Aamutähti Venus loistaa huomattavan kirkkaana juuri aamukahvipöytänäkymässä. Näyttää aika surkealta näin kuvassa, mutta todellisuus on toinen.
Olin joskus teininä ihan avaruushullu. Luin kaiken mitä käsiini sain. Yliopisto vasta lopullisesti paransi minut. Kokeilin tähtitieteen opiskelua. Ei se ollut ollenkaan sellaista kuin pitäisi. Pelkkää laskemista. Mutta onneksi nyt voin vain nautiskella tähdistä. Ja onneksi pienet asiat jaksavat ilahduttaa.
---
Isotkin asiat toki. Sain pitkästä aikaa ajan tohtorille ja lupauksen, että kartoitetaan koko ongelmakenttä. Ehkä olin tällä kertaa vakuuttava. Minun ongelmathan ei ole suuria verrattuna muiden ongelmiin, mutta jotenkin ne häiritsevät elämää. En minä kuuklaile, enkä ajattele niitä huonoja vaihtoehtoja, mutta olisihan se kivempi, jos jokapäiväinen elämä sujuisi ilman suurempia säätöjä. Sitten, jos ratkaisuja ei löydy, voin keskittyä säätämiseen.
Nautiskelen myös kamerasta vaikka nykyinen ei olekaan aivan nappijuttu - tai nykyiset. Kaikissa on omat hyvät puolensa. Eikä varmaan täydellistä kameraa minulle ole olemassakaan. Kovasti himottais kokeilla Olympusta, mutta onneksi euroja ei ole. Ja onhan minulla se uusin Nikon lähes käyttämättömänä. Voisin siihen tutustua kunhan kevät edistyy. Josko tulisi suht hyviä kuvia. Sehän on sen verran hyvä, että kuvien laadusta voi syyttää vain itseään.
---
Piäisköhän viedä Koirapoika aamulenkille. Huonokuuloiseen koiraan sopeutuminen on vielä kesken. Komentelen sitä tajuamatta, ettei se kuule, mitä puhun.
Koirapojan kanssa ota käyttöönn sellainen pyörän punainen takavalo minkä saa vilkkumaan, sillä sitten herättelet huomiotaan.
VastaaPoistaMikset myy toista pois ja osta parmpaa tilalle, siis kameraa?
Vointeja ja hyvää kokonaiskartoitusta (jeesus mikä toivote;DD)!
Koirapoika kyllä kuulee ja ymmärtää, kun näkee minut. Ei pitäisi puhua, kun se on selin. Tai pitäisi puhua kovemmalla äänellä.
PoistaKameroista sen verran, että kokeilemattahan ei tiedä, onko joku parempi kuin toinen. Kokeilun pitäisi vielä olla pitkäaikaista. Luulen, ettei täydellistä kameraa olekaan.
Näkisitkö revontulet kun olet noin korkealla?
VastaaPoistaVarmaan näkisin, jos olisivat oikeassa suunnassa. Minun paras näköalani on tuonne kaupunkiin ja kaupungin valot on aika hallitsevat.
VastaaPoistaKuvasi ovat hienoja oli sitten millä kameralla tahansa otettuja. Noita voisi laittaa johonkin kilpailuun, tai uutisiin tai vuoden luontokuviin (vai onko sellaista kuin vuoden kaupunkikuvat? pitäisi olla; mikä oikeus luonnolla on kiilata?).
VastaaPoistaKiitos kehuista. Kyllähän luontokuvakilpailuihin voi osalistua myös kaupunkikuvilla. Se on kaupunkiluontoa.
PoistaAi niin, unohdin edellisestä - mitä sä kuvittelit sen avaruustieteen olevan? Saattaisin tykätä itse kun tykkään numeroista mutta siellä vain puhutaan niin älyttömän suurista luvuista, käytetään tällaisia kvantiljoona yksiköitä joka on muistaakseni miljoona Biljoonaa. Siis ykkösen perään 18 nollaa;DD
VastaaPoistaKuvittelin, että siellä puhutaan avaruudesta, tähdistä, mustista aukoista, väliaineesta. Ei puhuttu. Yksi kerta oli planeetoista, muuten vain laskettiin. Ja kun itsellä oli vain surkea peruslaskin (siihen aikaan laskintekniikka oli muutenkin aika alkeellista) juuri se nollien määrä oli ongelma. Onneksi sentään siihen aikaan yliopistossa sai haahuilla kokeilemassa kaikenlaista. Nythän siellä on sellaisia putkitutkintoja, joista ihmiset sylkäistään mahdollisimman nopeasti ulos.
PoistaMusstat aukot ja se pimeä aine, todella jännää!! Haahuilemalla syntyy mielenkiintoisempia ihmisiä;)
PoistaNiinpä. Harmittaa nykyisten opiskeiljoiden puolesta tuo opiskelun putkinäkö etenkin, kun niille koko ajan toitotetaan, että nopeasti vain ulos oppilaitoksesta.
