Ajan patinaa

Viisivuotissuunnitelman mieleen muistuminen toi ilmi sen, että kehitys kehittyy, mutta vähän väärään suuntaan. Niinpä käväisin kirjakaupassa, koska asiaan kuin asiaan löytyy sopiva ohjekirja. 

Olin ajatellut tilata kirjan adlibriksestä, josta olisin sen saanut lähes neljänneksen halvemmalla, mutta sehän olisi kestänyt. Asiaan piti päästä heti. Kassahenkilö sanoi "Laitetaanko muovipussi myös..." Avasin suuni sanoakseni jotain muovipusseista yleensä ja suhteestani niihin erityisesti, kun kassahenkilö jatkoi:... saat sitten tämän päivän kirjan, kun hinta nousee yli viidenstoista euron." Niinpä valmiiksi avattu suuni sanoi: "Ehdottomasti muovipussi!" Kassahenkilö sanoi: "Niin minä ajattelinkin." Olimme molemmat tyytyväisiä. Olin autuaasti unohtanut koko Kirjan ja ruusun päivän. Onneksi menin kauppaan. Nuo Kirjan ja ruusun päivän kirjat ovat yleensä loistavia. Minulla on niitä jokunen.

Nyt siis hyllyyni tuli kaksi uutta kirjaa ja kun on pakko myös tilata (koska erehdyin sinne adlibrikseen) kaksi (koska yhdestä joutuisin maksamaan postimaksun ja sehän ei vetele), pitää poistaa hyllystä kahdeksan kirjaa. Kohta rupeaa olemaan vaikea löytää poistettavia, kun jäljellä on vain ne välttämättömät jokunen sata kirjaa.

Ja eikös vain pyykkituvan kierrätyshyllystä tarttunut pari kirjaa mukaan. Siis kymmenen poistoon. Kohta rupean epätoivoiseksi, kun olen jo karsinut useamman sata tässä vuoden mittaan.

Mutta eihän tämä tähän lopu. Sain paketin. Sovitaanko nyt niin, ettei pyytämättä saadut vaadi välittömiä fengsuijaus toimenpiteitä???

Paketissa oli kortti tutulta taiteilijalta. Siinä pystykorva koira roikkuu pakoon juoksevan mummon takissa.

Paketissa oli paljon käärepaperia ja teippiä, mutta niiden alta paljastui näin hieno laatikko. Ajattelin, miten kukaan raskii poistaa tuollaisen ja mihinkähän se palapeli on joutunut. Tauluksi?

Paketissa oli hysteerinen ja arka Tantor, joka ei pidä pelottavista asioista. Tulosta oli ilmoitettu, joten en ällistynyt. Sen sijaan norsuni ällistyivät. Kaikkea on nähty, mutta mikä tuo on. Selitin, että se on siletä Tarzanin viidakosta, jossa elää kaikkea muutakin outoa. Tantor nyt sitten jää tänne asumaan. Kiitos, tästä omituisesta norsueläimestä, joka lienee jotain sukupuuttoon kuollutta lajia.

Mutta paketissa oli muutakin. Musiikkia. Sus' yrittää sivistää minua. Kuuntelen, kunhan tulee sopiva hetki.

Mutta ei tässäkään kaikki. Se palapeli oli mukana, kokoamattomana, avaamattomassa pussissa!!! Minähän rakastan palapelejä. Kunhan koti järjetäytyy sen verran, että pöydällä on tilaa, kokoan. Minä kokoan palapelin, annan sen olla näkyvillä jonkin aikaa ja laitan takaisin laatikkoon. Mitä muuta niille voisi tehdä? Ei tauluja, ei.

Kiitos Sus'