keskiviikko 16. helmikuuta 2022

Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks

 

Elämä ei kohtele lumiukkoakaan silkkihansikkain. Lippa vinossa ja nenä maassa. Lyyhistyminen vain pahenee päivä päivältä. Näin on käynyt minullekin. Kerronko? ... No, olkoon menneeksi, kun kerran niin kiihkeästi haluatte tietää.
---
Kyykkyhaaste jäi loppusuoralla kesken. Tuli liikaa ongelmia lihasten ja nivelten kanssa. Oudointa oli, että selkä kipeytyi. Sehän ei välttämättä liity kyykkäämiseen, mutta olihan se hyvä syy jättää homma sikseen.
---
Lupasin Saukkiksella aloittaa vatsahaasteen, mutta nytpä en aloitakaan. Meni usko saman liikkeen jokapäiväiseen toistamiseen etenkin kun vatsahaasteessa on liikkeitä, joita tuskin pystyn suorittamaan puhtaasti. Olemattomat vatsalihakset ei jaksa pinnistää oikein ja silloin se on taas selkä, joka kärsii. 
---
Mutta ei hätää. Rupean seuraamaan noita kotiohjelmia ja käymään myös kuntosalilla. Joten kun olette nyt ensin haukkuneet minut pystyyn, voitte ruveta taas kannustamaan. 
---
Harkitsen myös ruokavaliota. Siitä en kyllä lupaa ihmeitä, mutta pidän teidät kuitenkin ajan tasalla senkin suhteen. Syömisen kyttääminen on minusta rasittavaa. Nyt on kyllä terveellinen rahka-marja-chia-puuro tässä menossa.
 

 Iso kiitos kaikille kortin lähettäneille. Vaikka itse olen tällä hetkellä kykenemätön postittelemaan, ilahdun suunnattomasti jokaisesta muistamisesta.
---
Kykenemättömyys on kyllä vain saamattomuutta ja laiskuutta. Joku outo alavire basilisko jyllää täällä. Mutta sehän tapetaan!


19 kommenttia:

  1. Kyykkyhaasteen voi lähettää omaan haastelokeroonsa kyykkimään, jos tulee oireita. Kävely on selälle terveellistä liikuntaa. Kaikenlainen liikunta ja taivuttelu on hyväksi. Minä luen liikunnaksi ihan puikkojen liikuttamisen eli neulomisenkin. Alavireeseen auttaa, kun suunnittelee jotakin mukavaa. Lumiukko on nauranut, niin että nenä on irronnut. Yhteydenpito ystäviin ja läheisiin ilahduttaa. Hyviä kevätpäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanan kannustavasta viestistä. Positiivinen elämänasenne tekee hyvää.

      Poista
  2. Kyykkyhaasteen suhteen olen samaa mieltä kuin Emäntä - lähetä se pimeimpään loukkoon. Jatkossa harkitset tarkkaan mihin haasteisiin osallistut. Urheilukilpailuiden - kuten olympialaiset - seuraaminen neulomuksen kera on hyvä liikuntaa.
    Lumiukkoa käy vähän sääliksi 😟, mutta toivottavasti pupu löytää porkkananenän ja ilahtuu siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harkinta ei taida olla parhaita puoliani, mutta aloitan harkita harkintaa. Lumiukko on nauttinut olostaan niin kauan kuin sitä kesti.

      Poista
  3. Alavire basilisko selätetään mukavilla puuhilla, ulkoilemalla ja liikkumalla. Kyykkyhaaste on heavya hommaa, huhhuh. Kävelylle ja liikkuvuusharjoituksille peukutan. Harjanvarsijumppa on mukavaa - toki siivoaminenkin, mutta siis tarkoitan käsien pyörittelyä ja venyttelyliikkeiden tekemistä harjanvarren kanssa. Hyvää viikon jatkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt ei kyllä ulkoilu oikein suju. Olen huono luistelemaan. Mutta eihän tätä kauan kestä. Keppijumppaa tulee harrastettua.

      Poista
  4. Minäkin luovutin kaksi viimeistä kyykkyhaastepäivää. Mikän paikka ei kipeytynyt, mitta työt uuvuttavat sen verran, etten kerinnyt enkä jaksanut mitään kyykkyjä tehdä. Vatsalihaksia lupaan yrittää, ne kaipaavat kyllä vahvistusta. Kerrohan, Repu, miten edistyt ohjeiden noudattamista. Mietin kyllä, että 30 päivän haaste on vähän kuin joku muotidieetti, toimii sen aikaa, kun sitä tekee. Mutta ehkä on pääasia, että jotain tekee joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä teen vähän vaihtelevampaa liikettä tästä eteenpäin. Voin laittaa viikkokatsauksen tänne vaikka sunnuntaisin tai maanantaisin.

