Menneisyys

Sisäpäivä tänään. Ei innosta pakollisia lenkkejä enemmän ulkoilemaan sen verran reippaasti sataa koko ajan, välillä reippaammin ja välillä vieläkin reippaammin. Kotonahan voi neuloa, mutta hitaasti sekin edistyy. Eilen alkoi taas uusi KAL. En vielä ole aloittanut. Mietin. Ei ole niin innostava, että heti tarttuisin. Innostavampia olisi noissa kirjoissa.

Sisäpäivä tylsistyttää. Ja kun istuu paikallaan, onnistuu saamaan aikaan kaikenlaisia tuntemuksia, kolotuksia, huimauksia. Sitä voi ruveta kuvittelemaan olevansa sairas.

Eilen kävin pitkästä aikaa eläinmuseossa, jota ei saa sanoa eläinmuseoksi, koska se nykyisin on Luonnontieteellinen keskusmuseo.

Varsinainen kohteeni oli mammuttinäyttely, jota ei saa missään nimessä sanoa mammuttinäyttelyksi, koska se on Elämän historia näyttely.

Eipä minua muutenkaan tuo museon nykyjohto kiinnosta. Se oli hyvä, että paikalla sattui olemaan tuttu vahtimestari.

Täällähän minun työhuoneeni vuosikausia sijaitsi. Aika erinäköistä oli. Onneksi sentään myrkylliset ruskohämähäkit ovat selvinneet hengissä kaikista remonteista, korjauksista ja muutoksista.

Mammutit olivan hankalia kuvattavia. Heijastuksia syntyi kaikkialle. Talosta sentään sain kuvan

ja norsujen sukulaisesta tamaanista. Elmeri-norsukin oli niin pahasti spottien valaisema, että kuvat meni heti roskiin.

Possulle sentään herttaisia possukuvia

ja Suelle susia.
Mutta miten minä Pöllön unohdin. Anteeksi.

Kelpaisko Pöllölle Repun uusi oma kuva

tai dinot? Nehän oli lintujen esi-isä.

Katsottiin myös vuoden luontokuvat. Oli muutamia tooosi hienoja.