Repolainen haastoi minut avautumaan
Kukka - metsätähti
Jälkiruoka - tuoreet marjat
Kulkuneuvo - hevoskärryt, kun en enää uskalla ratsastaa
Unelmamatkakohde - Japani
Musiikkilaji - hevi tulee hevi tappaa
Keittiöväline - kahvinkeitin
Lempivaate - villasukat
Kosmetiikkatuote - rasva
Lempikaupunki - Helsinki, koska koti, jossa viihdyn, on nyt täällä
Lempikirja - J.R.R.Tolkien: Taru sormusten herrasta
Juoma - arkena vesi ja rasvaton maito, juhlissa punaviini
Tuoksu - vanilja
Iltarutiini - Koirapojan herättäminen, "mennään nukkumaan"
Jäätelö - lakritsi
Flunssankarkoituskeino - sipulimaito
Aamupala - iso muki kahvia baristalla ja kourallinen tabletteja
Huonekalu - kirjahylly
Vuodenaika - syksy
Juhlaruoka - perunakukko
Kuten vastauksista näkyy mummo ei ratsasta ihan kehityksen aallonharjalla, ei halua, haluaa olla reilusti vanha mummo. Olen tainnut ennenkin sotkeutua ikäkysymykseen, mutta ihmetellään taas kerran, miksi pitäisi kieltää olevansa vanha. Japanilainen kulttuuri kunnioittaa vanhuutta, vanha japanilainen kulttuuri. Nykyisinhän Japani haluaa olla etukenossa uuteen kehitykseen. Vaikka mitäpä minä Japanista tietäisin, ei faktoja vaan epämääräisiä mielikuvia joidenkin kirjojen perusteella.
---
Mitä mieltä olette satuihin ja taruihin perustuvasta maailmankuvasta?
---
Joskus todellisuus kohtaa tarinat. Olen kerran ollut Englannissa muutaman viikon. Se, mikä jäi päällimmäiseksi mieleen olivat uskomattoman hienot vanhat puut - ja myös hienot vanhat rakennukset, ihan kuten kirjoissa.
Pari päivää sitten lensin rähmälleni metsässä, kun oli seuraa enkä malttanut jalkoihini katsoa. Kengänkärki luisui koholla olevan juurakon alle ja minä otin sujuvasti koko vartalo kosketuksen tantereeseen. Mutta ei hätää. Kun on tehty lujista rakenneaineista, ainoa, mikä kärsi, oli oikean käden peukalo. Eikä sekään pahasti. Hyvin taipuu ja liikkuu vaikka vähän koskee ja turvottaa. Olisiko nyt kuitenkin aika perehtyä tasapainoharjoituksiin?
Koirapoika oli yötä harjoittelemassa hoitopaikassa, jos mummo vaikka tästä lähtee joku päivä reissuun. Oli outoa, mutta kohta Koirapoika palaa kotiin nukkumaan. Minä kyllä nukuin pitkään. Ilmeisesti herään aamuisin kyttäämään Koirapojan liikkeitä.
---
Haastan tässä lopuksi kaikki kävijät myös avautumaan. Ei se ole vaikeaa.
Hieno lista ja hyviä ajatuksia vanhenemisesta. Jaan kanssasi erityisesti kaksi kohtaa: Lakritsi-/salmiakkijäätelö on ainoa jäätelö, mitä syön. Toinen on lempivuodenaika: ehdottomasti syksy. Se on kaunis ja energinen. Kaikki ikään kuin alkaa. Lisääntyvä pimeys tuo rauhaa ja kodikkuutta. Erityisesti tämän mielipiteeni kanssa tiedän olevani poikkeava.
VastaaPoistaMinä tykkään myös siitä pimeyden tuomasta rauhasta. Valon vaihtelu on näitä kotimaan parhaita puolia.
PoistaNopeasti tehty! Ja onneksi kaatuessa ei käynyt pahemmin!
VastaaPoistaKaatuminen ehkä laittaa taas katsomaan, mihin jalkansa laittaa ja myös harjoittelemaan sitä tasapainoa. Peukalo kyllä on kipeä, mutta se on aika pieni vaiva.
PoistaUpeasti "Avauduttu" - kiitos kun nappasit haasteen ja nimensä mukaisesti = Nopeasti!!
VastaaPoistaKiitos haasteesta. Olihan se kiva miettiä.
PoistaNiin kuin olet huomannut; minä olen saanut neljän vuoden pikakurssin Japanista :) Kielestä, kulttuurista ja historiasta. En yhtään ihmettele, että se on sinun unelmamatkakohteesi.
VastaaPoistaTaisin jo jossain kohti mainita, että nyt on kaikki oppi japanin kielestä saatu, mitä Suomessa on saatavilla - hatun nosto Pojalle.
Kanagawan yliopisto on kohteena syksyllä, jos vain kaikki menee niin kuin on odotettu ja toivottu. Vastausta odottavan aika on niiiiiin pitkä :)
Japani kaikkineen on kiehtova maa ja Poika on saanut Mummonsakin kiinnostumaan siitä :)
Peukut pystyyn ja onnea Pojalle. On varmaan hienoa, kun asiantuntijan ohjauksessa pääset perehtymään Japaniin.
Poista