PoistaMaisemat on hienoja ja väriä on vaikka ilman revontulia. On niissa kameroissa opeteltavaa, en tiedä jaksaisiko opetella, onneksi ei ole rahaakaan ostaa :)
VastaaPoistaHarmittaa kun en eilen älynnyt katsella pohjoiseen, pitää tänään koettaa muistaa, jos näkyisi repolaisen kuvia.
Minulla tuo pohjoinen on vähän nurkan takana, joten se näkyminen on siksikin hankalaa. Elämäni alkuvuosina näin niin hienoja koko taivaan loimotuksia, etten viitsi lähteä ulos palelemaan. Pitäisi ehkä joskus. Olen minä kyllä joskus nähnyt myös näitä etelän haaleita vihreitä.
PoistaKauniit on värit taivaalla! Minä otan kuvia kännykällä, vaikka kamerakin on. Pitäisi ottaa kameran käyttö kunnolla haltuun, kun oikein kansalaisopiston kurssinkin siihen kävin :)
VastaaPoistaMinulla menee myös nykyisin usein tuohon kännykkään vaikka on ihan hyvä, kivan pieni pokkarikin mukana kanneltavaksi.
PoistaUpeasti olet ikuistanut aamun sävyjä. Nuo värit 😍.
VastaaPoistaTaivaalle tuijottelu on ihanaa. Maalla (mökillä) nauttii siitä, ettei siellä ole niin paljoa valosaastetta ja tähdet näkyy paremmin.
Naapurin koiravanhuksen kuulo on myös melkolailla mennyt, mutta se ei menoa haittaa. Välillä se saa sellaisia kirmaushepuleita kuin pentuna konsanaan.
Sitä oikein hämmästyy, kun pääsee johonkin korpeen tähtikirkkaana yönä. Tähtiä on niin paljon ja ne ovat lähempänä kuin kaupungissa.
PoistaKyllä Koirapoikakin saa hepuleita ja haluaa leikkiä. Kosketus on tullut sille tärkeämmäksi, kun elämä on hiljaisempaa.
Minä ihailen, miten hyvin olet asuinpaikkasi valinnut, avaraa näkymää, taivasta ja puita seurattavaksi ikkunasta ja parvekkeelta. Vertaan ajatukseen, että ikkunasta näkyy naapuritalon seinä. Me kävimme joskus katsomassa ketjuun rakennettua omakotitaloa, josta ikkunasta näkyi naapurin takaseinä. Ahdisti ajatus, ettei näe yhtään kauemmaksi, vaikka pihaa jatkuikin toiseen suuntaan.
VastaaPoistaMinulla on ollut onnea asuntojen suhteen. Tämähän oli juuri se asunto, josta ajattelin, että jos vapaasti saisin valita, ottaisin tuon.
PoistaEipä oikeastaan ole mitään lisättävää edellisiin kommentteihin :)
VastaaPoistaKuvat ovat upeita - olen aina ihaillut taitoasi vangita vesilätäköstä ja sumusta, ihan mistä vain, sen, mitä milloinkin näet ja niin, että se näkemäsi välittyy meille muillekin.
Saukkiksen kommentti toi mieleen entisen kodin, jossa asuimme 20 vuotta. Se oli läpitalon huoneisto ja olohuoneen ikkunasta näkyi naapuritalon ylimmän kerroksen harmaata päätyseinää. Sitä "ehti katsella" vasta viimeisimpinä vuosina, kun en enää ollut töissä, mutta sitäkin ilahdutti aina aamukahvilla kaksi oravaa, jotka juoksivat kilpaa seinää pitkin - miten ne pysyivät siinä, mietin.
Toisella puolella huoneistoa, mm. keittiössä, oli näkymä kävelytielle. Siinä iloa tuotti pienet keltaiset "tontut"; turvaliiveihin puetut päiväkotilapset jotka kulkivat milloin kirjastoon, milloin mihinkin.
Silloin kaupungissa asuessa se oli ihan ok, lapset ja oravat - ja moni muu asia tuotti iloa harmaiden talojen keskelle.
Nyt kun katson lihasvoimin (millä???) kasattuja lumikasoja pihalla, en varmasti muuttaisi sinne takaisin.
Vaikka Ursan tähtitorni melkein vieressä olikin. Täällä pitää etsiä tähtikarttoja netistä ja opetella tähtikuvioita itse.
Kiva, jos välittyy.
PoistaHyvä puoli on sekin, kun osaa etsiä ne hyvät puolet kulloisestakin asuinpaikastaan. Mutta onneksi pääsit maalle :)
Kiitos, Jasmin.
VastaaPoista<3
VastaaPoista