Hukkamatkalla päivä 5

Aamulla oli taas aika pakata auto ja jatkaa matkaa. Luvassa oli lyhyt, noin kolmen tunnin ajo. Mutta kuinkas sitten kävikään...

Aamu oli pilvinen,

mutta matkan edetessä taivas alkoi kirkastua.

Lunta oli vielä ylempänä, mutta alhaalla vihreää ja puroja, koskia, putouksia virtasi kaikilla rinteillä.

Näytti myös olevan tulossa hyvä käpyvuosi. Oravat ja käpylinnut ovat varmaan tyytyväisiä.

Kun kerran ilma näytti hyvältä, suuntasimme Hauklandin uimarannalle. Uimaan ei kuitenkaan kukaan mennyt. Tiiviisti kietouduttiin takkeihin, pipoihin, kintaisiin.

Parkkipaikalla lokki hautoi sitkeästi ihmisistä välittämättä

Rinteillä laidunsi lampaita, mustia ja valkoisia.

Lampaiden luokse mekin päätettiin lähteä. Joku bloggaaja oli kehunut, että tässäpä helppo reitti.

Tuonne ylös siis kapuamaan.

Mummokin puuskutti ylöspäin käyttäen valokuvausta tekosyynä taukoihin. Ja mikäs oli käyttäessä. Maisemathan olivat kuvauksellisia.

Kukkiakin löytyi.

Mitä ylemmäs kiivettiin, sitä komeammaksi näkymät tulivat. Aika ylhäällä jo oltiin mutta eteenpäin johti polku.

Jossain vaiheessa mummon oli kuitenkin annettava periksi, jäätävä istumaan, kun muut jatkoivat huipulle.

Kaiken tämön kiipeilyn seurauksena kolmen tunnin matka oli taas siinä vaiheessa, että piti soittaa seuraavaan majapaikkaan, että myöhästytään. Siitä tulikin vakiojuttu, mutta onneksi majanpitäjät olivat joustavia. "Avaimet on siellä ovessa."

Niinpä saavuttiin Reinen lähelle paikkaan Eliassen Rorbuer ennen puoltayötä.

Hukkamatkalla päivä 4

Olimme siis saapuneet Lofoottien pohjoisosaan Kabelvågin kylään Austvågyon saarelle reilun kymmenen tunnin ajon jälkeen. Kello oli aika paljon ennenkuin auto oli purettu ja kaikki saatu yöpuulle. Täällä piti kaivaa omat lakanatkin auton pohjalta. Mutta pirteänä herättiin aamupalaa tekemään ja syömään.

 

Sandvika camping oli tietenkin meren rannassa ja vuorien ympäröimänä kuten kaikki, mitä Lofooteilla on.

Koska vuoroveden vaihtelu on suuri, paljastuu laskuveden aikaan meren pohjasta kaikenlaista:

 

sinisimpukoita

merirokkoja

rakkolevää

 

 ja hiekassa eläjien jätöksiä.

Meren ja vuorten lisäksi kaikkialla virtaa puroja, putouksia, koskia.

Rantojen hiekka on pehmeää, hienoa. Harmillisesti vesi vain on aika kylmää.

 

Sääkin oli pilvinen ja sateinen.

Mutta itseasiassa säät suosivat meitä. Kertaakaan ei kastuttu. Pilviset päivät osuivat oikeaan kohtaan, kuten tähän päivään, jolloin ei ollut tarkoituskaan tehdä muuta kuin tutustua lähiympäristöön.

 

 Lofoottien tiet ovat kapeita, mutta hyväkuntoisia. Silloilla on usein yksisuuntainen liikenne. Turismi näkyi lähinnä siinä, että kaikki P-paikat olivat täynnä asuntoautoja. Kesäkuun alku ei onneksi ole vilkkainta turistikautta, mutta silti asuntoautojen määrä oli ällistyttävä.

Kävimme Henningsvaerin kalastajakylässä

ja tutustuimme  Lofoottien ainoaan vähemmän miellyttävään puoleen

kuivuvan turskan hajuun.

Turskia roikkui kaikkialla kuivumassa ja haisemassa.

Kävimme myös Lofoottien pääkaupungissa, Solvaerissa, jossa on jopa kerrostaloja.

Tässä on Stig Tobiassenin galleria, mutta seinäkuvia löytyi kaikkialta,

 

 

 

outojakin

ja trubaduurin patsas.

Huomioni kiinittyi myös ikkunoiden asetteluun.

Siltoja oli runsaasti ja aurinkokin paistoi ajoittain. Sään vaihtelut olivat nopeita.

Sateella oli hyvä shoppailla tuliaisia ja kortteja tietenkin,

sekä käydä pitsalla.

Huomenna kohti etelää, maan loppuun asti.

Hukkamatkalla päivä 3

 

 

Kolmantena päivänä ylitimme rajoja

 

ja siirryimme keväästä 

talveen

ja takaisin kevääseen.

Katselimme vettä,

tummaa, tuulista,

 

värikästä, rauhallista

putoavaa, vitrtaavaa, kuohuvaa.

 

Säitäkin riitti.

 

 Vuoristossa tuulivoimalat jauhoivat sähköä.

Kiirunan kaivoksen jätekasatkin nähtiin, mutta kameraan eivät tarttuneet.

Pidimme kyllä melko usein kävelytaukoja etenkin minun takia. Istuminen ei sopinut vanhoille nivelilleni. Kauniita maisemia onneksi löytyi pitkin matkaa esim. Pessisjokkasta.

 

 

Abiskossa olisi kansallispuistokin, mutta kaikkeen ei tällä matkalla ehtinyt. Kunhan päällisin puolin maisemia tiirailtiin ja muutamia kuvia otettiin.

 

Norjan puolella Narvikin kunnassa sijaitsevassa Bjerkvikissä käytiin syömässä terveellisiä hampurilaisia, jotka maistuivat seurueen nuorimmillekin.

Jatkuu seuraavassa numerossa.