Eilen ei jaettu postia ollenkaan. Aku puuttuu.
Kasvimaalla olin hyvässä seurassa. Menen varmaan tänäänkin, mutta seurasta en vielä tiedä. Koirapoika uupuu tuolla auringossa seisoskeluun. Nyt ei vielä löydy varjoa edes puskien juuresta. Pitää punnita asioita. Otanko koiran ja olen vain tunnin tai puolitoista vai menenkö ilman koiraa ja nyherrän loputtomiin. Ensin pitää kyllä kotona vähän puuhastella eli tiskata kaikki sotketut astiat ja imuroita heinät lattialta. Ei ole edes pilviä luvattu taivaalle.
Tässäkin olisi kitkemistä ja kuokkimista. Olisi kanankakkaa levitettäväksi, penkkejä tehtäväksi
ja olkia levitettäväksi.
Olen sellainen nyhertäjä tyyppi. Tykkään kitkeä tarkkaan, kerätä monivuotisten juuret kokonaan pois ja viedä ne roskiin. Voikukasta olen lähes kokonaan päässyt ja juolavehnästäkin monin paikoin, mutta vuohenputkea ei lannista mikään. Sitähän voi syödä, joten kannattaisko siirtyä ihan vain sen viljelyyn. Toinen sitkeä ruokakasvi on nokkonen, joka kasvaa naapurin vadelmien seassa ja ryömii kaikista esteistä välittämättä minun puolelle. Sitä taas eilen revin metritolkulla pois. Tämä kaikki siis tapahtuu viljellyllä osalla aariani.
Erikseen on ne alueet, joihin en tunnu ehtivän minään vuonna. Ne elävät omaa elämäänsä.
Jokunen sitkeä monivuotinen, viinimarjojen ja vadelman lisäksi, kestää minun hoitotoimenpiteet, lipstikka ja ruohosipuli ainakin. Ja raparperi. Rönsyleinikki menee melkein rikkaruohoksi leviämisintonsa ansiosta.
Puutarhanhoitoni etenee reunoilta keskustaan. En halua, että naapurit pääsevät valittamaan minun palstan tunkemisesta heidän tontillaan, joten raja-alueet yleensä kitken ekaksi. Ei kovin järkevä systeemi. Fiksumpaa olisi ensin tehdä penkkejä, kylvää ja istuttaa. No, ensi viikolla ehkä jotain kylvän johonkin, kunhan vesi alkaa putkissa virrata. Olen liian laiska raahaamaan purosta. Pitkä kävelymatka.
Eilinen iltataivas oli mukavan tumma. Hienot sävyt, joita kuva ei tietenkään toista.
Laitoit niin paljon kuvia tekemättömästä työstä että tuli oikein hiki!! Ei edes kirjautua viitsi kun pelkkä katselu aiheuttaa näin syvää uupumusta...heh..
VastaaPoistaTyöniloa (toivotaa hän, samalla ihmetellen että mitä iloa siitä nyt muka on, työstä...mene sanomaan ojankaivajalle joka on kilsan kaivanut ja kolme edessä että työniloa niin saatat saada lapiosta...) kuitenkin, koirapoika vahtii! Hauhau, t:Sus'
Nyt tarvitset teltan tai laavun Koirapojalle tärkeään vahtimistyöhön. Komea palsta! Rikkaruohoja voi toki syödä, mutta vain ihan pieniä ja tuoreita lehtiä. Kitkeminen kuulostaa järkevämmältä tai sitten peität ne mustalla läpinäkymättömällä paksulla peitteellä tulehtuvat valon puutteeseen, mutta sitten onkin jo kasvimaakausi ohi. Työ ei tekemällä lopu ahkeralta puutarhurilta. Toisaalta, iloa saa joka hetki ja satoakin välillä. Hyviä kasvimaahetkiä ja kiitos ihanasta postista!
VastaaPoistaVuohenputki soluttautui takapihalle naapurista, kun autotalliremontin vuoksi oli yhtenä kesänä jotain lautoja pressun alla säilössä. Vuohenputkesta, nokkosesta ja rönsyleinikistä saa paljon kitkemisen iloa. Häviäisivätkö sitten, jos niille laatisi kukkapenkin? T 🦦
VastaaPoistaIlman koiraa ja nyherrät loputtomiin! T. Susannan mies
VastaaPoistaMeille tuli eilen Akkari.
En sitten mennyt ollenkaan, kun oli niin vaikea päättää. Korvasin työnteon metsissä ja rannoilla vaeltelulla.
VastaaPoista