lauantai 13. heinäkuuta 2019

Jämästelyä


Oli tarkoitus lopettaa tämä ruokapäiväily, mutta tapahtui ystävän lause:
"Mennään pizzalle kunhan tuo sinun projekti on ohi."
Kun siis eihän tässä ole ideana pitää jotain kuuria vaan oppia elämään uudella tavalla. Toki toiveena on laihtua, mutta (jos)/kun laihdun, en voi kuitenkaan alkaa mättää hillittömästi, koska en missään tapauksessa halua sitten lihoa tuplasti takaisin.
---
Ystävä myös kysyi:
"Onko tullut tuloksia? Oletko laihtunut?"
Jaa-a...
Käyn päivittäin toki vaa'alla. Paino vaihtelee monista tekijöistä johtuen. Hyvällä mielikuvituksella voisin ajatella, että keskimäärin hiukan pienempiä lukuja näkyy kuin kesän alussa, mutta laihtumisesta puhun vasta, kun puoli vuotta on koko ajan ollut pienempiä lukuja. Tuollainen vaihtelun alenema palaa ylenemäksi yhdellä kunnon mässäyspäivällä.
--- 
Mutta perjantain elämää:


Kävin heti aamusta hoitamassa velvollisuuksia eli liottamassa lomalaisten kukat. Olin herännyt ennen viittä, joten oli aamua. Lähdettiin kiertämään pitempää lenkkiä


kun oli kastetta maassa ja aamuaurinko hehkui heinikossa.


Tämä on se minun muinainen aamulenkki. Maisemassa on muutoksia. Tässä oli aiemmin tiheä metsä, linnut lauloivat, rauha maassa. Nyt polku sivuaa liikennettä, mutta tuonne ei sentään tarvitse mennä.


Koirapoika ehdotteli pieniä polkuja, mutta minä pysyin valtaväylillä. Tässä on muutamia kunnon nousujakin, mutta matkaa tuli vain vajaa kuusi ja puoli kilometriä, kun loppumatkasta käveltiin lyhyintä reittiä. Näille poluille pitää palat joku toinenkin aamu. (tänä aamuna tehtiin vain reilun kilometrin kiepsahdus kotinurkilla, kun taas nukuin lähes yhdeksään)


 

Eiliset syömiset oli hiukan poikkeukselliset. Perinteinen aamupala, mutta sitten seuraavan kerran söin vasta iltapuolelle. Käytiin ihan ravintelissa lounastamassa. Oli niin nälkä, että vasta kesken syönnin muistin ottaa kuvia. Spagetti carbonaraa kun oli valtava annos, todella valtava! Mutta toki söin kaiken, mistä olin maksanut.
--- 
Tulin niin täyteen, että ajattelin selviäväni aamuun, mutta kotona jumituin katsomaan leffaa ja oli otettava iltapalaa:


eli punaviiniä, ruisviipaleita, sinihomejuustoa, vaniljajätskiä ja jätskikastikkeiden jämät. 


Täydellä mahalla olikin hyvä mennä nukkumaan.


Tänä aamuna sitten jatkoin jämien syöntiä: viimeiset kolme teeleipää ja loput avokadot. Oliskohan huomenna ihan uudenlainen aamupala?

Eilen oli tarkoitus mennä kuntosalille, mutta suunnitelma vaihtui museokäyntiin. Hamissa on Ellen Theslfin näyttely "Minä maalaan kuin jumala". Ihan mielenkiintoinen, monia hienoja kuvia ja valaiseva dokumentti.


 Mutta minulta vei jalat alta Pawel Althamerin "I (am)". Ehkä parhain näyttely, mitä olen koskaan nähnyt. 
---
Siinä Pawell istuu laiturilla.


Teokset ja etenkin niihin liittyvät tekstit herättivät ajatuksia, saivat elämään. Tänne menen toistekin.


Tässä taiteilija itse vanhana kotonaan. 
---
Jos mahdollista, käykää katsomassa ja kertokaa, vaikuttiko.

8 kommenttia:

  1. Se Pawel vei minultakin jalat alta, tykkäsin ihan täysillä!

    VastaaPoista
  2. Kävimme tänään Lappeenrannan taidemuseossa ja vaikutuimme, samoin Rauha, entinen mielisairaala oli viereisessä rakennuksessa valokuvin, esinein, historian kertomuksina, vaikutuin ja sitten vielä Ratsuväkimuseo. Olisi vielä yksi museo ollut ja siellä mielenkiintoinen näyttely, mutta päätin että lähdetään, on vielä matkaa. Nähtiin kaunis morsian ja sulhanen sekä häävieraita. Olimme vaikuttuneita. Taide voimaannuttaa!

    VastaaPoista
  3. Pitäisi kai saada ruokavalio sellaiseksi, että joskus voisi jopa käydä pitsallakin, ilman että se pistää koko ruokavaliota sekaisin. Koska pitsakäynnitkin kuuluu elämään.

    VastaaPoista
  4. molemmat näyttelyt olisivat varmaan myös minun mieleeni, erityisesti tuo
    Pawel Althameri kiinnostaisi nyt. koirapoika on fiksu, kun tykkää enempi kulkea polkuja pitkin. niin tykkään minäkin, nivelet väsyy vähemmän ja pysyn kävelemään huomattavasti pidempiä matkoja kuin asfaltilla.
    ompelemasi tunikat tosi kauniita!

    VastaaPoista
  5. Hienoa SusuPetal! Onhan ne muutkin näyttelyt mukavia, mutta tämä oli minulle jotain suurta.
    Possu: Ei se yksi pitsa elämää kaada, jos muut päivät on edes suunnilleen ok.
    Ilona: Ei me asvaltilla muutenkaan kävellä. Nuo isommatkin kävelytiet on päällystämättömiä. Koirapoika vain tykkää mahdollisimman kapeista poluista, joilla me kyllä usein kuljetaan, mutta tällä kertaa matkaa tuli muutenkin paljon.

    VastaaPoista
  6. Kokeileppa sellaista että jätät punkun pois kuukaudeksi? siis punnaat itsesi ja et muuta muuta kuin et jätät (noh, ainakin 90%) punkut alkoon ja sit kuukauden päästä uusi punnaus! Mulla on tämän parin viime kk:n aikana pudonnut paino lähinnä tuplatun kävelymäärän ja juomatta jätetyiden oluiden takia. Vähensin juomista about neljäsosaan pahimmasta kevään hötkyilystä, alkoholissa on ihan älytön määrä energiaa.
    Painonpudotusprojektille lyö pahasti kiilaa Prisma!! Laittoivat irtarit kuukaudeksi tarjoukseen, 4 ekee kilo, toooodella paha!! ;D Taistele tässä nyt sokeria vastaan kun tuollaisia tarjouksia laittavat, nyyh....mutta Ji-Huu!!! Minäkö hullu -sarjis on ihan hervoton, suositelen kaikille, niin terveille kuin päästään viallisille (eli siis lähes kaikille) Hyvin lohduttava ja ylen fiksu opus, kettu rulettaa!!

    VastaaPoista
  7. Kiitos vain vinkeistä, mutta ei kiitos. Tässä kun on nyt oikeasti tarkoitus tehdä jotain pysyvää ei kuuriluontoista, enkä halua punaviinitöntä loppuelämää ellei ole pakko. Toistaiseksi ei ole. Laihdutustuloksia tai tuloksettomuutta voi seurata tuosta sivupalkista.
    Ruokia tai juomia en nyt vähään aikaan viitsi kuvailla, mutta joskus taas.

    VastaaPoista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.