Muisto vain

Lämpö ja vesi muokkaa maailmaa nyt omanlaisekseen. Ulkona tuulee, ikkunaan ropisee katolta tippuvaa lunta ja jäätä. Välillä romahtaa isompikin kuorma. Toivottavasti kukaan ei jää alle.

 

 Mutta eilisestä jäi kaunis muisto - ja lukemattomia kuvia.

 

Olihan nämä näkymät ikuistamisen arvoisia. Tätä pihlajaa kuvaan muutenkin paljon. Pihlaja on lempipuuni ja tämä on näppärästi yksikseen.

Lumi oli kerääntynyt paikoittain paksuksi kerrokseksi yläilmoihinkin.

Miten se pysyykin noin ohuissa oksissa?

Kävely sujui eilen, koska harvoissa kohdin oli jää kaivettu esiin.

Koirapojan kanssa tehtiin pitkä lenkki.

Enimmäkseen kuitenkin kapeita polkuja pitkin,

niin kapeita, että vastaantulijat eivät olleet toivottavia. Polun vieressä on lunta niin paljon, että kun sinne hyppää, poispääsy vie voimia.

Eipä vastaantulijoita onneksi paljon osunutkaan kohdalle.

Illalla kävin moikkaamassa nuorempaa mummotettavaa. Piti suitsia rakennella, mutta ei ollut kunnon välineitä. Eli pitää joku päivä käydä askartelukaupassa.

Lunta oli sielläkin. Poika kasaa lumet keskelle pihaa, jotta mummotettavat voi rakennella lumilinnoja.

Meidän lumiukon talvi on ohi. Luuta vielä pysyy sitkeästi pystyssä.

---

Muutenkin moni asia jää taakse ja taivaalle kerääntyy uhkaavia pilviä. Ei ollut kiva herätä Ukrainan sotaan etenkin, kun Koirapoika oli taas vähän heikossa hapessa.

Mutta josko tie eteenpäin olisi kuitenkin parempi.