Repu vierii ettei sammaloituisi

Mukava aamulenkki suuntautuu nykyisin suoraan kasvimaalle. Ennen aamukahvia ja aamupalaa jaksaa hyvin pari tuntia maata kääntää ja rikkaruohoja  kurittaa. Tänä aamuna käkikin kukkui kahdeksan onnen vuotta, joten tulevaisuus on taas valoisa. Suhtaudun nyt ihan tositarkoituksella kasvimaahan muutaman huolettoman vuoden jälkeen. Kotona on kaikenlaista multapurnukkaa, joissa kait itää jotain. Hyvin voisi siemenet laittaa suoraan maahan, mutta on helpompaa kasvattaa ensin pikkutaimet kotona. Kun sitten kitkee penkin kunnolla ja laittaa taimet riviin, on helpompi tietää jatkossa, mitä viljelee ja mitkä alut ovat ei-toivottuja. Tosin luontaiset apulaisetkin huomaavat taimet mustasta maasta ja käyvät napsimassa ne suihinsa. Mutta sellaista se maanviljelijän elämä on.

Kävin eilen entisen työkaverin kanssa kiertelemässä meren rantoja, syömässä kesän ensimmäiset jäätelöt ja juomassa ensimmäiset terassioluet eli korkkaamassa taas uuden kesän. Poltin samalla vähän naamaani. Ei edes 50-suojakerroin riitä, kun koko päivän on paahteessa. Ei se pahasti palanut, mutta kivasti punoittaa nyt.

Hevoset kaivarissa oli tarkoitus katsoa, mutta mentiin vähän ohi niistä isoimmista laumoista. Ystävällä on lonkkaongelmia, joten päätettiin tyytyä siihen, mitä eteen osui. Voihan noita heppoja käydä muuallakin fiilistelemässä.

Lapintiiran sain uudeksi tulokkaaksi listaan.

Perjantai-illan koirakävelyllä oli vain kalatiiroja, joita olen aiemminkin nähnyt.

Mutta mukava oli perjantainakin ilma kävellä, maisemat rauhallisia ja seura kivaa.

Eilen kävelin sitten iltalenkillä tuohon koetilalle ne haarapääskyt bongaamaan. En ottanut niistäkään pääskyistä kuvaa, mutta vasikasta sentään naamakuvan.

Nyt pitääkin kipittää Hanami-juhlaan, jossa poikani esiintyy aikidonäytöksessä. Sen jälkeen on ehkä luvassa mummoilua.