maanantai 18. tammikuuta 2021

Ljudmila Ulitskaja ja naapuri

 

Minulla on sellainen kiva sosiaalinen naapuri, joka aina muistaa minua. Tulee lämpimäisiä, kun leipoo, paistettuja silakkafileitä, lohipiirakkaa, kukkia, erilaisia naistenlehtiä ja viikonlopun hesarit. Hesarit ovat vahvistaneet mielipidettäni siitä, ettei minulle sopisi jokapäiväinen sanomalehti. En meinaa ehtiä selata näitä viikonloppunumeroitakaan. Kysehän ei ole niinkään ajanpuutteesta kuin asioiden tärkeysjärjestyksestä. Joskus menneisyydessä päiväni kohokohta oli aamukahvi ja hesari. Lehti tuli minulle vuosikausia, kymmeniä vuosia. Lopetin tilauksen, kun jäin eläkkeelle. Ajattelin, että päiviin pitää mahtua muutakin kuin lehden lukemista. Töissäkäydessä, kun se lehti  vei suuren osan vapaapäivistä. Olen ollut tyytyväinen päätökseeni vaikka alussa kärsin vieroitusoireista. Toki on mukava, kun naapuri tiputtaa postiluukustani lehden luettuaan. Ja löytyyhän sieltä aina mielenkiintoistakin, kuten eilisestä juttu Ljudmila Ulitskajasta, kirjailijasta, jonka olemassaolosta en ole edes tiennyt. Tuli fiilis, että olisi kiva lukea häneltäkin jotain. Onneksi kirjojen suomennoksia on vain sidottuina. Jos olisi ollut pokkareita, olisi kirjojen ostolakkoni päättynyt. Nyt lakko pitää. Kirjahyllyssäni viihtyvät lähinnä pokkarit. Josku joudun turvautumaan kovakantisiinkin, kuten Outi Pakkasen kohdalla:

Antikka.netistä löytyi vain kallis kovakantinen. Eka painos, niin enemmän hintaa. Mutta onpahan nyt pakkaskokoelma täydellisempi.
---
(joo, tiedän, kirjastot on olemassa, mutta niin paljon ei tuo Ulitskaja kiinosta, että haluaisin lainata - ainakaan tällä hetkellä)
---
Tunnin päästä alkaisi espanaja etänä. Enpä tiedä, miten käy. Pitäisi pukeutua ja vähän siivota näkymää, mutta katsotaan.
---
Koirapoika kävi eilen lääkärissä. Oli koko päivän pöllämystynyt rauhoitteesta. Nyt on jo oma itsensä. Odotellaan pari viikkoa patologin lausuntoa.
---
Rupean miettimään sitä espanjaa...
 

7 kommenttia:

  1. Kiitos, esittele vaan noita kirjoja. Tuli epäilys etten ole tuota lukenut, niinpä varasin sen heti kirjastosta. Ehkä kiltit kirjastohenkilöt etsii sen mulle heti. Sinne muutenkin on meno tänään.

    Sanomalehdestä tuli myös ajatus että tuleeko vieroitusoireita...koska loppuu lehden tulo parin viikon päästä. Jotenkin alkoi tympiä jatkuvat samat koronauutiset ja herään usein yöllä kun se tippuu postiluukusta, jos nyt en satu valvomaan, kuten viimeyönä. Pitää vaan ottaa ovesta pois lappu; ei ilmaisjakelua, niin kyllä sieltä tulee jotain luettavaa. Hesaria en tilaa enää..koska yli 5 v sitten tilasin jonkun vkl tilauksen, niin vielä soittelevat sieltä, että olet tilannut, niin nyt olis hyvä tarjous...
    Hienot lumiset maisemat! Hyviä espanjantunteja!

    VastaaPoista
  2. Minulla on samanlainen naapuri: tuo pullaa ja kampanisuja tuon tuostakin, viime viikolla toi jälkiruoaksi kiisseliä koko meidän porukalle. Hänelle on mukava viedä Hyvä terveys ja Viikkohesari. Hänen kanssaan on sopimus, joka ensimmäisenä herää hakee laatikosta kummankin Kalevan. t: Saukkis

    VastaaPoista
  3. Viekkareita tulee kaikesta. Lukeminen on kuitenkin niin helpooa netissä että lehtiotsikot kelaan sieltä, kirjat on kirjoja ja sarjikset kirjojen aatelia!! Nih!

    VastaaPoista
  4. Syksyllä kun kirjamessut tulivat virtuaalisena, katsoin Outi Pakkasen haastattelun. Kun häneltä kysyttiin, mikä olisi hänen oma suosikkinsa tuotannostaan, niin vastaus oli Ruohonleikkaaja. Oletko sinä lukenut sitä?

    VastaaPoista
  5. Tässä hiljattain kun oli etäkokous, niin en saanut kuvayhteyttä toimimaan. (mun atk-taidot on muutenkin huonommat kuin ekaluokkalaisella koululaisella ) Ja olin katsonut taustan kuntoon ja pessyt hiukset ja kihartanut sekä laittanut ripsaria ja korvikset killui korvissa ja kaikki laittautuminen meni hukkaan.

    VastaaPoista
  6. Hassua, että minulla on sosiaalinen naapuri. Olen aina yrittänyt pitää etäisyyttä naapureihin. Säilyy välit parempina, kun ei liikaa tutustuta. Mutta tämä on ihan kiva naapuri.
    En ole tainnut lukea tuota Ruohonleikkaajaa.

    VastaaPoista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.