minuutissa pihalla, mutta nykyään pääsen liikkeelle verkkaisesti.
Shoppailu on nykyään pakko pullaa. Tällä hetkellä kaapista onneksi löytyy vaatteita joka lähtöön. Jos vaatekaappini olisi lähempänä niin kernaasti olisin voinut lainata.
Kiitos Sus'. Ongelmana olisi, etten sitten löytäisi mitään. Nyt ongelmana on se, mitkä kirjat kuuluvat mihinkin hyllyyn ja kenenkä viereen.
VastaaPoistaTöissä käydessä oli paikalla seitsemältä, kun tykkäsin puuhastella ennen muiden saapumista. Se tiesi viideltä heräämistä. Nyt en laita kelloa herättämään vaan herään omia aikojani.
Hyvä, että posti toimii ;)