Haasteita

 

Aika tasaväristä on elämä, mutta blogitutut järjestää haasteita.

---

Suuri paasto aukeaa Puikoillanikin-blogissa. Lupasin osallistua sekä lanka että kangaspaastoon ja lisäksi paastota myös kirjojen, lehtien, suklaan, karkkien ja punaviinin ostosta. Lankoja ja kankaita pyrin myös vähentämään ja lehtiäkin voisin laittaa kiertoon ja on vielä jokunen kirjakin odottamassa loppusijoituspaikkaa, että jos nekin siinä paaston aikana poistan kotoa. Suklaata ja karkkeja ei ole, mutta punaviiniä kyllä. Ehkä säästän ne paaston jälkeiseen aikaan. Tosin ennen paastoa pidän yhden koronapunaviini-illan hyvässä seurassa, että voihan olla, ettei sen jälkeen ole mitään säästettävää.

---

Hyvä Mieli haaste on Sus'-blogissa. Ensin ajattelin, ettei minulla ole siihen mitään. Minähän yritän pysyä erossa ihmisistä. Menneisyyttä muistellessa tuli mieleen useampikin tien poskeen sammunut ihminen, jota olen sen verran herätellyt, että olen voinut jättää nukkumaan ja muutamaa ostoskassia olen kantanut, vaikka vastaus avuntarjoamiseen on useimmiten "Kyllä minä pärjään". Me vanhat mummot, kun haluamme osoittaa olevamme itsenäisiä. Mutta yhtenä syksynä sain hyvän mielen pikkutytölle, joka itkuisena tuli vastaan aamun koiralenkillä. Kun kysyin, onko joku hätä, hän sanoi, ettei tiedä, missä koulu on. En tiennyt minäkään, kun koulun nimi oli muuttunut. Tyttö oli laitettu bussiin, käsketty jäädä tietyllä pysäkillä ja kävellä tiettyä polkua. Yhdessä sitten löydettiin se koulu ja tyttö rauhoittui jo siinä vaiheessa, kun otin kädestä kiinni ja sanoi, että kyllä me yhdessä selvitään. Siitä tuli hyvä mieli sekä tytölle että etenkin minulle.

Meidän taloyhtiön lumityöt hoitaa asukkaat itse. Meidän pihalla pari naista kaivoi autojaan sunnuntaina kinoksista, jotta maanantaina olisi helpompi lähteä töihin. Ja siinä sitten samantien lapioivat kaikki muutkin sellaiset parkkipaikat, joilla ei ollut autoa, myös vieraspaikat ja autollisistakin sen, mitä saivat siitä auton ympäriltä otettua ja sitten vauhtiin päästyään koko meidän talon etupihan. Ilmeisesti väsymys sitten teki tepposiaan, kun vielä lopuksi rakensivat ison lumiukon. Minä en osallistunut muuten, mutta kun satuin koiran kanssa paikalle juuri, kun valittivat, ettei ole porkkanaa, kävin hakemassa suurimman porkkanani nenäksi.

Vähän on ukko kallistunut, mutta onneksi saanut olla muuten rauhassa. Joillakin pikkuihmisillä kun on hirveä vimma särkeä kaikki.

---

Tuossa reunassa näkyy pikkuisen roskalavannurkkaa. Meillä alkoi eilen kolmen kuukauden mittainen saunaremontti. Remontin alku aiheutti sellaisen yllätyksen, että vesi meni poikki. Minulla oli kannussa hiukan vettä joten sain tilkan aamukahvia ja hiukan huuhdotuksi silmiä. Olin jättänyt sunnuntaina käymättä suihkussa. Ajattelin, että aamulla ennen leffaa. No, en. Piti mennä likaisella tukalla ihmisten ilmoille. Olen myös tottunut juomaan aamulla ensi töikseni mukillisen vettä. Nyt ei ollut mitä juoda.  Vettä tulee nyt, mutta sen vesikatkon seurauksena kylppärin patteri on jääkylmä. Laitoin ilmoituksen. Kait ne joskus tulee korjaamaan. Kun asun täällä ylhäällä, on aina vesikatkon jälkeen sama tilanne. Paine ei riitä.

---

Meillä asuu myös joku, joka tykkää rikkoa hissin nappuloita. Nyt oli survonut ekan kerroksen nappulan irti ja niin syvälle sisään, että on pakko jäädä kakkoskerrokseen.  Kohta lähden raahaamaan pyykkejä pyykkituvalle, mutta yksi kerros sinne tänne on ihan sama. Pyykkitupa on tuolla kolmen talon takana. Sinne on pari pihaa ja yhdet jäiset rappuset. Mutta minähän olen vanha mummo eli pärjään.

---

Se leffa oli Pienmonten tryffelinmetsästäjät. Oikein hyvänmielenleffa.