keskiviikko 10. heinäkuuta 2024

Kulttuuripäivä

 

Pitää aloittaa kauempaa, kun olen tänne lisäillyt kuvia, joita en ole teille esitellyt. Tässähän on muutamana päivänä satanut, joten luonto kukoistaa, myös viljelty. Ja ei, tämä ei ole minun kasvimaani. Tämä on meidän piha, jossa yksi asukas jaksaa hoitaa kukkia kaikkien iloksi. Tuntikausia hän istuttaa, kitkee, kastelee, kuokkii ja kuopii. Jälki on upeaa. Ei mene raataminen hukkaan. Tässä väkisinkin miettii, pitäiskö minunkin käydä katsomassa palstaani.


Sadepäivinä onnistuttiin säännöllisesti lähtemään lenkille juuri, kun kaatosade alkoi. Kastuttiin tehokkaasti. Tänään on aurinkoista ja niin oli eilenkin.


Onni on ystävät, jotka huolehtivat minunkin museokortin ulkoilutuksista. Eilen tapasin tällaisen ystävän.
---
Ohikulkiessa tuli katsotuksi Kim Simonssoni Sammaljätit. Näistä tykkäsin kovasti. Herttaisia hyvänmielen lapsia, jotka tekijän mukaan eivät tarvitse aikuisia vaan pärjäävät omillaan. Huomionarvoista on myös, että nämä lapset kommunikoivat keskenään suomenkielisellä viittomakielellä. Kun en osaa viittomakieltä, en tiedä, mitä he sanovat. Voin siis kuvitella millaista on olla kuuro, kun kaikki muut puhuvat ääneen.


Varsinaisesti matka suuntautui taidehalliin, jonka ulkopuolella olikin tuttu hahmo.


Maalauksista tykkäsin, etenkin näistä kahdesta. Kupariveistokset ahdistivat, joten niistä ei ole kuvia. Ne olivat pelkkiä naamioita ilman aivoja, ilman takaraivoa, tyhjiä päitä. Hienoja ilmeitä niissä oli, mutta jostain syystä onttous vaivasi minua tavattomasti. Veistokset, joista tykkäsin olivat kokonaisia, kuten tuo pienokainen, joka tyynesti katsoi yllään leijuvaa valtavaa kiveä. Ei pelännyt, että kivi hänet murskaa. Oli vain utelias, utelias varmaan, koska oli pieni lapsi. Aikuinen olisi kauhistunut tulevaisuuden edessä. Olisiko syytä ottaa lapsesta oppia, eikä miettiä, mikä kaikki voi mennä pieleen.


Se, mistä tykkäsin tavattomasti oli Toijan ateljee, joka oli siirretty Taidehalliin. Sinne kannatti jonottaa. Uskomattoman rikas ympäristö täynnä keskeneräisiä ja valmiita töitä, kaikkea, mitä tekemiseen tarvitaan ja myös kaikkea, mistä saa inspiraatiota, pieni rauhaisa nurkkaus nojatuolineen ja kirjahyllyineen seinä täynnä kristillistä symboliikkaa, aivan uskomatonta. Täällä olisin voinut olla vaikka kuinka kauan. Ja kaiken tämän keskellä hyväntuulinen taiteilija työsti teoksiaan, jutteli vieraiden kanssa, näytti viihtyvän häkkieläinolossaan. Tätä suosittelen kaikille. Jonottakaa kärsivällisesti. Se kestää, koska kaikille annetaan mahdollisuus viipyä ateljeessa niin pitkään kuin on tarvis. Vahtimestari huolehtii, ettei paikalla ole liikaa ihmisiä.


Toinen vahtimestari ihastui StarWarspaitaani ja vinkkasi, että ateljeessakin on aiheeseen liittyvää. Olin vain ottanut yleiskuvan, joten piti palata ottamaan kuva yksityiskohdastakin. Tuolla se on pöydänkulmalla pikku kuvassakin.
---
Tästä riittää iloa pitkäksi aikaa.


Käveltiin takaisin toista kautta ja saatiin uusia näkymiä kaupunkiin kiertämällä Pikkuparlamentin tontti. Tuolla kaukana näkyy Oodi, joka on aivan erinäköinen tästä kuvakulmasta.


Käveltiin vielä Kiasman eteen katsomaan NewYorkista tuotua Nina Beierin teosta Women & Children. Teos on rakennettu taiteilijan löytämistä eri aikakausilta peräisin olevista pronssipatsaista, joiden silmistä vesi virtaa suihkulähteeseen. Tämä on minusta groteski, kammottava. En halua mennä uudestaan katsomaan.


