Ollaan taas elämän peruskysymysten äärellä eli ollako vaiko ei? Pitäiskö? Olisko? Tekiskö?
Ratkaisu kaikkiin ongelmiin on tietenkin uuden vuoden bingo. Viime vuonnahan bingo jäi enimmäkseen tekemättä, mutta onko se nyt jokin syy jättää tämä vuosi ilman bingoa. Tämän kassin olen saanut kauan sitten ja ahkerasti käyttänyt, joten nyt lienee aika suorittaa kaikki 45 tehtävää. Kiitos hänelle, jolta tämän sain. Monia haastavia kohtia tästä löytyy.
Yhden olen jo ehtinyt tehdäkin. Mikähän olisi seuraava projekti? Haluaisiko joku arvata. Kiirettähän tässä ei ole, kokonainen vuosi aikaa ryhtyä toimeen, ei edes joka viikko tarvitse jotain tehdä. Toisaalta kohta on jo viikko kolme, joten jotain pitäisi listalta kaivaa esiin.
Uusia, outoja ongelmia tulee pennun mukana. Tänä aamuna on esiintynyt paljon uikuttamista. Liekö jokin pelottanut. Yritän opettaa, että uikuttaminen tai yleensä äänen pitäminen ei auta. Raakaa touhua, mutta kun pitää opetella sitä yksinoloa, niin ei ole hyvä kuvitella, että ääntä lisäämällä minä riennän paikalle. Tänään olisi pyykkitupakin. Pitää yrittää väsyttää Fizban, tarjota kongi viihdykkeeksi ja uskoa, että osaa olla hiljaa yksikseen. Koiran opettaminen ei ole kovin yksinkertaista.
Sukkien tekeminen on paljon helpompaa, etenkin tällaisten perussukkien jostain sockista.
Sockia nämäkin. Tytär tilasi monosukat eli ratsastussaappaiden päälle vedettävät lämmittimet. Ovat nyt koekäytössä, että tuliko kyllin isot. Tällaisiin kuluukin kivasti lankaa. Jos ovat sopivat, teen heti toiset, jotta voi vaihtaakin.
Hankalampaa on herkkänahkaisten kanssa.
Onneksi joulukalenterista tuli pehmeitäkin lankoja sopivissa sävyissä. Toivottavasti mummotettavalle kelpaa.
Kummasti aikani kuluu ihen vain auringonnousua seuratessa. Muutenkin aamut venyvät. Nukutaan Fizbanin kanssa pitkään. Käydään sisävessassa aamupissalla ja mennään takaisin sänkyyn pötköttelemään vierekkäin. Mihinkäs meillä kiire.
Ai lisää listoja, huh. Olisin ainakin kolme jo tehnyt, kilauttanut kaverille, tarttunut kirjaan ja matkaillut ja pysähtynyt ihmettelemään. Siinä oli jo 4, jos Helsingissä käynti lasketaan matkailuksi...
VastaaPoistaMutta ei paineita, viikkojakin on vielä melkein 50 kpl.
On kyllä noissa auringon liikkeissä jo ihmettelemistä ja seuraamista.
Ja Hienoja sukkia!
Listoja aina :)
PoistaAamuisinhan sinä selvästi nautit ja fiilistelet, olet hermoilematta ja pysähdyt ihmettelemään. Vinkkejä bingoon: kollektiivi auttaa. T Saukkis
VastaaPoistaKyllä nuo joskus nappaa.
PoistaHirveän pitkä bingo. ;)Aamut on ihania, jos ei tarvi lähteä mihinkään. Aamulabrat on inhottavia.Ihana , kun pysähdyt ihailemaan. Muistan 50- luvulla viettäneen hämärän hyssyä pappani kanssa. Istuttiin pirtin kahden istuttavassa keinutuolissa ja katseltiin ulos ja juteltiin. Meillä oli öljylamppu ja se ei valaissut kunnolla hämärässä. se sytytettiin, kun oli pimeä.Niitä hetkiä muistelin tällä viikolla, kun katselin hämärän sinisyyteen ulos.
VastaaPoistaHämäränhyssy on hieno juttua ja hitaat aamut - hitaus yleensäkin. Minua ärsyttää hätäiset.
PoistaNuo auringon värit 😍😍😍😍. Kassissa riittää puuhaa. Toki voithan tehdä niin, että nappaat rusinat pullasta ja teet vaan osan tehtävistä.
VastaaPoistaHienoa, että nautitte Fizbanin kanssa kiireettömistä aamuista.
Nuohan on kuitenkin ihan positiivisia juttuja kaikki.
PoistaHauska kassi ja siinä riittää haasteita vaikka koko vuodeksi. Sinähän voit kuitata jo tuon "Pysähdy ihmettelemään", kun olet katsonut ja meitäkin ilahduttanut noilla auringonlaskuilla.
VastaaPoistaHieno kassi ja kivat haasteet.
PoistaKiva kassi, siinä on haastetta. Vaikka jokin asia olisi joskus jäänyt kesken tai hoitamatta, ei se tarkoita että niin kävisi joka kerta. Uutta matoa vaan koukkuun, vai kuinka sitä ruukataan sanoo. Kivan näköisiä sukkia!
VastaaPoistaUsein jotain jää kesken, mutta eipä sen väliä.
PoistaOi oi miten ihanat taivaat siellä taas ja suloisuuden huippu tuo pentu.
VastaaPoistaJee, sain kommentin tänne. Olen ollut ihmeissäni, kun en ole päässyt blogggeriin ja kommentointi ei onnistu
PoistaTuo kommentoinnin takkuaminen on ärsyttävää.
PoistaIhastelin, että ompa sulla ihana käsiala... mutta taitaakin olla Virkkukoukkusen fontti... minä olen hulluna muuten Virkkukoukkusen mekkoihin... pari Repolaista löytyy vaatehuoneesta ja kevään edetessä päältä.
VastaaPoistaMun "tehtävälista" etenee nyt aakkosten mukaan, heh heh... kirjain kerrallaan!!
Pitipä kuuklettaa nuo mekot. Ihan kivoja.
PoistaJuu, varmasti vaikeaa opettaa pentu odottamaan hiljaa. Possukin on välillä miettinyt, että hauvakaveri ois kiva. Tuo on vaan yks ongelma, miten saisi sen odottamaan hiljaa, ja vähän myös säälittäisi, kun Possu on yleensä pitkät päivät pois. Toinen arveluttava juttu on Possulla todettu pölyallergia, mitä jos Possu olisi koirillekin allerginen. Ei varmuutta siitä, mutta olisi ihan kauheaa, jos joutuisi sitten uudesta perheenjäsenestä luopumaan. Kissoille Possu melko varmasti on allerginen kyllä. Tulee oireita, kun on ollut kissatalossa käymässä.
VastaaPoistaKyllä koirat oppii olemaan yksin. Pitää vain aloittaa pienenä ja lyhyillä pätkillä. Työajan koira nukkuu, eikä kärsi siitä sen enempää kuin muustakaan. Eikös Possu voisi ottaa koiraansa töihin mukaan? Allergia on sitten hankalampi juttu. Toisaalta tyttärelläni on todettu koira-allergia, mutta kun elää koko ajan koiran kanssa, ei tule oireita.
Poista