Aamulla koirapuistossa odotti tällainen lumiveistos.
Fizban on tosi innoissaan lumesta, mutta on minustakin mukavaa katsella valkoista maisemaa.
Kalenterijuttuja
Perjantai 6.12.2024
Kuusen oksien alla oli vielä pimeää, kun hän heräsi. Mutta kömmittyään ulos pesästään, hän huomasi, että
päivä oli jo pitkällä. Ensimmäiseksi piti varmistaa polun löytyminen. Onneksi oli lanka, mitä seurata. Ilman
lankaa, hän ei olisi tiennyt, mihin suuntaan lähteä. Vasta, kun polku oli näkyvissä, hän ryhtyi aamukahvin
keittoon. Nuotio syttyi nopeasti ja pian mukissa höyrysi kuuma kahvi. Reppua kaivaessaan, hän löysi
tuoreita sämpylöitä, voita, juustoa ja jääsalaattia eli hyvän aamupalan tarpeet. Tuskin hän ehti ajatella, että
jugurtti enää puuttui, kun käteen osui jugurtti purkki. Tästä olisi voinut pelästyä, mutta hän tyytyi vain
ajattelemaan, että eiköhän lusikkakin ole olemassa. Ja olihan se. Ilmeisesti tässä metsässä tapahtui
pelkästään outoja juttuja, mutta hällä väliä. Uusi päivä, uusi matka edessä. Reppu selkään ja matkaan, mutta
ensin kuukkelille muutama leivänmurunen. Olikohan se sama kuukkeli kuin aiemminkin? Seurasikohan se
häntä?
Koko valoisan ajan hän kulki eteenpäin.
Vasta, kun pimeä laskeutui, hän etsi suuren kuusen viettääkseen yön
sen alla.
5 kommenttia:
Metsässä tapahtuu outoja, mutta hyviä asioita.
Lumi kaunistaa ja valaisee maiseman. Lisäksi koiran tassut kuraantuvat vähemmän. T Saukkis
Ihana veistos. Hienoa, että F nauttii lumesta. Itsekin tykkään se valaisee kivasti.
Onpa upea lumiveistos! Lisää tuollaisia, mikäli lunta riittää.
Onko tuolla lumiukolla oksia hiuksina, vai osuuko kuvassa joku puska sopivasti taakse? ;D Hassu.
Eilen selvisi linnan juhlia katsellessa, että vihreä onkin ihan muotiväri. Sinulla on siis muotilankaa.
Lähetä kommentti