Päivä meni taas

 

 

Aamulla oli elämä vähän vinksin vonksin tai näkökulma oli outo. Mutta silti lähdin päivään toiveikkaasti ja pääsin iltaan asti. Kävin kaupassa ostamassa vähän tarpeellista ruokaa ja jokusen postimerkin. Meni satanen. Kotona vähän selailin nettiä ja löysin hienoja kotiseutukortteja, joita postcrossauksessa aina kaivataan. Meni puoli satasta. Totesin, että näillä menoilla on paras pysyä kotona tässä nojatuolissa ja vaikka neuloa. Lankojahan riittää.

 

Joulukalenterissa oli lankakerä, jossa luki "Neulo vain ohjeen mukaan". Noudatin ohjetta. Tämä huiviohje on minulle sopiva, mutta onnistun tässäkin sähläämään. Mutta tällaisen teen varmaan joskus toistekin. Tosin ensin pitäisi varmaan saada tämä valmiiksi. Arvon koko ajan, teenkö itselleni huivin vai teenkö muille joululahjoja. Siis itselleni tämä huivi, koska tähän on valittu langat niin, ettei kutita. Veikkaisin, että langat on valittu ajatuksella, joten kiitos valitsijalle.

Eka Penni on nyt luettu eli voin laittaa sen lahjaksi. (tämä vähän hankaloittaa kirjojen lahjoittamista, koska eihän sitä voi käsistään päästää kirjaa, jota ei ole itse lukenut - jonossa on jokunen, jota on toivottu) Tämän nyt sitten paketoin nuoremmalle mummotettavalle. Kaunis kirja, hienoja kuvia ja ennenkaikkea riemastuttavia uutuussanoja eli termejä vähän sinne päin. Tykkäsin lukea. Juonikin oli vähän yllättävä. Epäilen kuitenkin, että voi olla mummotettavasta vähän lapsellinen.

 

 Maanantai 2.12.2024

 

 Hän heräsi hytisyttävään paleluun, eikä ollut ihan varma, missä oli. Vastassa oli vain pimeä hiljaisuus. Varovaisuus pakotti makaamaan liikkumatta paikallaan niin kauan, että jähmeät ajatukset alkoivat kirkastua. Mieleen muistui äkillinen lähtö, eilinen matka ja illan väsymys. Koska menneisyyttä oli liian vaikea ajatella, lienee parasta keskittyä nykyhetkeen. Nyt oli tärkeintä saada lämpöä ympärilleen, joten ylös ja toimeen. 

 

Hän nousi varovasti istumaan kapealla penkillä, kutsui virvatulta ja katseli ympärilleen sen sykkivässä, himmeässä valossa. Huone oli pieni, mutta näytti olevan täysin varustettu satunnaisen kulkijan tarpeisiin. Kamiinassakin oli valmiina puut ja sytykkeet. Äkkiä vain tuli siihen. 

 

Kun lämpö alkoi levitä huoneeseen, hän meni ulos. Illalla oli ollut pilkkopimeä, joten hänellä ei ollut minkäänlaista käsitystä, missä hän nyt oli. Portailla seisten, hän katseli ympärilleen. 

 

Pieni ruohottunut aukio keskellä synkkää kuusimetsää. Kuuset ympäröivät aukeaa alaa läpitunkemattomana muurina. Missään ei näkynyt aukkoa, ei polkua. Jostainhan hän oli yöllä tänne tullut, mutta mistä ihmeestä, ei minkäänlaista jälkeä, ei muistikuvaa suunnasta. No, varmaan suunta löytyisi, kun olisi aika jatkaa matkaa. Toistaiseksi lienee parasta lepäillä täällä, kerätä voimia, miettiä tulevaa. 

 

Hän meni takaisin sisälle, avasi verhot pienen ikkunan edestä ja tarkasteli huonetta tarkemmin. Kamiinan päällä oli kahvipannu, vieressä iso vesisaavi. Aamukahvi tekisi hyvää. Kaapista löytyi kahvipaketti, näkkileipää, kuivalihaa, jauhoja, ryynejä, puolukkasurvostakin. Kyllähän näillä eväillä saisi oivan aamupalan aikaiseksi. 

 

Päivä hupeni nopeasti outoa asumusta tutkiessa, löytyi lisää ruokaa, astioita, vaihtovaatteita ja jopa petattu sänky takaseinustalla. Parasta oli kuitenkin sauna, johon aukesi pieni ovi kamiinan takaa ahtaasta nurkasta. Sauna oli tietenkin valmis lämmitettäväksi, vesikin kannettu pataan ja sankkoihin. Penkillä oli puhtaat pyyhkeet ja avaamaton saippuapaketti. Hän lämmitti saunan, peseytyi, viihtyi pitkään lempeässä lämmössä. Murheet katosivat. Rauha laskeutui taas mieleen. 

 

Kun hän puhtaana, kylläisenä, levänneenä kaivautui tuoksuvien lakanoiden väliin, ei lampaita tarvinnut laskea, uni tuli heti.