lauantai 8. joulukuuta 2018

Luukku 8


Kännykät jaettiin vasta iltapuolella lauantaina. Kukaan ei oikein osannut keskittyä mihinkään, kun kaikki vain odottivat rakkaita kännyköitään. Kun Jääluu vihdoin sai luurin kouraansa, hän soitti heti äidille.
"Arvaa mitä. Me on opittu vaikka mitä ja minä olen..."
"Voi kulta, anteeksi, mutta minä en nyt ehdi puhua. Minun on juostava. Raskasta joulua -konsertti alkaa ihan just. Kiva, että kaikki on hyvin. Minä olen jo täällä ovella. Soita iskälle. Hän ehtii jutella."
"Epistä. Eikö kukaan ole tulossa edes hakemaan minua?"
" Minä en nyt pääse, kun tämä konsertti kestää niin pitkään, etten millään ehtisi sinne ennekuin te lähdette, eikä iskäkään jaksanut työviikon jälkeen lähteä ajamaam. Mutta pääsethän sinä muiden kanssa. Hei, hei nyt. Soita iskälle. Minun on mentävä."
"Tämä ei ole reilua peliä" ajatteli Jääluu. "En kyllä soita iskällekään. Olkoot! Paskat koko elämää!"
Jääluu sammutti puhelimen ja meni suoraan sänkyyn murjottamaan. Ei yhtään tehnyt mieli mennä iltapalalle kuuntelemaan muiden kotijuttuja.

Susanna Maalta 1, Possu Munkki 3, Saga 4, Laiskiainen 2, SOM 👻

4 kommenttia:

  1. Huomenta!
    Tove Jansson, Reilua peliä on Laiskiaisen veikkaus.

    VastaaPoista
  2. Hyvää huomenta♥ Mukavaa viikonloppua ja leppoisia joulunalus tunnelmia♥

    VastaaPoista
  3. Repu mulla ois sulle vaihtoon pari jos vain laitat tiedot minulle.
    joulunmielta@gmail.com

    VastaaPoista
  4. Kiitos paljon JoulunMieltä. Olen ihan otettu. Mieluusti toki.

    VastaaPoista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.