tiistai 17. huhtikuuta 2018

Tiistaikuva


Susella oli outo kina viikonpäivistä ikäänkuin sillä olisi mitään väliä, mikä päivä milloinkin on. Joka aamu on armo uus tai ainakin voi pohdiskella, mitenkähän päivän hukkaisi:
  • meniskö tipuja tiirailee - no, ei tuossa sumussa mitään näe
  • aloittaisko sen siivouksen - no, pitäiskö sitä vielä miettiä
  • meniskö kuntosalille - vai siirtäiskö sen huomiseen
  • ainakin se ifolor-kirja pitäisi tehdä - vai josko aloittaisin myöhemmin
  • jonain päivänä ne kankaatkin pitäisi kaivaa esille - jonain päivänä sen siivouksen jälkeen ehkä
  • oliskohan pyykkituvalla vapaata - ei kait siellä ole
  • espanjaa voisi lukea - voisi - jos vähän myöhemmin
  • pitäiskö leipoa jotain, tai kokata - niin, olishan sekin joskus kivaa
  • voisin lähteä käymään jossain näyttelyssä tai leffassa tai soittaa jollekulle tai - sitähän vois joskus harkita
  • ja -
  • ja sitten -
  • ja vielä -
Tarpeeksi, kun miettii, mitähän tekis, jotta mainittais, voikin todeta
  • ei nyt enää tänään kannata ruveta mihinkään liian vaativaan - jos huomenna sitten
Kuulen selvästi vastalauseiden kuoron, että onhan niitä pakollisia. Joo-o. On niitä. Joskus. Kännykästä valitaan kohta kalenteri ja tämä päivä ja luetaan, onko mitä ja mihin kellon aikaan. Viikonpäivällä ole mitään väliä. Tänään on tänään. Tänään olisi se elämän parannuskurssi, jonka viime viikolla missasin, kun kirjoittajakurssin lopettajaiset venyivät. Jos ihan kiusalla menisin sinne tänään, josta seuraisi kuntosalin laistaminen, koska kaksi aktiviteettia yhdelle päivälle tarkoittais jo jonkinasteista ryhdistäytymistä. Se Pussikaljaromaani opettaa minulle oikeaa asennetta ajankuluun.
 
 
Eilen huomasin jääkaapista vuolukanapaketin, joka läheni elinkaarensa loppua. Pakersin siitä, yliaikaisesta raejuustosta ja vetreistä salaateista niin sanotun salaatin. olipa hyvää. Ällistyin, miksi  ihmeessä olen lakannut vääntämästä salaatteja. Päätin heti ruveta jälleen syömään kupillisen salaattia joka päivä. Tuo vuolukana on sikahintaista, mutta pienikin määrä kyyditsee ison kasan salaattia, joten ostan toistekin. Ja hintakin on suhteellinen. Punkkupullon hinnalla saa kaksi pakettia vuolukanaa.

Poistun takavasemalle elämää miettimään ja tekemisiä harkitsemaan.

4 kommenttia:

  1. Korjaan sen verran että minä nimenomaan otin tuon kannan että ei ole mitään väliä mikä viikonpäivä on, Pöllö se alkoi dissaamaan tiistaita, väitti että se on ihan turhake päivien joukossa ja jotenkin huonompi.

    Mitä hiton vuolukanaa?? :O Vuolukivestä olen kuullut.

    Kaksi aktiviteettiä samalle päivälle on ruuhka!!

    VastaaPoista
  2. Sus', nyt suus' kii!

    Jokainen päivä on hyvä päivä aloittaa alusta ja jokainen päivä on hyvä päivä siirtää aloitus seuraavalle päivälle.

    Vain yksi asia elämässä on pakollista.

    VastaaPoista
  3. Muikenen kuin vaari.

    Tantor aloittaa matkan Norsujen pysyvään kokoontumisajoon perjantaina, onpahan Repulaisella mitä odottaa....Pidä hyvää huolta ja osoita rakkautta, muista tömistyttää välillä..;D
    Kai sulla on jotain mitä se aikoo talloa rikki vai laitanko sen pikkuauton mukaan? Se jotenkin vaatii sen että näyttää hyvältä hyllyssä, Tantorin ilme on kuin olisi jäänyt kiinni luvattomasta tallomisesta tai kysyvä että saakosaako.. =)

    VastaaPoista
  4. Vuolukivi vuollaan kivestä, vuolukana kanasta. Kanalastuja saa sitten maustettuina, kypsinä, vakuumipakattuina jopa meidän lähikaupasta, jonka valikoima on suppeahko.
    Tantor kyllä tyyntyy laumassa.

    VastaaPoista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.