Kaikki tympii

kuukletin:

kaikki tympii

 

"Jos kaikki on hyvin, mutta silti arki tympii, voi myös olla muutoksen aika. Joskus voi olla hyvä pistää koko pakka uusiksi, mutta kerralla ei todellakaan tarvitse muuttaa kaikkea. Ratkaisu löytyy usein pienistä askelista, sen olen huomannut sittemmin sen koko pakan uusiksi laittamisen jälkeen.

Tutustu logoterapiaan: Yksi logoterapian ajatuksista on, että onni tulee tarkoituksellisen elämän sivutuotteena. Bingo! Ei elämän tarvitse olla kummoista, mutta itselle merkityksellisiä asioita sen tulisi sisältää. Jollekin merkitsee luonto, toiselle perhe, kolmannen tarkoitus voi löytyä työstä. Mielestäni kaikki keinot ovat yhtä oikein, eikä yksikään ole väärin. Kunhan on se oma, vaikka sitten pienikin juttu, josta saa itselleen voimaa ja iloa."

Tässä vaiheessa lienee syytä varoittaa, että olen tosi huono ottamaan ohjeita vastaan. Jos haluan hakata päätäni seinään, niin hakkaan, eikä se kuulu kenellekään. Mutta tokihan minä valitan, narisen, kiukkuan, koska kerran voin.

Vanha olen ja vanhenen koko ajan. Onko siis vanheneminen se minun elämän merkityksellinen asia? Olenhan täälläkin usein hehkuttanut, miten yksi japanilaisen perinteen lempiasioitani on vanhuuden, iän tuoman viisauden ylistäminen. Sitä viisautta tässä odottelen. Kait se kohta tänne putkahtaa.

 

 Sitä viisautta odotellessa pitää varmistaa onnea muilla keinoin.

Aiempina vuosina oli liian hidas, enkä saanut puurojoulukalenteria. Nyt korjasin asian. Ostin Jyväskylästä lapinreissun paluumatkalla. Ostin kaksi, toisen tyttärelle. Ja jottei olisi pulaa joulukalentereista tilasin myös sikakalliin lakritsikalenterin. Tilauksessa on myös teekalenteri, jonka kait pitäisi ennen joulukuuta saapua. Ja tietenkin vielä lankajoulukalenteri, jonka tytär on taas minulle tehnyt. Jos onni on kiinni joulukalentereista, niin ei hätää.

---

Ja lankaakin, kun eihän 30 kiloa riitä mihinkään. Noista pitäisi tehdä nuoremmalle mummotettavalle tuplakintaat. Värit on musta ja vaalea lila vaikka harmaalta näyttää.

Viime vuoden lankajoulukalenterilangoista kyhäsin parit perussukat joululahjoiksi.

---

Hyvin pystyin neulomaan peukalosta huolimatta. Kun verenvuoto oli tyrehtynyt laitoin vain laastarin. Se iso paketti johtui aika pitkälle siitä, että yhdellä kädellä en ole kovin taitava haavan sitoja. Nyt olen vain vaihtanut laastaria ja toivonut, että viillon reunat kasvavat yhteen. Ihan siistiltä se näyttää.

Tänään on sateinen päivä, joten pitkästyn kotona. Eilen kävin hakemassa kolmannen punkkipiikin. Olin ajatellut samalla shoppailla, mutta laukun vetoketju juuttui niin pahasti, että jouduin leikkaamaan laukun. Ei sitten huvittanut mikään shoppailu. Ehkä käytän laukkua suutarilla jonain vähemmän sateisena päivänä, jos hän onnistuisi sille jotain tekemään. 

---

Koska etenkin Pöllö on onnistunut kehittämään pettämättömän tavan estää kommentointini, kerron, että Alastalon salissa matelee sivulla 42. Kirjahan on ihan hyvä ja mielenkiintoinen, mutta kirjailijan jaarittelu, kuvailu, sanojen käyttö, termistön vaikeus, ylipitkät lauseet ja kappaleet, ovat omiaan karkoittamaan lukijat - tai siis tämän lukijan. Mutta kahlaan siinä suossa, koska minähän en jätä kesken mitään, minkä olen aloittanut.

Tällaisenkin kuvasommitelman olen tänne tallentanut. On jäänyt käyttämättä, koska kauniina päivinä en ole paljon läppäriä availlut. Mutta laitanpa nyt.