Sadetta, vesisadetta

 

Lumet ovat osittain sulaneet. Fizbanista se on ollut outoa. Ehti tottua siihen, että kaikkialla on lunta. Nyt on niin paljon ruohontupsuja, ettei niitä kaikkia ehdi edes maistella. Taluttajaa taas hämmästyttää, miten monet koirat jättävät jätteensä korjaamatta. Onneksi Fizban ei halua syödä kuin omia kakkojaan. Olen kyllä selittänyt, ettei niitäkään tartte, että minä kyllä hoidan. Eniten nyt ulkoillessa haittaa liukkaus. Ei pidä pikkukoiran tassut peilijäällä, eikä osaa hipsutella kuten mummo. Onneksi jäätä ei ole kaikkialla.

Aurinko oli mukava nähdä. Nyt ei näy mitään. Aika mustalta näyttää ulkona. Olen ajatellut tehdä pitempiä lenkkejä nyt, kun on lämpimämpää. Mutta miten se tuo aika kuluu. Pitää vaihteeksi taas siivota. Kummasti tuollainen pieni eläin saa sotkua aikaan. Eilen alkoi myös vierailujen sarja. Kaikki haluaa käydä juuri jouluviikolla pentua katsomassa.

Naapuri toi eilen aamulla kokonaisen pellillisen pullaa. Onneksi niitä vieraita käy. Enhän minä noita yksin saisi syödyksi.

Mummon sukkatehtaassa ei paljon uutta synny. Hankala neuloa koiranpentu sylissä, etenkin, kun pennun mielestä lankakin on syötävää. Joulukaktus päätti kukkia ja muistuttaa, että kohta pitäisi hoivata kukkiakin. Piti jo vuosi sitten, mutta jäi tekemättä, monet asiat jää. Josko ensi vuonna.

Lankajoulukalenterini on tyttäreltä toivottu jo toista vuotta. Sitä on niin kiva avata. Lopputulos on tietenkin se, että hukun lankoihin, mutta olkoon. Adventtikalenterista tuli muistikirja. En olekaan aikoihin niitä ostellut, joten hyvä, että sekin osio täydentyy.

Eiliseltä vieraalta sain joululahjaksi lukemista, ihan uusi outo kirjailija. Vaikuttaa kyllä suht mielenkiintoiselta. Pitää ottaa seuraavaksi käsittelyyn. Tosin neulomisen lisäksi lukeminenkin jää aika vähiin. Se Alastalo ei ole yhtään edistynyt, eikä oikein muukaan.

Sohvalle kiitos kortista ja kranssista.