Mielen muutos

Piti valittaa yhdestä kirjapaketista, joka seilaa tietymättömissä. Tilattu joulukuun alussa ja pitäisi olla paketoitavissa ennen helmikuuta, mutta kukaan ei tunnu tietävän. Voipi olla vika kerta, kun tuota kirjakauppaa käytän. Melkein satasen kirja ja maksettu tietenkin etukäteen.

Mutta Sus' kyseli linnuista, joten vaihdan kivempaan aiheeseen. Ei se kirja kuitenkaan täällä valittamalla ilmesty.

Sus' kysyi harvinaisuuksista ja lemppareista. En harvinaisuuksista paljon välitä. Mukavinta on tunnistaa ihan itse joku tirppa, jota ei ole aiemmin nähnyt. Niitä riittää peruslajeissakin. Mukavaa on myös tunnistaa tuttu lintukin, kun on sitä pitkään yrittänyt oksistosta tiirailla. Tällä hetkellä suosikkilistan kärjessä ovat varikset. On hienoa katsoa monikymmenpäistä laumaa istumassa langalla tai suuntaamassa yöpymispuuhun yhdessä ja lähtemässä aamulla ruoan hakuun. Monta silmäparia havaitsee paremmin ruokapaikat kuin yksi. Pesimisajan tullen parvet hajaantuvat, mutta talvella turvaudutaan joukkovoimaan. Varislinnut ovat muutenkin suosikkejani. Korppi ihan ykkönen.

Nyt lempparina on myös hippiäinen, jota kyllä kuulen, mutta ei ole silmä toistaiseksi pusikosta löytänyt.

Tervapääskyt aloittavat kesän. Ne ovat ehdoton kesäjuttu. Satakielen ensi säkeet ilahduttavat ja punavarpunen, joka hengailee palstani reunalla. Muuttolintuparvet, hanhet syksyllä ja kevään ensimmäiset lokin kirkunat, yleensäkin vuoden kulkuun liittyvä lajivaihtelu.

Koskikaraa voisin joskus käydä katsomassa, mutta taitaa laiskuus voittaa. Koskikara on kaunis ja helppo tunnistaa, helppo myös nähdä, silloin, kun se koskessa metsästää.

Olen minä kotkia, haukkoja ja sääksiä nähnyt, valkopää merikotkankin. Korppikotkia ja flamingoja luonnossa ja kutojalintuja parvittain. Monia harvinaisuuksia olen nähnyt, kun on näytetty. Kiva niitä on nähdä, mutta kiva on katsoa tinttien puuhastelua tai harakan epävakaata lentoa tuulessa tai pulujen kujertelua kaupungilla. Minä vain tykkään linnuista, eläimistä, luonnosta.

Ulkona on nyt kaunista!