Sosiaalinen elämä tahtoo hiipua. Ihmiset hajaantuvat eri puolille ja minä olen erittäin hyvä ottamaan itseeni, jos yhteydenotot ei tuota tulosta, jos kerrasta toiseen "en ehdi nyt" tai "ilmoittelen, kun käy" tai "säästän nyt matkoihini, joten se viisi euroa edestakaiseen bussikyytiin on liikaa" eikä koskaan tule vastaehdotusta, niin saattaa olla, että jätän ehkä sikseen. Olenhan minä erakoitumiseen taipuvainen muutenkin. Kasvimaakäyntinikin yritän ajoittaa niin, etten kehenkään - tai oikeastaan vain pariin naapuriin - törmäisi. Heräsin tänään viideltä ja mietin, olisko sopiva aika käydä viemässä parvekkeelta ylikasvaneita taimia omille paikoilleen, kun nyt siellä ei olisi ketään.. En vienyt. Jatkoin unia. Tänään on kyllä mummoilupäivä, joten en muutenkaan päivällä pääsisi. Pakko kait sinne on joskus mennä ihmisten aikaankin. Ja ehkä minä johonkuhun joskus otan yhteyttä. Yksi ystävä sanoi, että kaikki ovat tottuneet siihen, että minä keksin ja järjestän ja kutsun ihmisiä. Ehkä näin on ollut. Nyt en enää jaksa, viitsi. Mutta joskus mietin, pitäisikö sitä ihmisenolla sosiaalinen?
Eilen koneet pörräsivät taivaalla. Vähän niitä parvekkeelt katselin. Ny on ensimmäinen niin lämmin aamu, että pidän parvekkeen ovea auki. Hävittäjien jylinä on vaiennut. Linnut laulavat. Ja jostain lannan haju tunkeutuu nenään. Liekö joku ahkera naapuri lannoittanut kukkakasvustoja.
Sateiset päivät olen käyttänyt hyväksi kuntoilemalla. Teetin sen kuntosaliohjelman ja olen pari kertaa käynyt kokeilemassa. Tuntuu rankalta. Hikoilen. Muutun tomaatinpunaiseksi. Vapisuttaa. Jalat meinaa pettää alta. Olen varma, että näännyn. Ihme kyllä, lihakset ei ole pahemmin kipeytyneet. Auttaneeko se tunnin uinti päälle vai höyrysauna vai treenaanko vain niitä lihaksia, joita muutenkin käytän. Yleensä jossain on tuntunut, kun tauon jälkeen menen salille. Mutta jatkan nyt sitkeästi tällä ohjelmalla. Olenhan minä väsynyt toki tuon puurtamisen jälkeen.
Nyt on oikea kesä. Pihlajat kukkii. Vielä ei kuitenkaan ole niin lämmin, että aamukahvi parvekkeella houkuttaisi.
Illalla kuitenkin kuutamoa talon nurkan takaa kurkin
samalla, kun aurinko laskeutui toisen nurkan taa.
Sielunkumppani siinä missä Helwetin Pöllö. Kuinka rakkaus jaetaan? Ei jaeta, sit' riittää sulle, mulle ja muille mun isosta sydänmestä.
VastaaPoistaNuo sähkölinjat on kiehtovia, onko sähköistä elo kun vieressä kulkee?
Minä olen samanlainen, kun ehdotan tapaamista. Ajattelen, ettei seurani kiinnosta, jos kieltäydytään minun ehdotuksestani ja vastaehdotusta ei kuulu. Usein vieläpä ajattelen, että minua ei haluta tavata johtuen pyörätuolistani. Muustahan se ei voikaan johtua, koska olen ihana ihminen... Pitäisköhän meidän tavata taas vaikka samalla porukalla, kun vietettiin SNY- pikkujouluja?
VastaaPoistaTuskin vaarallista, jos itse ei kärsi siitä. Joskus on hyvä saada olla omassa rauhassa.
VastaaPoistaKauniita kuvia!
VastaaPoistaEipä sitä tarvitse olla sosiaalinen, jos ei halua. Mutta jos haluat olla sosiaalinen, niin sitten on varmaan vain parasta jatkaa sitä muiden pommittamista ja ajatella, että vika on heissä ei sinussa, jos eivät halua tavata.
SUS: Sähkölinjat kuvissa usein ärsyttävät, mutta ainakin ne estävät kaupunkisuunnittelijoita pykäämästä jotain lisärakennusta tuohon parvekkeen eteen. Tämä on niitä vanhimpia lähiöitä eli hyvin väljästi rakennettu. Väljyys nyppii suunnittelijoita.
VastaaPoistaSUSANNA: Kiva, että muillakin on samoja ongelmia :) Pyörätuolihan voi vaikuttaa, koska helposti ajattelee, että mitähän sen kanssa voi tehdä, ellei ole mitään kokemusta ennestään. SNY-tapaaminen oli kiva, joten mieluusti osallistun johonkin vastaavaan.
POSSU: Oma rauha on ihanaa, mutta sitten törmään juttuihin, että vanhenevien ihmisten pitäisi huolehtia sosiaalisista suhteistaan, jotteivat dementoidu. Dementoituminen on pahin tulevaisuuteni uhkakuva.
SAGA: Kun rupean näitä tapaamisia ajattelemaan, se yleensä johtaa siihen, että laitan jonkun viestin, jotta velvollisuus on täytetty. Viestiin tulee sitten se ei-nyt-mutta-kohta-vastaus ja asia taas hautautuu vuodeksi tai pariksi.
Mummotettavat ja koirapoika pitävät huolen, ettet erakoidu etkä dementoidu. Sekä lukuisat harrastukset.
VastaaPoistaToivotaan näin :)
VastaaPoista