Päätettiin retki kahvilla ja pullalla, kuten asiaan kuuluu, vaikka pulla olikin croissant.
---
Ja minä päätän taiderunoilun tähän ja lähden ilman koiraa kasvimaalle rikkaruohoja tappamaan, jotta tuntuisi siltä kuin olisin tehnyt jotain.


22 kommenttia:

  1. Onpas ollutkin kulttuurillinen päivä. Ihania nuo vihreät ukkelit.

    VastaaPoista
  2. Tuo Toijan näyttely on vielä katsomatta, mutta listalla kyllä. Kunhan ehtii!

    Vihreitä jättejä minäkin kuvasin maanantaina. Olivat kyllä hellyttäviä.

    Museokortti on kyllä parasta!

    VastaaPoista
  3. Kiitos, kun pääsin sinun kanssasi katsomaan noita näyttelyitä! Onni on ystävä, joka vie museoihin ja näyttelyihin - näin virtuaalisesti.
    Sammaljäteistä tuli hyvä mieli - vaikka Fizbanin märkä olemus vähän aikaisemmin näyttikin aika surkealta.
    Tuota Nina Beierin teosta yritin ymmärtää; kävin netistä lukemassa mitä hän on sillä oikein hakenut ja tarkoittanut, mutta.. en yrityksistä huolimatta tainnut ymmärtää sitä oikein.
    Joku on sanonut, että ei taidetta olekaan tarkoitus ymmärtää, katsoa vain. Kukin tavallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kait ymmärrystä tarvita, joko tykkää tai ei. Fizban näyttää surkealta aina, kun näkee kameran. Pelkää ilmeisesti, että kamera varastaa sen sielun. Alkukantaisilla on primitiivisiä uskomuksia.

      Poista
  4. Kauniita kukkia teidän pihassa. Kukkien hoitaja varmaan nauttii kukista yhtä paljon kuin nekin asukkaat, jotka saavat ihailla kitkijän käden jälkiä. Kivan näköisiä nuo sammallapset. Taidetta on mukava katsella, tosin se joskus miltei ahdistaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava, kun joku jaksaa hoidella kukkia yleisellä pihalla kaikkien iloksi.

      Poista
  5. Silmistä valuva vesi tuntuu huonolta idealta. Teos olisi kaunis ilman tuota valuvaa vettä, pelkillä veistoksilla veden pinnalla.
    Mielenkiintoinen ajatus on laittaa esille välineet ja inspiraatiota tuovat asiat. Tiedän yhden kirjoittavan toimittajan, joka hakee inspiraatiota menemällä rautakauppaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo silmistä valuva vesi, teki inhottavan olon. Varmaan joku tykkää.

      Poista
  6. Tuolla taidehallissa piti käydä, mutta ei ehtinyt. Huomasin kyllä Kiasman ikkunasta tuon vesi-patsasteoksen, mutta ei ollut sen kummemmin tietoa siitä. Kiitos taas näistä tiedoista.

    VastaaPoista
  7. Ihanan kultturellia. Nuo sammaljätit olivat tosi upeita.
    Viikolla Helsingissä käydessä olen sujuvasti ohittanut tuon Women & Children teoksen. Täytyykin seuraavalla käynnillä käydä katsastamassa teos ja muodostamassa mielipide siitä.

    VastaaPoista
  8. Oih - sinäkin.... taidat pakottaa Helsinkiin. Nuo sammaljätit vetävät jotenkin magneetin tapaan puoleensa.... ja vasta nyt tajusin tarkastella käsien asentoa, kun kirjoitit viittomakielestä. En osaa kuin tukiviittomat - mutta ymmärrän silti enemmän - kiitos!!
    Olipa todella avartava kulttuuripläjäys - taide ulkona kiehtoo aivan suunnattomasti!! Blogikuvin on kiva tutustus myös sisätaiteeseen - minä olen niin-niin huono menemään sisälle!

    VastaaPoista
  9. Ai etä, nyt kyllä alkoi houkuttaa kesäinen kultturikierros!
    Rahapussissa odottaa (lahjaksi saatu) korkkaamaton museokortti, nyt taitaa olla aika ottaa ilo irti lahjasta!

    VastaaPoista
  10. Kurkkaatko menikö mun pitkä kommentti roskakoriin...
    Mietin, että kirjoitanko liian pitkästi.... epäilyttävää ja joku "suojelusenkeli" heittää varuiksi ensin roskiin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun kerroit. Joskus muistan tarkistaa nuo kommentit, mutta en aina.

      Poista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.