sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Tilannekatsausta


Kone takkuaa ja välillä elämäkin. Tapasin ystävääni, joka vaikutti lopen uupuneelta. Keskustelumme ei soljunut, kun minä en ole mikään huippupuhuja. Ja kun ei minun elämässä tapahdu suuria juttuja, joista kertoa. Ketä kiinnostaa, millaista polkua kuljin tai mitä satun neulomaan. Joten, kun kysytään, mitä kuuluu vastaan, ei mitään ihmeempiä. Siihen keskustelu näpsästi tyssää. Alan ymmärtää, miksi ihmiset niin mielellään puhuvat taudeistaan ja kolotuksistaan. Sentään jotain jutun juurta.


Ystäväni kanssa käytiin Oodissa ja se olikin elämys. Ulkoahan se on tosi hieno, mutta yllätyin, että sisätlat vastaavat ulkokuorta. Hienoja kaarevia pintoja, kaunista puuta, avaruutta, istuskelupaikkoja. Ihmisiä oli paljon, mutta ahtaalta ei tuntunut. Paikka, joka kutsuu istuskelemaan, lueskelemaan, oleskelemaan. Tänne menen toistekin. (yleistyneet viherseinät ilahduttavat aina)


Sohvalta sain positiivisen kortin. Sohvalla ajatellaan aina positiivisesti, kaikesta. Kiitos Sohvalle kortista ja positiivisuudesta. Kortissa oli haaste tammikuulle pukeutua kauniisti ja lämpimästi. Minulla tämä onkin kova haaste. Pukeutuminen ei viime vuosina ole ollut päällimmäinen kiinnostuksen kohde. Jopa lämpimästi pukeutuminen tökkii, kun kaikki vanhat vaatteet on liian pieniä. Mutta tilasin haasteen kannustamana suuren, siis kirjaimellisesti suuren, takin. Ellei se ole niin suuri, että kompastun siihen, pitäisi alle mahtua kaikenlaisia kerroksia. Yleensä kyllä nettiostokseni ovat oleet täysin kelvottomia, joten käytän vain kauppoja, joissa on ilmainen palautus. Mutta katsotaan.

Kortissa oli lisää kysymyksiä, Mikä on lempivärisi tammikuussa ja miten sitä hyödynnät. Lempivärini ovat aina punasävyjä, hyvin tarkkaan valittuja sävyjä, mutta en niitä hyödynnä. edes tammikuussa. Mutta mustat varikset, mustat paljaat oksat ja harmaa taivas ilahduttavat mieltä, aina.


Luminen metsä ilahdutti monta päivää kunnes tuuli karisti lumet maahan. Punatulkkuparvi ja puukiipijä antoivat hyvän mielen. Nyt kokeilen, josko saisin ifolorinkin auki. Pitäisi mummotettavalle pikaisesti kymmenvuotiskirja tehdä.

6 kommenttia:

  1. Mitä kuuluu, on vähän semmoinen hassu kysymys. Ei siihen keksikään vastausta. Jos vastaa hyvinkasvatetusti kiitos hyvää, niin keskustelu tyssää siihen. Ikäviä kuulumisia ei viitti heti kättelyssä päin naamaa tokaista, ainakaan kellekään vieraammalle. Tai jos tapaa vuosien päästä vanhan ystävän, ei yhtäkkiä pysty tyhjentävästi kertomaan kaikkea, mitä vuosien varrella on tapahtunut. Useimmiten tulee kai vastattua just jotain tosi tyhmää tyyliin : - Mikäs tässä, vuosi on vaihtunut. Mitäs sulle?
    Johon toinen voi vastata, että - noo mitäs mulle. Mullakin on vuosi vaihtunut!

    VastaaPoista
  2. Varastin rivin otsikoksi, tunnustan, pääsenkö ehtoollisella?

    https://hullunasanoihin.blogspot.com/

    Hyvää päivää!! =) Ji-huu!

    VastaaPoista
  3. Mitä kuuluu? Kiitos ihan hyvää 😄. Aika lyhyeksi tosiaan jää keskustelu... Kuten possukin kirjoitti. Tosin välillä Laiskiaiseen iskee pieni ilkiö ja se kertoo juurta jaksain kuulumiset, mitäs kysyi 😄. Se on jännä juttu miten toisten kanssa vaan keskustelu soljuu, vaikka olisitte vasta juuri tavanneet tai ette oli olisi nähdeet vuosiin ja toisten kanssa ei.

    Oodi on tosiaan aika huisa paikka, haaveilin, että pääsisin pallotuoliin kuuntelemaan musiikkia ja lukemaan jotain lehtiä tai kirjaa, mutta ne oli niin varattuja. Kesällä se parveke on varmasti upea oleilu paikka.

    Itse onnistun myös harvoin nettiostoksissa, aika vähän tuleekin tilattua ja kun ei oikein kaupassakaan tykkää käydä, niin on välillä haasteellista.

    Parhautta on luminen metsä!

    VastaaPoista
  4. Sus' saa anteeksi ja muillekin kiitos kommenteista.

    VastaaPoista
  5. Iltalehtien mukaan Oodissa on hyllyt tyhjinä. Kyllä Possun paikkakunnalla on parempi kirjasto ;P

    VastaaPoista
  6. Minäpä otankin oman kirjan ja neuleen mukaan ja menen vain kyttäämään ihmisiä. Otan ehkä muistikirjan ja kynän ja kirjoitan parhaita repliikkejä ylös.

    VastaaPoista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.