tunkee pintaan jostain mystisistä kuiluista. Käymme kiivasta painia hänen kanssaan, mutta hän ei luovuta. Minä en jaksais, mutta enhän minäkään voi luovuttaa. Olen kuntosalilla käynyt hikoilemassa ja altaassa polskimassa, olen mummoillut, kursseillut, käynyt juhlimassa ja yrittänyt keksiä jotain neulekuvioita. Toki olen myös miettinyt, että olisko aika tehdä jotain, mutta ei ole tainnut vielä olla. Mutta ei se akka vain suostu häipymään. Se akka kyllä haittaa kaikkea. Jos teillä on jotain tappavaa myrkkyä, pistäkää tulemaan, jotta saan sen akan hengiltä.
Nyt on mentävä suihkuun. Kipaisen tuohon naapuriin kuumakivihierontaan ja kait se on kohteliasta huuhtoa hiet pois, jotta voi sitten puhtaasti hikoilla.
3 kommenttia:
Kuumakivihieronta, vau! Ei lähetetä mitään myrkkyä, lähetetään annos elämäniloa, se auttaa. Pieni kriittisyys on tervettä, tasapainoa tarvitaan. Olet hyvin ahkera! Oikein hvyää laskiaistiistaita ja Ystävänpäivää!
Vai on siellä semmoine keli, että ämmiä sataa?!
Kiitos Sohvalle kannustuksesta. Possu: ei nyt sentään monikossa.
Lähetä kommentti