lauantai 23. toukokuuta 2020

Perjantai-illan huumaa


Ilta-auringonpaisteessa palattiin kotiin.


Kasvimaalla on iltaisin jo vähän varjoisaa. Minulle aurinko ei sovi, joten päivisin ei puutarhanhoito oikein onnistu. Palstalle nimittäin paistaa koko päivän. Kasveillehan se on sopii, mutta meille ei. Ja jos taivas on pilvessä, silloin yleensä sataa. Sekin on kasveista kivaa, mutta meistä ei. Kuten huomaat, Koirapoikakin arvostaa varjoa. Et huomaa?


Onhan se siinä.


Oltiin siis vähän puuhastelemassa illalla. Perunoita maahan. Joo, myöhässä ollaan, mutta hällä väliä. Porkkanaa laitoin myös vaikka nyt mummotettavat saavat omalta pihaltaakin porkkanoita. Miniä istutti, kun sai kuulla, että lapsista on riemukasta kiskoa porkkanoita ylös. Mutta laitoin minäkin. Ja retiisejä. Minähän sain teiltä viime kesänä siemenpusseja, joita jäi käyttämättä. Yritän niitä tänä vuonna saada kylvetyksi. Hunajakukkaa ostin ihan itse. Se on minun pelasta pörriäinen tekoni. Osa palstanaapureista on päättänyt jättää muutaman voikukan kitkemättä pörriäisten takia. Minä luotan hunajakukkaan. Pörriäisiä kyllä parveilee viinimarjoissa. Kiitos heille. Ja sisilisko elelee palstallani. Yritän olle häiritsemättä sitä.


Olen muutenkin yrittänyt käydä kävelyllä, vaikka jalka on tosi kipeä. Pitänee pyytää tutkimuksia.


Raidejokeri edistyy ja puhututtaa.


Tässähän oli ennestään vanha junarata, joten paljon ei maisema ole muuttunut. Tuohon toiseen suuntaan kyllä, kun kallioita räjäyteltiin.


Laitanpa vielä aamukuvan keittiöni ikkunasta todistamaan, että on meillä vielä puita, vaikka siitä yhdestä valitin. Tämä on edelleen kaunista seutua, vaikka koko ajan rakennetaan lisää.


Kesä lähestyy. Auringonlasku katoaa kohta nurkan taakse.


Talvellahan se laskee tuonne tornitalojen vasemmalle puolen.
---
Kohta alkais viimeinen japanin tunti. Jaksaisko?

8 kommenttia:

  1. Olinpa eilen ekaa kertaa kaupungilla sosiaalisissa kontakteissa, oli kivaa.
    jalkaa täälläkin kolottaa, ei tykkää kun kävelee, ei tykkää jos ei kävele, ei tiiä mitä haluaa ja huutaa että sattuu. Boring.

    VastaaPoista
  2. On kivaa seurata vuodenaikojen ja säiden vaihtelua keittiösi ikkunan näkymissä. Täällä on ollut tänään se päivä, jolloin kaikki muuttuu vihreäksi päivässä. Paitsi ehkä vähäpukeiset naapurit muuttuvat punaisiksi. T Saukkis

    VastaaPoista
  3. Kuumassa auringonpaisteessa ei jaksa työjellä. Oliko sinulle tämä tuttu sana? Geeniperimästäni pulpahti tämä sana :D Kannattaisi tutkituttaa jalka, kun se vaivaa <3
    Kaikkea hyvää sinulle ja läheisillesi <3

    VastaaPoista
  4. Hunajakukka kerää runsaasti pölyttäjiä ja on ihan kaunis katsellakin. Retiisejä olen minäkin kerran kylvänyt, malttamatomana koko pussin kerralla ja nehän sitten kasvoivat! Eli maltilla vain vähän kerrallaan ja parin viikon päästä uusi satsi retiisejä. Retiiseihin liittyy minulla siis hauska muisto ja samaan aikaa taisi olla niitä hunajakukkiakin. Se oli silloin, kun Äiti vietti kesät Soinissa ja siellä oli minullekin maata kasvatettavaksi. Nykyisin tyydymme muutamaan ruukkuun kesäkukkia laittamaan.

    VastaaPoista
  5. Meilläkin laitettiin eilen peruna ja sipuli ja sitä ennen kesäkukkamatto. Loppukasvimaa on vielä arvoitus, mutta minä olen suunnitellut hunajakukkaa ja veriapilaa!!

    VastaaPoista
  6. Retiisit ja hunajakukka ovat tuttuja ennestäänkin, kuten suunnilleen kaikki, mitä kokeilen kasvattaa. Tässä on ehtinyt vuosien mittaan. Tosin minulla loppukasvimaa kasvaa rikkaruohoa. Pelasta villiluonto :) Jotain ehkä vielä pitää laittaa.

    VastaaPoista
  7. Yllättävästi tuo aurinko porottaa. Mun tomaatin ja paprikan taimet on välillä olleet niin nuupallaan liiasta auringosta. Pitäisi viritellä kasvihuone, niin niitä tarvitsisi roudata ees sun taas.

    VastaaPoista
  8. Kasvihuone vois olla kiva sadon kannalta. Minä pidän kasvimaata lähinnä terapiatyöskentelynä, josta joskus saa satoakin.

    VastaaPoista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.