Nyt sitä tulee

lunta, märkää lunta. Pienen lenkin jälkeen oltiin ihan lumiakkana ja lumikoirana.

Kohta olisi mahdollisuus lumiukkoiluunkin, ellei ilma lämpene liikaa. On hyvin rakentelukelpoista materiaalia tuo lumi. Se, mikä lumessa on hassua, on, että minä niiin köpöttelen heti, kun vähän maa lumestuu. Olen kuvitellut, etten ole mitenkään paha pelkäämään elämässä mitään sen jälkeen, kun pääsin pimeänpelostani. Mutta näköjään pelkään paljonkin. Sitä hevosen selästä putoamistahan aloin aikanaan pelätä niin paljon, että oli pakko luovuttaa. Nyt sitten pelkään kaatumista, liukastumista niin, että liikkuminen on onnettoman hidasta. Ehkä on ihan hyvä olla varovainen, sen verran paljon on tullut tuota päätä hakatuksi, mutta olisko liioittelun makua kuitenkin. En nyt kuitenkaan voi kävelystä luopua. Onneksi tuo Koirapoika pitää huolen siitä, että edes köpöttelemään lähden.

Olen muutenkin onnistunut yllättämään itseni. Minun on aina ollut helppo odottaa lahjojen aukaisemista, mutta nyt tekisi mieli edes vähän helistellä puristella noita kertyneitä.

Joulupukki oli ollut länsirannikolla jokunen päivä sitten ja lähettänyt sieltä paketin ja eilen sitten AA toi kokonaisen kassillisen paketteja, jotka olivat tulleet väärään osoitteeseen

Joulupukki on nyt asettanut minulle kovan haasteen. Mutta minä odotan aattoiltaan. Kiitos kuitenkin pukille jo nyt.