      Poista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että sinulla menee hyvin.

      Poista
    2. Hyvä vastaus;) Typoista voi päätellä lieskan korkeuden, asia kirkas, sormet hukassa, näppis sujen suussa.

      Kelasin tuota 60 tuhatta, miten ihmeessä se sen laski??

      Poista
  6. Antaa vaan koirien haukkua, minä en. En tiedä millainen haaste lienee, mutta tuskin pääsen ite kyykkyyn ollenkaan, on polvet senverran jäykät ja kipeet. Tänään kovalla jäällä kävellessä alkoi viiltää nilkkaankin. Juilii oikein. Ennen ei ole sellaista ollut. Onneksi oli punaiset valot kadun ylityksessä, niin sai levätä ja pyöritellä nilkkaa.
    Onpa nenäkin tippunut tuolta lumiukolta. Oletan että on ukko.
    Minä olen kokeillut vaan nousta sohvalta 10 kertaa, taidan lasketua siihen 11 kertaa. Se saa riittää. Punttien nostelukin alkoi kipeyttää vasenta olkavartta, siitä mihin tuikkasivat sen piikin. Lieko pistetty vai jäänyt sinne laiskamato.
    Väliajat kävelen. Voikun joku pakottas jonnekin kuntosalille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niveljutut on aina ikäviä. Polut ja jalkakäytävät ovat aika kehnossa kunnossa. Mutta kesä on tulossa.

      Poista
  7. Hei, tuo on osa elämää, hatunnosto yritykselle.
    Paremmin sinulla meni kuin minulla, joka olen tehnyt nyt yhteensä 2 aurinkotervehdystä ja istunut senkin edestä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Olin minä omasta mielestäni ihan reipas, vaikka pari viimeistä päivää jäi. Aurinkotervehdyksiä voisin tehdä silloin tällöin.

      Poista
  8. Näkyy todellakin lumiukolta nenä pudonneen. Meillä kaikilla on nenä vielä tallella, joten hyvin menee. Itse eli yksin suoritettavien haasteiden jääminen on kuule aivan normaalia. Minulta ei koko korona-aikana onnistunut videoiden kanssa jumppaaminen, vaikka niitä oli tarjolla pilvin pimein. Nyt kun rajoitukset ovat taas helpottaneet, olen käynyt ryhmäliikunnassa ja se sopii minulle miljoonakertaa paremmin. Minulla on pakko olla ohjaaja, joka sanoo mitä tehdään. Siinä sitten yrittää roikkua kyydissä minkä pystyy. Kesken ei kehtaa jättää ja siinä piilee koko jutun juju ja se on nimeltään ryhmän paine tai ehkä nätimmin ryhmän henki. Mitä mieltä olisit tuollaisesta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tykkään käydä kuntosalilla ja uimassa. Ryhmäliikuntakin on joskus ok, jos on hyvä ohjaaja ja sopiva laji. Pilates on kivaa.

      Poista
  9. Täällä taas yksi, joka on pettynyt ryhmäliikuntoihin. Venyttelyjumpassakin ohjaaja kävi kepin kanssa tökkimässä ja eturivissä olivat ne suosikit. Me naapurin mummelin kanssa jättäydyttiin muutaman käyntikerran jälkeen pois. Oli kansalaisopiston piiri. Nuorempana kokeilin saliryhmälentistä ja eihän siitäkään mitään tullut, kun ryhmäläiset olivat jo niin kilpailuintoisia, että meikäläisen syötöille ja onnettomille pallon haltuunottoyrityksille naureskeltiin.
    Minä vaan lunta siirtelen pihassa. Se on nyt ihan paras liikuntamuoto. Kukaan ei ainakaan tule moittimaan. Valon lisääntyminen on lisännyt puhtia, sen olen huomannut. Tsemppiä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen minäkin jättänyt jonkun kurssin kesken, kun en ole tykännyt ohjaajasta tai osallistujista. Naurunalaiseksi joutumisesta ei viitsi maksaa.
      Hyötyliikuntahan on aina parasta.

      Poista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.