Viekää sitten hampaatkin suusta

Hammaslääkäriseikkailuni eivät ole noin synkkiä ollenkaan. Mukava kansakoulun kiduttaja jätti jälkeensä pysyvän kammon. Jo pelkkä hammaslääkärinhaju saa paniikin päälle vaikka välillä on ihan mukaviakin tyyppejä. Kymmenisen vuotta sitten kävin julkisella puolella paikkauttamassa hampaitani. Ensin pääsin ostopalveluun, jossa minua kohdeltiin kuin katuojasta poimittua saastaa. Seuraavaksi sain tutustua varsinaiseen sadistiin, joka kieltäytyi puuduttamasta ja ruhjoi ja karjui, kun itkin kipuja, enkä millään voinut olla säpsähtelemättä. Päätin sitten satsata helläkätiseen yksityiseen. Hän puudutti ja piti taukoja ja oli ystävällinen. Näin meni mukavasti vuosia. Kävin kerran tai pari vuodessa ja olin tyytyväinen. Sitten tohtori vanheni ja vähensi vastaanottoaikojaan ja sanoi minullekin, ettei sitä niin usein tarvitse käydä. Mutta kun olen hyvä jämähtämään rutiineihin, kävin vain. Sitten tuli ongelmia paikattavan viisaudenhampaan kanssa. Hampaaseen vaihdettiin paikka, mutta kolottelu ei hävinnyt. Lääkäri jo kiukkuisena kaiveli sitä ja sanoi, että kyllä se on kunnossa ja ajan mittaan lakkaa särkemästä. Ei se kokonaan lakannut, mutta oli lähes huomaamaton, kunnes yhtenä kesänä iski kipu. Oma lääkärini oli kesälomalla, mutta pääsin saman keskuksen päivystävälle, joka sitten kertoi, että paikan alla on juuri mädäntynyt ja tulehdus levinnyt leukaankin ja hammas on paras poistaa, koska mikään juurihoito tuskin auttaa. Menin sitten kesän jälkeen takaisin sille omalle lääkärille, joka oli tosi nolona. Kävin siis edelleen samalla ja hampaita paikattiin, kun vanhat paikat karisivat tiehensä. Taas alkoi yksi hammas oireilla, taas sitä kopeloitiin ja taas kaikki oli hyvin. Kerran sen paikasta lohkesi pala. Oma lääkäri ei ollut paikalla, joten saman keskuksen toinen lääkäri paikkasi paikan ja sanoi, että jos se tuntuu, pitäisi ehkä avata kokonaan ja katsoa. Taas menin omalle lääkärille, kerroin terveiset. Hän otti röntgenkuvat ja kertoi, että kaikki on ihan hyvin, että niitä pieniä tuntemuksia voi tulla ihan vain sen takia, että hammas on elossa.  Kävin sitten vielä kerran tarkastuksessa, mutta mukava oma lääkärini alkoi olla vähän tylyhkö, kun minä vain aina valitin. Viime käynnistä on nyt puolitoistavuotta ja ajattelin, että menen tarkastukseen julkiselle. Siellä varaustäti laittoikin minut päivystykseen ja hammas otettiin pois eilen, (se hammas, josta oli pari vuotta valittanut). Koko kaksijuurinen hammas oli juureen asti halki ja toinen juuren haara murtunut. Oli kovin osaavantuntuinen tohtori, joka lähes ilman mitään tuntemuksia kiskoi hampaan kolmessa osassa pois. Motkotti kyllä, että ei saisi päästää hampaita tällaiseen kuntoon vaan pitäisi aiemmin valittaa, tulla heti tarkastukseen, jos vähänkin tuntuu jotain. Käski tilata ajan tarkastukseen ja purentakiskon laittoon ja ehkä jopa osaproteesiin, kun multa puuttuu nyt useampi hammas. Että hammaslääkäriseikkailussa seuraa vielä joskus jatkoa.

Mutta jotain pysyvääkin on elämässä eli säät, lunta, räntää, rakeita ja yöpakkasia toukokuun kunniaksi.

Joskus valoisampia aamuja ja lämpimämpiä tuulahduksia - hetkellisesti.

Sitkeästi kesä kuitenkin yrittää painaa päälle vaikka valkovuokotkin roikuttavat apeina kukkiaan.